Ensimmäinen neuvolakäynti

Veikkakin sai viimein oman neuvolakortin. Käytiin tänään siis Satu-tädin luona ja viivyimmekin melkein tunnin. Paljon riitti juteltavaa ja Sadulla kyseltävää. Veikka oli koko käynnin ajan oikein reipas ja touhukas. Sai lopuksi vielä piikinkin reiteen ja sekin meni väsystä huolimatta melko vähillä itkuilla.

Samoilla mitoilla mennään kuin Lassi samanikäisenä. Pituutta 77,5cm ja painoa 10,4 kg.

Sadun terveiset neuvolakortista: ”Hyväkuntoinen, touhukas pikkumies. Tavujuttelua. Kuulotesti ok, napin poimi näppärästi peukalo-etusormiotteella. Pituus ja paino iänmukaisissa keskiarvolukemissa.”

Tähän loppuun haluan liittää Vilja Vaeltajan blogista runon, joka mielestäni sopii niin hyvin kaikille erityisille lapsukaisille ja on hyvänä muistutuksena meille kaikille siitä, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, eikä mennä normaalien kasvukäyrien ja kehityksen mukaan. Silti he ovat oman elämänsä sankareita ja vähän muidenkin. Aika paljon muidenkin…

Tärkeintä ei ole, että vauva on terve.
Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa neuvolakirjan jokaista kohtaa ”normaaliin tahtiin”, vaan olla oman neuvolakirjansa Indiana Jones,
oman elämänsä sankari ja vähän muidenkin.
Aika paljon muidenkin.

Tärkeintä ei ole olla sitä, mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti kaksin käsin kiinni siitä,
mitä elämäksi sanotaan.

Tärkeintä on olla yhdessä ja jaksaa.
Olla paikalla silloin, kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin sen porukan kanssa,
jota myös perheeksi kutsutaan.

5 vastausta käyttäjälle “Ensimmäinen neuvolakäynti”

  1. Kati kirjoitti:

    Ihana runo. Niin totta!

  2. Päivi T kirjoitti:

    Niin ihana <3

  3. Päivi L kirjoitti:

    haleja!

  4. Tanja kirjoitti:

    Oon lukenut tän päivityksen jo monesti, mutta nyt vasta ehdin kommentoida. Hyvä Veikka! Kylläpäs sinä kasvat tosi hienosti ja mitä kaikkea jo osaatkaan! Miten se äiti onkaan taas löytänyt noin ihanan ja koskettavan runon. Haleja!

  5. Minna kirjoitti:

    Toi runo on ihana! En muista mistä sen aikoinaan löysin, mutta meillä se on kehyksissä olohuoneen seinällä edelleen muistuttumassa asioista jotka oikeesti on tärkeitä. Jaksamista Marjo!

Vastaa