Arkisto: marraskuu 2012

Walking with dinosaurus

torstaina 15. marraskuuta 2012

Piipahdimme pyhäinpäivänä Helsingissä katsomassa dinosauruksia. Live Nation ja Leijonaemot mahdollistivat meidän perheelle hienon elämyksen. Pojille show oli vielä hiukan jännittävä, mutta varmasti ikimuistoinen. Katsoimme ensimmäisen puoliskon aition parvekkeelta ja toisen aition ikkunoiden takaa. Tai Veikka pelasi toisen puoliajan muistipeliä puhelimella. Hän ei enää halunnut katsoa. Meteli oli kova, eikä meillä ollut kuulosuojaimia mukana, joten sormet korvissa piti istua, siis parvekkeella, ikkunat hiljenivät ääntä sopivasti. Kovasti pojat ovat puhueet isoista ja pelottavista dinosauruksista, ja hienoa kuulemma oli. Onneksi mitään pelkoja ja painajaisia ei oo tullut.

Suurimmat dinosaurukset olivat 10m korkeita ja 14m pitkiä

(kuvassa myös ihminen kalliolla puun juurelle)

Tays-keikka

torstaina 15. marraskuuta 2012

Enterorokosta toivuttiin, eikä tartutettu kuin kaksi lähipiiristämme. Lokakuun lopussa Veikka alkoi kuitenkin oireilemaan oikein todenteolla suolistonsa ja masunsa kanssa. Yöt olivat tosi levottomia ja parina yönä ei sitten enää oikein nukuttukaan. Liekö jälkimaininkeja tuosta rokosta vai ihan oma pöpö suolessa!? Taysiin lähdettiin näytille. Verikokeet ja muutkin näytteet olivat ok ja negatiivisia. Mitään syytä ei siis löytynyt. Jo olemassa olevaa antibioottia nostettiin lääkeannokseksi pariksi viikoksi ja Ringeriä tankattiin, ja ne auttoivat. Veikka on ollut tosi janoinen, mutta onneksi sekin on jo vähenemään päin, koska Veikallehan ei oikeasti saisi isoja määriä juottaa mitään… Tipattomat yöt ovat nyt kuitenkin hetkeksi jääneet taakse. Meillä oli jo lupa koittaa 4 tipatonta yötä viikossa, ja kerran se ehdittiin onnistuneesti kokeilemaankin, kunnes tämä alkoi. Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa… Veikka on kovin laihtunut, eikä kasvua varmaan taaskaan ole seuraavaan kontrolliin tapahtunut. Raukka pieni… ♥

Mutta täytyy kyllä kehua Taysia ja ihania lääkäreitämme! Me oltiin oltu Veikan kanssa jotain pari tuntia polilla odottaas lääkärille pääsyä, kun päiväsairaalasta oltiin hälytetty kiireapuun toinen lääkäri. Tämä lääkäri tiesi Veikan ennestään viime talvelta. Hän otti meidät ensimmäisenä vastaan, ja sanoi, että hoitajat olivat pyytäneet tekemään näin, kun Veikka oli joutunut odottamaan jo niin kauan. Itselleni tuo 2 tuntia ei oikeastaan tuntunut edes paljolta, koska olemmehan olleet siellä joskus aavistuksen pidempäänkin ”seurattavana”, mutta Veikka alkoi kyllä olemaan jo kypsänä, kun me ei voitu poistua polin puhtaalta puolelta mihinkään.  No, kesken tutkimusten tämä lääkäri hälytettiin kuitenkin takaisin päiväsairaalaan, me menimme leikkipaikalle odottaan. Tarja- ja Kalle-lääkärimme sattuivat kävelemään odotusaulan ohi ja pysähtyivät ihmettelemään, mitä teimme siellä. Kerroin kuulumiset ja oireet ja eipä aikaakaan, kun he olivat jo suunnitellleet lääkemuutokset, otettavat kokeet jne. Veikan äsken katsonut lääkäri soitti Kallelle ja Kalle kertoi, että täällähän me Tarjan kanssa jo suunnittelemme Veikan hoitoa. Vartin päästä Veikan leikanneet kirurgit tupsahtivat myös paikalle, joten siinä sitten keskustelin koko konkkaronkan kanssa tilanteesta. Oli aika luksuspalvelua!!! Puolen tunnin jutustelun jälkeen Veikka nukahti syliini. Hoitaja tuli ottamaan verikokeet ja pääsimme uudelleen lääkärinkin luo. Veikka nukkui tutkimusten ajan. Sitten kahvilaan kermamunkille! Veikka nukkui edelleen. Lopulta verikokeiden vastausten tultua lähdimme kotiin toivoen, että palaisimme vasta perjantaina hammaslääkäriin ja sovittuihin verikoekontrolleihin. Näin myös kävi!

Nyt Veikka voi ihan hyvin. Maitoja menee taas normaali määrä, ja tosiaan tipassa ollaan joka yö, mutta yöt ovat masuvaivojen osalta onneksi rauhoittuneet. On se vaan ihanaa, kun voi ja pystyy nesteyttämään lastaan kotona, koska ilman tuota keskuslaskimokatetriahan tässä oltaisiin taas oltu sairaala-arkea jonkin aikaa…

Miehistöni iltasella ♥ ♥ ♥

Ensilumi

torstaina 15. marraskuuta 2012

Ja tontutkin alkoivat jo hiippailemaan