LO9B:llä

…eli lasten kirurgisella osastolla ollaan. Ykkönen oli niin täynnä, ettei Veikka mahtunut sinne. Kiireiseltä tuo 9B:kin vaikutti, vaikkei kaikki potilaspaikat olleetkaan täynnä. Veikka sai illaksi melko tutun hoitajan (sissi= sisäinen sijainen, joka on hoitanut joitain kertoja myös ykkösellä). Lähtökiireessä unohdin Veikan maidot kotiin, joten poika joutui olemaan täysin ravinnotta koko illan klo 20 ati, koska maitokeittiö oli jo ehtinyt mennä kiinni. Ihmeesti sokerit pysyivät 4 tienoilla 8 tuntia, vaikkei mitään ravintoa mennytkään. Päivystävänä lääkärinä oli syöpäosaston lääkäri, jolle nuo broviacit olivat kovin tuttuja (oikeastaan jokaisella syöpälapsella on sellainen). Hän sanoi heti, ettei sinne saa enää tiputtaa mitään, koska se olisi infektioriski, joten oli laitettava perifeerinen kanyyli. Veikalle noi kanyylin laitot on aika haastavia, koska suonet on ensimmäisten viikkojen aikana kalkkeutuneet suonensisäisestä kalkista eli hyviä suonia on vaikea löytää. Kädestä onneksi löytyi sopiva suoni ja lääkäri sai ensimmäisellä kerralla kanyylin paikoilleen. Tämä session itkujen jälkeen oli yöunien aika, Veikka nukahti syliini. Lähdin tämän jälkeen kotiin, puoli ysin maissa. En nyt tiedä pääsikö/ joutuiko Veikka vielä lähteen heräämöön päivystävän kirurgin katsottavaksi. He meinaavat, että korjaisivat murtuneet piuhan, jos se onnistuu ja jos ei onnistu, vaihtavat broviacin huomenna uuteen.

2 Responses to “LO9B:llä”

  1. Tanja sanoo:

    Voi kurja, että olette joutuneet sairaalakeikalle! Tsemppihali pikkuiselle potilaalle ja voimia äitille ja iskälle!

  2. Jenna sanoo:

    Tsemppihaleja myös täältä Jyväskylän sairastuvalta. Koitahan Marjo saada myös nukuttua. <3

Leave a Reply