Arkisto: syyskuu 2012

Paluu työelämään

lauantaina 15. syyskuuta 2012

Mä aloitin työt meidän lähiala-asteella lukukauden aluksi. Paluu työelään tuli aika yllättäen. Olin ajatellut palaavani töihin aikaisintaan tammikuun alussa, kun Veikka täyttää 3 vuotta. Moision koulun rehtori soitti mulle 2 viikkoa ennen koulun alkua. Hän tarvitsi opettajaa, jolta onnistuisi musiikin, liikunnan ja teknisen työn opetus. Tarjous oli niin houkutteleva, että lupasin samantien, että tulen opettajaksi, jos saamme pojille hoitajan kotiin. Lempäälän kunnan vammaispalvelun johtaja ja äitini sanoivat molemmat, että otat työn vastaan, joten niinpä mä sitten otin. Sain paikan tapaamatta rehtoria, kiitos suosittelijani Hannan (Kaiuksen äitin)! Näiden ensimmäisten viikkojen perusteella uskon, ettei hän ole valintaansa joutunut katumaan.

Olen viihtynyt työssä. Minulla on 4.luokka opetettavana, ja lisäksi yksi poikien liikuntaryhmä, 5.luokkien tekninen työ ja yhden 5.luokan musiikki. Töiden aloitus on vienyt huimasti aikaa ja työpäivät ovat venyneet pitkiksi, mutta alun jälkeen on kyllä jo helpottanut, kun jotkut asiat ovat edes muuttuneet rutiineiksi. Äiti ja Kaija ovat olleet meillä poikia hoitamassa. Kunnasta luvattiin hoitaja kotiin, mutta sen etsiminen vei aikaa. Nyt se on vihdoin löytynyt ja maanataina hoitaja tulee ensimmäistä kertaa. Äiti on ensi viikon perehdyttämässä hoitajaa ja sen jälkeen koittaa äitillekin toivottavasti hetken tai vaikka pidemmänkin ajan vapaa meiltä. Uudella hoitajallamme on sairaalatausta ja kokemus lastenhoidosta omien lasten kautta. Tavatessamme hän tuntui erittäin mukavalta ja empaattiselta, ja pojatkin tykkäsivät hänestä.

Sairaalajakso syömisestä

lauantaina 15. syyskuuta 2012

Kesän loppupuolella Veikan uusiksi herkuiksi muodostui tuuttijäätelö ja tikkari. Niitä meni ihan masuunkin asti. Me olimme tyytyväisiä, kun halu syömiseen lähti Veikasta itsestä, vaikkei noi kelpaavat ruoat ihan niin suolilapselle sopivia ollutkaan, eikä ravintoarvoltaan mitään… Näiden lisäksi sormiruokana on säilynyt kurkut, makkara, ranskalaiset jne.

Elokuun alussa olimme sairaalassa LO2-osastolla kartoittamassa Veikan syömisvalmiuksia ja saamassa vähän vinkkejä syömisen harjoitteluun. Odotukset jaksolle eivät mitenkään mahdottoman isot olleet, mutta mielestäni nuo 2 päivää onnistui hyvin. Meillä oli omahoitaja Päivi, jonka kanssa juttelimme paljonkin Veikan syömisestä. Hän antoi omia vinkkejään ja kertoi havainnoistaan. Lisäksi tapasimme puheterapeuttia. Veikalla on kaikki valmiudet syömiseen, vain todellinen halu ja nälän tunne puuttuu sekä taito pureskella ja käsitellä ruokaa suussa. Valitettavasti noi eivät ole mitään pikkujuttuja, joten aikaa Veikan syömisen opetteluun menee aikaa, mutta toiveita syömisestä on. Hienoa on, että Veikalla on muuten taidot hallussa; nieleminen onnistuu, lusikalla syöminen ja mukista juominen jo osataan, Veikka osaa odottaa vuoroa, ymmärtää ohjeita… Sovimme, että aloitamme systemaattisen harjoittelun vauva-ajasta tutulla maulla eli riisivellistä. Tätä tarjotaan päivittäin ja tarkoitus olisi hiljalleen päästä eri sakeusasteeseen ja lopulta keitettyyn riisiin. Sitten lupa olisi myös ottaa joku hedelmä mukaan, mutta siihen emme ole vielä ryhtyneet. Lääkäriltä saimme luvan jatkaa ruoan tarjoamista samaan malliin. Rajotuksia tulee, jos Veikka alkaa oireilemaan jotenkin tai jos jäätelötuutteja alkaa menemään 2 päivässä, niin sitten kuulemma rajoitetaan yhteen. Siihen on vielä matkaa…

Kotiharjoittelussa riisivelli on alkukankeuden jälkeen alkanut maistumaan. Sitä menee noin 0,5-1 dl päivässä joko lusikalla syöden tai pillillä juoden.

Lisäksi Veikasta on tullut paljon rohkeampi maistamaan kaikkea uutta. Uusimpana juttuna oli tällä viikolla noin 10 lusikallista sokerikananmunavaahtoa. Tämän jälkeen tuli kyllä yökki, muttei oksennusta…

Veikka kuumeilee (heinäkuun lopussa)

lauantaina 15. syyskuuta 2012

Oireilu alkoi jo Jennan ja Villen häälauantaina. Veikka alkoi oksenteleen useasti päivässä. Jouduimme vähentämään Peptisorbin määrää, mutta saimme silti annettua 700-900ml päivässä. Emme pitäneet koko viikolla yhtään tipatonta yötä ja tiputin jopa Ringeriäkin yhtenä yönä, kun Veikka oli vähän lommosilmäinen ja kuivan oloinen. En ole joutunut tiputtaan korvausnesteitä viimeisen sairaalajakson jälkeen, joten hälytyskellot soivat, ettei Veikka voinut normaalisti. Oksentelut loppuivat kuitenkin ja keskiviikkona poika oli jo lähes normaali. Hiukan itkuisempi ja väsyneempi, mutta kuitenkin. Torstaina Veikka nukahti yöunille jo ennen seitsemää. Puolenyön aikaan muistin, etten laittanut Veikalle vaippaa. Kun laitoin sitä, huomasin, että nyt on kyllä kuumeinen poika. Lämpöä 39,3. Panadolin avulla yö meni suht rauhallisesti. Aamulla lämpöä oli 38,4. Mietimme Veskun kanssa, että lähdemmekö sairaalaan näytille. Emme lähteneet, koska Veikka voi kuumeesta huolimatta hyvin, kuumelääkkeet tuntuivat auttavan, eikä mitään muuta oiretta ollut kuin kuume. Jäimme seuraamaan tilannetta. Neljän jälkeen kuume oli 40,1. Taysissa oli paikalla enää päivystäjävät lääkärit, jotka laittaisivat meidät heti infektio-osastolle, joten kynnys sinne lähtemiseen oli suuri. (Tays:n lääkäreillä on ohje, että jos on korkea kuume ja keskuslaskimokatetri, niin se on automaattisesti passitus osastohoitoon. Ja näin varmasti toimitaan, ellei meitä tunneta…) Veikan vointi oli korkeasta kuumeesta huolimatta edelleen hyvä, joten emme vielä lähteneet. Vointi koheni päivä päivältä ja tiistai oli jo kuumeeton. Jihuu! Jälleen onnistuimme välttämään sairaalan Veikan kuumeilujen ajan.

Viikonloppu oli helteinen. Lassi leikki pihalla, Veikka katseli televisiota ja nukkui välillä. Lauantaista sunnuntaihin Merja ja Niko tulivat seuraksemme. Lassi ja Niko sammuttivat mm. tulipaloja leikkipuistosta.