”Hyppää, kukkuu, pappa ja böö”. Siinä Veikan uudet sanat. Hyppää alkaa kuulumaan yleensä sängyllä tai sohvalla seistessä ja nykyään myös ruokapöydälle kiivettyä. Kuulostaa kovin turvalliselta… 😉 Piiloleikit ovat mukavia, kuten myös autolla ajelu, kirjat ja kaikki Lassin tekeminen, ulkona keinuminen on ehdoton suosikkileikki.
Lassi aloitti jokin aika sitten pyöräilykauden sekä omalla pyörällä että iskän kyytissä istuen.
Kevät on tullut kohisten. Lumet ovat oikeastaan kadonneet ja sitä myötä myös vesilätäköt, Lassin harmiksi, äitin onneksi.
Tiet alkavat pian olla lakaistut. Katupöly nousee, silmiä kutittaa, aivastuttaa ja ikkunat ovat jälleen sen näköiset, ettei niihin olisi pesurättiä näytettykään. Tosin sisäpintojen sotkuisuiteen taitaa kuitenkin syylliset löytyä ihan jostain muusta kuin lakaisukoneesta. Jospa pistäis huomenna perhetyöntekijän pesemään ikkunat, kun sain tänään Veikan kanssa siivottua muuten. Tai katsotaan nyt, ehtiihän tuota myöhemminkin…
Viikko sitten alettiin Veikan ruoissa siirtymään MCT Peptide 1+ -maidosta Nutricia Peptisorb -letkuravintoruokaan. Hitaasti edetään. Nyt ollaan päästy siihen, että 1/4 menee Petisorbia ja loput maitoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Veikan ruokaa tarvitse maitojen tapaan tehdä jauheesta, vaan se on valmis seos, joka säilyy vuorokauden avattuna.
Kotisairaalan alettua käymään meillä vain kerran viikossa, siirrymme hiljalleen kaupungin ilmaisjakelun piiriin noissa hoitotarvikkeissa. Tämä tarkoittaa sitä, että haemme noin kolmen kuukauden tarvikkeet kerralla keskustasta. Tähän kuuluu infuusiopumppujen ja ruokapunpun letkustot, ruiskut, steriilit taitokset, stoomatarvikkeet jne. jne. Vähän on hankalaa näin aluksi arvioida menekkiä, mutta eiköhän se tästä. Vielä, kun tietäis, missä noita tarvikkeita meillä säilyttäis. Tilaa, kun on vaikka muille jakaa… Lisäksi alamme itse ostamaan lääkkeet ja letkuruoat. Heti, kun lääkäri saa tehtyä meille B-lausunnon, jotta olemme Kela-korvausten piirissä. Tähän asti kotisairaala on kuljettanut pyynnöstä meille kotiin sen, mitä olemme milloinkin tarvinneet. Ihanaa palvelua!
Mummu ja pappa käväisivät meillä viime tiistaina. Mä sain kirpparipaikan keskiviikosta lähtien, joten he toivat Alavudelta meidän tyttärien lapsukaisten myytävät lastenvaatteet ja lelut. Pappa oli vielä käsi paketissa, mutta keskiviikkona on siitäkin päästy eroon ja kuntoutus on alkanut.
Perjantaina Merja ja Niko tulivat meille yökylään. Menoa ja meininkiä riitti, kun serkukset pelasivat ja painivat keskenään, pienimmän yrittäessä pysyä isompien mukana.
Lauantaina kävimme tulevien naapuriemme juhlissa. Pääsankari taisi olla Viljami 3v, mutta juhlan arvoisia olivat myös puolivuotias Väinö ja tohtorin hatun väitellyt Ville. Pyysimme Villeä Veikan toiseksi kummisedäksi ja hän suostui. Nyt kummitädin perheestä tulikin Veikan kummiperhe. Ihanaa ajatella, että pian olemme naapureita. Pekkaset rakentavat siis myös Lempäälään, samalle pellolle. Kaverukset olivat vähän haastava nelikko kuvattavaksi, onnistuneita otoksiakin tuli.
Myös toiselle kummiperheelle Kontoloille kuuluu hyvää. He saivat perjantaina potran pojan. Lisää leikkikavereita meidän pojille… Seuraavaksi kuulostellaankin sitten Jyväskylän suuntaan Jenna-kummin kuulumisia.
Tänään Lassilla oli viikon ainut hoitopäivä ja Veikalla on taas immunoglobuliinien vuoro. Huomenna perhetyö tulee meille aamupäiväksi ja sitten lähden poikien kanssa Alavudelle viikoksi. Tähän astisten 1-2 yön lomien jälkeen 6 yön mummulareissu tuntuu kyllä luksukselta ja torstaina on tiedossa vielä kauan kaipaamani hieroja! Vesa-matti tulee sitten torstaina töiden jälkeen perässä pääsiäisen viettoon.
Ihania kuvia jälleen, etenkin toi Lassin pyöräilykuva! Ja mahtavaa että saat Marjo lomailla vähän pitempäänkin. 🙂 Ihanaa lomaa koko perheelle <3 (Ja onnittelut Kontoloille, hauska kuulla niittenkin kuulumisista 😉 )
Sapsulla nähdään!