Veikalla on nyt 5 tipatonta yötä takana. Ilman Peptisorbia emme ole yöllä pärjänneet, mutta ilman tippaa kylläkin. Sokerit pysyvät 4-6 tuntia yli neljän, mutta sitten on tullut laskua (ollen alimmillaan 3,4). Olemme nyt olleet 2 yötä viikossa tipattomana.
Peptisorb-määrä on 1000ml päivässä tai jopa hieman enemmänkin. Kerta-annoksen saimme juhannuksena vahingossa nostettua 180ml:aan. Mun piti antaa 150ml, mutta annoin vahingossa 3 täyttä ruiskua (á 60ml), eikä Veikka reagoinut mitenkään, joten siitä se ajatus sitten lähti.
Veikan toukokuinen mahatauti ja sen vaikutukset ovat nyt vihdoin ohitse. Parissa viikossa Peptisorbin kokonaismäärä nousi takaisin 1000ml:aan, mutta kerta-annoksen noustaminen takaisin 120ml:aan, mikä se oli ennen tautia, vei yli kuukauden.
Tiistaina käymme viimeisen kerran Sadun luona neuvolassa täällä Hervannassa. Haemme Veikalle Pneumokokki-rokottteen. Torstaina menemme Taysiin Pauliina-lääkärin luo. Veikka voi erittäin hyvin, joten hyvillä mielin kumpaankin. Hiukan tietty jännittää, onko painoa ja pituutta tullut tänä aikana, kun suonensisäisesti annettavat kalorit ovat tipattomuuden vuoksi vähentyneet niin rajusti.
Juhannuksen vietimme Päntäneellä Renttusakin luona. Viimeksi olimme samassa paikassa, kun Lassi potkutteli vatsassani. Lassi pääsi pari vuotta sitten tutustumaan tähän poikkeuksellisen ihanaan porukkaan, Veikalle tämä oli ensitapaaminen. Täytyy kyllä sanoa, että vilinää ja viskettä riitti, kun kymmenisen pikkuista vilisti nurmikolla juosten ja pyörillä ajaen. Vanhukset ja me siltä väliltä jäimme kyllä tänä vuonna selvästi kakkoseksi. Nautimme silti koko porukka olostamme, ja kelit suosivat. Lähtöhetkellä Veikka kiersi tapansa mukaan halaten jokaisen erikseen. Mukavaa oli, ja tänään olisi Lassin mukaan pitänyt lähteä jo takaisin sinne! Leikkimökkileikit jäivät pahasti kesken.
Tuleva synttärisankari ja mieluinen lahja
Raksalla on ollut ihan hullua kiirettä oikeastaan koko kuukausi. Työpäivät ovat kokonaisuudessaan venyneet, kun pappa on aamulla mennyt jo ennen seitsemää ja sitten illalla klo 22-23 aikoihin on viimeiset poistuneet työmaalta tai ainakin pistäneet pötkölleen. Olemme onneksemme saaneet paljon apuja. Mummu on hoitanut poikia yötä päivää, välillä muutaman ansaitun vapaapäivän ottaen, pappa on saanut raksalle yhä useammin seurakseen myös toisen papan, mamman, mut, Veskun paria työviikkoa lukuunottamatta, putkimiehen muutamiksi päiviksi ja sähkömiehen ihan Alavudelta asti. Ensi viikon projektina on vielä päällystää portaat, saada eteisen kaapit paikoilleen, mahdollisesti laatottaa varaston laattia sekä kitata ja maalata seinät, asentaa loput valaisimet, siivota sekä uudessa kodissa että Hervannassa ja muuttaa loput tavarat. Lopullinen muutto olisi sitten torstaina, kun saamme muuttotarkastuksen kunnalta. Ihanaa! Vihdoinkin tämä raskas, mutta kuitenkin niin hieno projekti saa jonkinlaisen päätöksen tai edes välietapin. Tekemistähän jää vielä itselle ja muillekin…
Viikko sitten aloitimme muuton oikein urakalla. Merja, Päivi ja Heli olivat apunamme ja käskytettävänäni. Tehokasta oli ja valmistakin tuli tai ainakin urakka eteni harppauksen eteenpäin.
Leikkipuisto valmistui takapihallemme kuun alussa. Hulinaa on sielläkin piisannut, kun naapuruston runsaslukuinen lapsikatras on vuoron perään ollut leikkimässä ja äidit juoruilemassa (kuten Vesa-Matti muistaa aina mainita). On se vaan mukavaa, että samanikäisiä kavereita on lähitienoilla runsaasti.
Veikan syömiset on edelleen nollassa, mutta ehkäpä siinäkin ollaan menty taas tipuaskel eteenpäin. Veikka pyytää itse mm. juustoa, nakkia, makkaraa, sipsiä, keksiä, porkkanaa, karkkia… Nuoleskelee näitä hetken ja kantaa niitä sitten tärkeänä mukanaan. Maitojuoma ja Osmosal kuuluu nykyään myös mieluisiin juomisiin ja niitä menee yhteensä puolisen litraa päivässä. Juhannuksen erikoisuutena oli, että Veikka istahti aamulla ruokapöydän viereen lattialle ja tuumasi ”Äiti, anna minulle jotain aamupalaa!”. Äsken appelsiinin makuisesta purukalkkitabletista tuli uusin makuelämys.
