Syysloma = sairasloma

27. lokakuu pm 2012

Kuten otsikostakin näkee, ei mennyt syysloma ihan lomaillessa… Menin tiistai-iltana Alavudelle. Lassi oli kuumeessa ja Veikka näpyissä. Veikan voinnissa oli jo viikonlopusta lähtien havaittavissa jotain infektion merkkejä. Hän pyysi koko ajan juomista ja joi reilusti yli litran päivän aikana, mikä on ihan liikaa Veikalle. Pojat olivat maanantain Sapsulla. Väsymys ja voimattomuus oli vaivannut Veikkaa, myös näppyjä oli jo silloin ilmestynyt suun ympärille. Muuten poikien yölomailut Alavudella oli mennyt hyvin, vaikka tämä enterorokko toikin lievän lisämausteen ja haasteen isovanhempien arkeen.

Pojat pääsivät taudista vähällä. Veikalle ei noussut kuumetta, näppyjä tuli suun ympärille, mahaan sekä vähän käsiin ja kantapäihin. Lassi oli vuorokauden kuumeessa ja sai muutamia näppyjä kasvoihin ja kainaloon. Itselläni oireet alkoivat keskiviikkona, vilutti ja kurkkuun pisti. Illalla kuumetta oli jo 39,5 ja nielu oli valkoisessa peitteessä. Jokavuotista angiinaa vai enterorokkoa pojilta? Torstaiaamuna kurkku oli yhä enemmän valkoisessa peitteessä, joten päätin lähteä terveyskeskukseen näytille. Labrat kunnossa ja nielun pikanäyte negatiivinen. Buranaa naamaan ja odottamaan, kuinka pahaksi tauti yltyy. Onnekseni olo alkoi hiljalleen paranemaan. Kuumetta ei ollut enää perjantaina ja kurkkukipu helpotti viimein tiistaina. Enterorokkoa siis myös mulla! Sairastutimme myös ainakin Emmin ja Helin…

Olipa siis varsinainen syysLOMA. Maanantaina olin väsyneempi kuin ennen lomaa… Onneksi se alkoi loppuviikosta helpottamaan!

Kuvia mummulasta:

Haravointia

Lomakynnet

”Kyllä isi tykkää!” tuumasi Lassi

Sofia rohkaistu moikkaamaan meitä sairastupalaisia

Apulaiset puolukkasurvoksen kimpussa

Syysloma

15. lokakuu pm 2012

Viikonloppuna vierailimme Alavudella. Vesku teki polttopuita ja mä tyhjensin omia varastoja mummulasta, ystävien tuleva koti tuli tarkastettua ja Keskinen kierrettyä. Sunnuntai-iltana suuntasimme kotiin, kahdestaan. Pojat jäivät siis jo syyslomalle mummulaan ja Sapsulle. Mä olin tänään töissä ja samoin huomenna. Töiden jälkeen puuhastelen hetken vielä kotosalla ja suuntaan sitten poikien luo. Veskulla ei mitään lomia oo, joten hän jää koti-isännäksi. Tuntuu aikas uskomattomalta, että Veikkakin voi olla poissa meidän vanhempien luota näin kauan, 2 yötä. Tähän asti tämä on onnistunut vain sairaalassa ollessa. Pidämme Veikalla 2 tipatonta yötä peräkkäin, vaikkei se niin kovin hyväksi hänelle olekaan, mutta kiritään sitten nestetasapainoa taas seuraavina päivinä. Sain nämä alkuviikon päivät omaishoidon vapaina. Niitä kuuluisi olla 3 kpl/ kuukausi, mutta nämä ovat ensimmäiset tässä 1,5 vuoden omaishoitajuuden aikana. Tästä on hyvä jatkaa!

Lassin neuvola

10. lokakuu pm 2012

Heti aluksi pitää todeta, että Lassi oli todella reipas! Heti uuteen neuvolaan saavuttua Soile-täti tuli pyytämään Lassi omaan huoneeseen ja mä jäin täyttämään kyselykaavaketta käytävälle. Eipä ollut mitään ongelmaa pojalle, vaikka mä kyllä epäilin, että noinkohan vaan jää vieraan ihmisen kanssa tekemään tehtäviä.

Lassin kehitys oli kuulemma ikätasoista. Osasi leikata viivaa pitkin, piirtää mallin mukaan kuvioita, kävellä varpailla viivaa pitkin, hyppiä, heittää palloa… Jos nyt jotain kehitettävää taidoissa löytyy, niin pallon kiinniottoa voisi kuulemma harjoitella.

Pituutta oli 105,3cm ja painoa 18,3kg. Hiukan oli laskenut käyrillä, mutta silti 0-käyrän yläpuolella mennään.

Lopuksi pistettiin vielä rokotus. Lassilla oli yskää ja nuhaa jo edellisenä päivänä ja eilen alkuillasta nousi kuume. Uskon sen johtuvan flunssasta, mutta ehkä rokote hieman edesauttoi kuumeen nousua. Illalla ja yöllä lämpöä oli 38,3, mutta sitten klo 3 aikoihin kuume alkoi laskemaan. Ilman särkylääkkeitä päästiin ja tänään on ollut jo lähes terveen oloinen poika. Nuhaa ja yskää riittää vielä molemillakin pojilla. Toivotaan kuitenkin, että Veikka pääsisi tästä flunssasta ilman kuumeiluja.

Lääkärikäynti

5. lokakuu pm 2012

Eilinen lääkärikäynti meni kaikin puolin hyvin. Lassi ja Marja-hoitajakin lähtivät lopulta mukaan sairaalalle, leikkipaikoille.

Kalle-lääkäri oli tällä kertaa vuorossa. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Tällä tietoa jatketaan samaan tapaan niin yötipoissa, lääkkeissä kuin letkuravinnossakin. Tipattomia öitä on siis 3 viikossa ja Peptisorbia menee 1000ml päivässä, 10ml rasvalisällä.

Veikan pituus on nyt 90,1cm, joten sentti oli tullut lisää kahdessa kuukaudessa. Painoa oli 12,8kg, joten sitäkin oli tullut lisää, vaikka tätä vähän epäilinkin… Kasvukäyrät oli tällä kertaa hypännyt -10 -käyrältä -5 -käyrälle, joten ollaanpa kovin tyytyväisiä siihen. Verikokeissa otettiin perusjuttujen lisäksi vitaminit. Niiden tuloksia saammekin odotella muutaman viikon.

Lääkärin jälkeen kävimme vielä ravitsemussuunnitelijan luona, tai minä kävin, Veikka lähti Marjan ja Lassin kanssa leikkipaikalle. Terhi laski koneella Veikan ravitsemuksen (iv ja p.o.) tällä hetkellä. Hyvältä näytti, ainakin paperilla, sillä koskaan ei voi tietää, mitä Veikalla ihan oikeasti tuosta sitten imeytyy. Hiukan lisää tyydyttämättömiä rasvoja, niin olisimme kuulemma ihan optimissa, eli lisää Liquigen-rasvaa tai sitten alamme koittamaan ruokaöljyä. Samoilla suunnitelmilla mennään myös syömisen opettelussa, lisänä otamme mehukiisselin ja kauran.

Tällä kertaa näimme poikkeuksellisen vähän tuttuja; pellet ja muutama muu. Marja-hoiajan silmissä tunsimme kuulemma kaikki! :) Tällä kertaa kiirehdin vielä takaisin työpaikalle ja opekokoukseen, joten vierailu ykkösellä ja Annen luona jäi tekemättä. Ehkäpä sitten joulukuussa, kun on seuraava poliaika. Toivotaan ainakin niin, ettei ennemmin tarvitsisi vierailla valkoisessa talossa.

Kavereita

1. lokakuu pm 2012

Olo uudessa kodissa ja sen ympäristössä on ollut ihanaa. Pojat ovat leikkineet toistensa, naapurilasten ja vieraidemme kanssa.

Tässä kuvaparhaimmistoa:

Viljami ja Lassi

Veljekset vauhdissa

Soffi-kummin kanssa saunalautalla

Veikka ohjaa

Väsyneet saunalauttailijat

Puutarhassamme

Naapurustoa hiekkalaatikolla

Vesikoneella

Pienet kaivurimiehet

Veera ja Veikka ♥

Eero ja Lassi

Autorata

Iltasella

Mamman kanssa leikkimässä

Mummun kainalossa

Lassi 4v

1. lokakuu pm 2012

Synttärit juhlittu. Pari viikkoa sitten juhlimme suvun ja Sara-kummin kanssa, viikko sitten kävivät vielä naapuriperheet, joten 3-päiväisiksi venyivät juhlinnat. Lassi nautti vieraista, ja kumma kyllä ei tällä kertaa oikein edes huomioinut lahjoja. Tokihan niitä oli kiva saada ja uusilla jutuilla on leikitty, mutta eniten on puhuttu vieraista. Nikoa toki vielä kaipaillaan yökylään.

Yhteistyöllä

4-vuotias

Pikkuveli juhlatamineissa

Sekalaisia kuulumisia

1. lokakuu am 2012

Kuivaksiopettelu on hyvässä vauhdissa. Pottailut ovat alkaneet sujumaan aika mukavasti, mutta vahinkoja tulee silti vielä lähes joka päivä. Veikalla ei ihan kauheaa omaa halua oo pottailla, mutta vaipattomuus on onneksi alkanut jo kiinnostaa. Enkä kyllä stressaa tätä sitten yhtään. Kyllä se sitten joskus loksahtaa, ihan niin kuin Lassillakin, omalla ajallaan.

Veikan lempiharrastuksesi on tullut saksilla leikkaaminen. Ja hän leikkaa ihan paperia, toisin kuin äitinsä pienenä… Tämän taidon Veikka on opetellut itsekseen. Viikonloppuna urakoimme askartelujen parissa. Veikka leikkasi ja liimasi, Lassi pääasiassa piirteli ja harjoitteli oman nimensä kirjoittamista, oikeaa kynäotettakin yritimme harjoitella.

Lassin lempiharrastus on koneiden rakentaminen. Niitä rakennetaan pihalle ja sisälle ties minkälaisilla vivuilla. Jonkin sortin insinööri lienee tulossa…

Tässä yksi rakennetuista koneista

Innokas apulainen auton pesussa

Ensimmäisinä iltoina uudessa kodissa pojat nukahtivat omaan sänkyyn. Sen jälkeen ei ole tätä ole tainnut montaakaan kertaa tapahtua. Meidän sänkyyn on hyvä nukahtaa… Nukuttamiseen kelpaa onneksi välillä iskäkin, koska mä nukahdan lähes poikkeuksetta poikien mukana. Nukkumaanmenoaika on onneksemme aikaistunut hieman, ollen nyt noin klo 21.30

Eräänäkin iltana

Elokuussa kävimme perheen kanssa kotieläinpuistossa. Pojat nauttivat eläimistä ja etenkin loppuajasta, kun pääsivät ajelemaan mönkkäreillä ja hyppimään pomppulinnaan. Eläimistä suosikkeina oli tänä vuonna porot.

Sapsun pappa on ollut apulaisenamme jo useampana viikkona. Ja kyllä on hommat edennytkin. Paljon pieniä juttuja ja muutamia isompiakin. Suurinpana juttuna nousi toisen papan ja Veskun kanssa pihavarasto jo harjakorkeuteen. Mummulan pappa ja Vesku tekivät perustukset Lassin synttäriviikonloppuna ja nyt tänä viikonloppuna kolmikko urakoi varaston huopakattoa vaille talvikuntoon.

Takka on pitkän odottelun jälkeen käytössämme! Sapsun pappa askarteli taustan siihen teknisessä tilassa ja Vesku teki sähköiset kytkennät. Nyt lämpiää vesi ja tupa puilla! Ja takkamakkaraakin paistoimme eilen, kun saimme makkaraseipäät ostettua…

Paluu työelämään

15. syyskuu pm 2012

Mä aloitin työt meidän lähiala-asteella lukukauden aluksi. Paluu työelään tuli aika yllättäen. Olin ajatellut palaavani töihin aikaisintaan tammikuun alussa, kun Veikka täyttää 3 vuotta. Moision koulun rehtori soitti mulle 2 viikkoa ennen koulun alkua. Hän tarvitsi opettajaa, jolta onnistuisi musiikin, liikunnan ja teknisen työn opetus. Tarjous oli niin houkutteleva, että lupasin samantien, että tulen opettajaksi, jos saamme pojille hoitajan kotiin. Lempäälän kunnan vammaispalvelun johtaja ja äitini sanoivat molemmat, että otat työn vastaan, joten niinpä mä sitten otin. Sain paikan tapaamatta rehtoria, kiitos suosittelijani Hannan (Kaiuksen äitin)! Näiden ensimmäisten viikkojen perusteella uskon, ettei hän ole valintaansa joutunut katumaan.

Olen viihtynyt työssä. Minulla on 4.luokka opetettavana, ja lisäksi yksi poikien liikuntaryhmä, 5.luokkien tekninen työ ja yhden 5.luokan musiikki. Töiden aloitus on vienyt huimasti aikaa ja työpäivät ovat venyneet pitkiksi, mutta alun jälkeen on kyllä jo helpottanut, kun jotkut asiat ovat edes muuttuneet rutiineiksi. Äiti ja Kaija ovat olleet meillä poikia hoitamassa. Kunnasta luvattiin hoitaja kotiin, mutta sen etsiminen vei aikaa. Nyt se on vihdoin löytynyt ja maanataina hoitaja tulee ensimmäistä kertaa. Äiti on ensi viikon perehdyttämässä hoitajaa ja sen jälkeen koittaa äitillekin toivottavasti hetken tai vaikka pidemmänkin ajan vapaa meiltä. Uudella hoitajallamme on sairaalatausta ja kokemus lastenhoidosta omien lasten kautta. Tavatessamme hän tuntui erittäin mukavalta ja empaattiselta, ja pojatkin tykkäsivät hänestä.

Sairaalajakso syömisestä

15. syyskuu pm 2012

Kesän loppupuolella Veikan uusiksi herkuiksi muodostui tuuttijäätelö ja tikkari. Niitä meni ihan masuunkin asti. Me olimme tyytyväisiä, kun halu syömiseen lähti Veikasta itsestä, vaikkei noi kelpaavat ruoat ihan niin suolilapselle sopivia ollutkaan, eikä ravintoarvoltaan mitään… Näiden lisäksi sormiruokana on säilynyt kurkut, makkara, ranskalaiset jne.

Elokuun alussa olimme sairaalassa LO2-osastolla kartoittamassa Veikan syömisvalmiuksia ja saamassa vähän vinkkejä syömisen harjoitteluun. Odotukset jaksolle eivät mitenkään mahdottoman isot olleet, mutta mielestäni nuo 2 päivää onnistui hyvin. Meillä oli omahoitaja Päivi, jonka kanssa juttelimme paljonkin Veikan syömisestä. Hän antoi omia vinkkejään ja kertoi havainnoistaan. Lisäksi tapasimme puheterapeuttia. Veikalla on kaikki valmiudet syömiseen, vain todellinen halu ja nälän tunne puuttuu sekä taito pureskella ja käsitellä ruokaa suussa. Valitettavasti noi eivät ole mitään pikkujuttuja, joten aikaa Veikan syömisen opetteluun menee aikaa, mutta toiveita syömisestä on. Hienoa on, että Veikalla on muuten taidot hallussa; nieleminen onnistuu, lusikalla syöminen ja mukista juominen jo osataan, Veikka osaa odottaa vuoroa, ymmärtää ohjeita… Sovimme, että aloitamme systemaattisen harjoittelun vauva-ajasta tutulla maulla eli riisivellistä. Tätä tarjotaan päivittäin ja tarkoitus olisi hiljalleen päästä eri sakeusasteeseen ja lopulta keitettyyn riisiin. Sitten lupa olisi myös ottaa joku hedelmä mukaan, mutta siihen emme ole vielä ryhtyneet. Lääkäriltä saimme luvan jatkaa ruoan tarjoamista samaan malliin. Rajotuksia tulee, jos Veikka alkaa oireilemaan jotenkin tai jos jäätelötuutteja alkaa menemään 2 päivässä, niin sitten kuulemma rajoitetaan yhteen. Siihen on vielä matkaa…

Kotiharjoittelussa riisivelli on alkukankeuden jälkeen alkanut maistumaan. Sitä menee noin 0,5-1 dl päivässä joko lusikalla syöden tai pillillä juoden.

Lisäksi Veikasta on tullut paljon rohkeampi maistamaan kaikkea uutta. Uusimpana juttuna oli tällä viikolla noin 10 lusikallista sokerikananmunavaahtoa. Tämän jälkeen tuli kyllä yökki, muttei oksennusta…

Veikka kuumeilee (heinäkuun lopussa)

15. syyskuu pm 2012

Oireilu alkoi jo Jennan ja Villen häälauantaina. Veikka alkoi oksenteleen useasti päivässä. Jouduimme vähentämään Peptisorbin määrää, mutta saimme silti annettua 700-900ml päivässä. Emme pitäneet koko viikolla yhtään tipatonta yötä ja tiputin jopa Ringeriäkin yhtenä yönä, kun Veikka oli vähän lommosilmäinen ja kuivan oloinen. En ole joutunut tiputtaan korvausnesteitä viimeisen sairaalajakson jälkeen, joten hälytyskellot soivat, ettei Veikka voinut normaalisti. Oksentelut loppuivat kuitenkin ja keskiviikkona poika oli jo lähes normaali. Hiukan itkuisempi ja väsyneempi, mutta kuitenkin. Torstaina Veikka nukahti yöunille jo ennen seitsemää. Puolenyön aikaan muistin, etten laittanut Veikalle vaippaa. Kun laitoin sitä, huomasin, että nyt on kyllä kuumeinen poika. Lämpöä 39,3. Panadolin avulla yö meni suht rauhallisesti. Aamulla lämpöä oli 38,4. Mietimme Veskun kanssa, että lähdemmekö sairaalaan näytille. Emme lähteneet, koska Veikka voi kuumeesta huolimatta hyvin, kuumelääkkeet tuntuivat auttavan, eikä mitään muuta oiretta ollut kuin kuume. Jäimme seuraamaan tilannetta. Neljän jälkeen kuume oli 40,1. Taysissa oli paikalla enää päivystäjävät lääkärit, jotka laittaisivat meidät heti infektio-osastolle, joten kynnys sinne lähtemiseen oli suuri. (Tays:n lääkäreillä on ohje, että jos on korkea kuume ja keskuslaskimokatetri, niin se on automaattisesti passitus osastohoitoon. Ja näin varmasti toimitaan, ellei meitä tunneta…) Veikan vointi oli korkeasta kuumeesta huolimatta edelleen hyvä, joten emme vielä lähteneet. Vointi koheni päivä päivältä ja tiistai oli jo kuumeeton. Jihuu! Jälleen onnistuimme välttämään sairaalan Veikan kuumeilujen ajan.

Viikonloppu oli helteinen. Lassi leikki pihalla, Veikka katseli televisiota ja nukkui välillä. Lauantaista sunnuntaihin Merja ja Niko tulivat seuraksemme. Lassi ja Niko sammuttivat mm. tulipaloja leikkipuistosta.