Arkisto: kesäkuu 2012

Lääkärireissu

torstaina 28. kesäkuuta 2012

Tämän päivän sairaalareissu meni mukavasti. Pituutta ei ollut tullut nyt yhtään lisää, mutta painoa oli. Veikka oli 88,4cm ja 12,9kg. Olemme olleet 2 yötä viikossa ilman tippaa. Lupa on edelleen kolmeen. Eli aikas lailla samoilla suunnitelmilla mennään. Peptisorbin kerta-annos on muuten jo 200ml!!! Elokuussa seuraavan kerran sairaalaan. Silloin meillä on LO2-osastolla 2-3 päivän jakso syömisen opettelun tiimoilta. Siinä samassa sitten moikkaamme myös omaa lääkäriämme.

Lääkärikäynnin jälkeen, kun odottelimme labraan pääsyä, pellet löysivät meidät pitkästä aikaa.

Kiireisen kesäkuun kuulumisia

sunnuntaina 24. kesäkuuta 2012

Veikalla on nyt 5 tipatonta yötä takana. Ilman Peptisorbia emme ole yöllä pärjänneet, mutta ilman tippaa kylläkin. Sokerit pysyvät 4-6 tuntia yli neljän, mutta sitten on tullut laskua (ollen alimmillaan 3,4). Olemme nyt olleet 2 yötä viikossa tipattomana.

Peptisorb-määrä on 1000ml päivässä tai jopa hieman enemmänkin. Kerta-annoksen saimme juhannuksena vahingossa nostettua 180ml:aan. Mun piti antaa 150ml, mutta annoin vahingossa 3 täyttä ruiskua (á 60ml), eikä Veikka reagoinut mitenkään, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Veikan toukokuinen mahatauti ja sen vaikutukset ovat nyt vihdoin ohitse. Parissa viikossa Peptisorbin kokonaismäärä nousi takaisin 1000ml:aan, mutta kerta-annoksen noustaminen takaisin 120ml:aan, mikä se oli ennen tautia, vei yli kuukauden.

Tiistaina käymme viimeisen kerran Sadun luona neuvolassa täällä Hervannassa. Haemme Veikalle Pneumokokki-rokottteen. Torstaina menemme Taysiin Pauliina-lääkärin luo. Veikka voi erittäin hyvin, joten hyvillä mielin kumpaankin. Hiukan tietty jännittää, onko painoa ja pituutta tullut tänä aikana, kun suonensisäisesti annettavat kalorit ovat tipattomuuden vuoksi vähentyneet niin rajusti.

Juhannuksen vietimme Päntäneellä Renttusakin luona. Viimeksi olimme samassa paikassa, kun Lassi potkutteli vatsassani. Lassi pääsi pari vuotta sitten tutustumaan tähän poikkeuksellisen ihanaan porukkaan, Veikalle tämä oli ensitapaaminen. Täytyy kyllä sanoa, että vilinää ja viskettä riitti, kun kymmenisen pikkuista vilisti nurmikolla juosten ja pyörillä ajaen. Vanhukset ja me siltä väliltä jäimme kyllä tänä vuonna selvästi kakkoseksi. Nautimme silti koko porukka olostamme, ja kelit suosivat. Lähtöhetkellä Veikka kiersi tapansa mukaan halaten jokaisen erikseen. Mukavaa oli, ja tänään olisi Lassin mukaan pitänyt lähteä jo takaisin sinne! Leikkimökkileikit jäivät pahasti kesken.

Tuleva synttärisankari ja mieluinen lahja

Raksalla on ollut ihan hullua kiirettä oikeastaan koko kuukausi. Työpäivät ovat kokonaisuudessaan venyneet, kun pappa on aamulla mennyt jo ennen seitsemää ja sitten illalla klo 22-23 aikoihin on viimeiset poistuneet työmaalta tai ainakin pistäneet pötkölleen. Olemme onneksemme saaneet paljon apuja. Mummu on hoitanut poikia yötä päivää, välillä muutaman ansaitun vapaapäivän ottaen, pappa on saanut raksalle yhä useammin seurakseen myös toisen papan, mamman, mut, Veskun paria työviikkoa lukuunottamatta, putkimiehen muutamiksi päiviksi ja sähkömiehen ihan Alavudelta asti. Ensi viikon projektina on vielä päällystää portaat, saada eteisen kaapit paikoilleen, mahdollisesti laatottaa varaston laattia sekä kitata ja maalata seinät, asentaa loput valaisimet, siivota sekä uudessa kodissa että Hervannassa ja muuttaa loput tavarat. Lopullinen muutto olisi sitten torstaina, kun saamme muuttotarkastuksen kunnalta. Ihanaa! Vihdoinkin tämä raskas, mutta kuitenkin niin hieno projekti saa jonkinlaisen päätöksen tai edes välietapin. Tekemistähän jää vielä itselle ja muillekin…

Viikko sitten aloitimme muuton oikein urakalla. Merja, Päivi ja Heli olivat apunamme ja käskytettävänäni. Tehokasta oli ja valmistakin tuli tai ainakin urakka eteni harppauksen eteenpäin.

Leikkipuisto valmistui takapihallemme kuun alussa. Hulinaa on sielläkin piisannut, kun naapuruston runsaslukuinen lapsikatras on vuoron perään ollut leikkimässä ja äidit juoruilemassa (kuten Vesa-Matti muistaa aina mainita). On se vaan mukavaa, että samanikäisiä kavereita on lähitienoilla runsaasti.

Veikan syömiset on edelleen nollassa, mutta ehkäpä siinäkin ollaan menty taas tipuaskel eteenpäin. Veikka pyytää itse mm. juustoa, nakkia, makkaraa, sipsiä, keksiä, porkkanaa, karkkia… Nuoleskelee näitä hetken ja kantaa niitä sitten tärkeänä mukanaan. Maitojuoma ja Osmosal kuuluu nykyään myös mieluisiin juomisiin ja niitä menee yhteensä puolisen litraa päivässä. Juhannuksen erikoisuutena oli, että Veikka istahti aamulla ruokapöydän viereen lattialle ja tuumasi ”Äiti, anna minulle jotain aamupalaa!”.  Äsken appelsiinin makuisesta purukalkkitabletista tuli uusin makuelämys.

Tipaton yö

sunnuntaina 10. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen tipaton yö takana. Veikka, 2v 5kk, vietti onnistuneesti elämänsä ensimmäisen yönsä ilman suonensisäistä ravinnetta. Mä vähän jännitin verensokerin pysymistä, koska sokereiden laskuja tuli sairaalassa välillä tipankin aikana, eikä Veikan voinnissa päällisin puolin silloin huomannut mitään.

Olin poikien kanssa Sapsulla. Veikka oli jo nukahtanut, kun tulin serkkuni Sannan häistä. Laitoin Veikalle vielä Peptisorbia ennen omaa nukahtamistani klo 23.15. Sitten kello herättämään klo 3, klo 5 ja klo 7. Hiukan jännitti, kuinka meidän käy. Niin suuri juttu tän onnistuminen olisi meille… Nukuin koiranunta ja heräsin normaaliakin helpommin Veikan ja Lassin pyörimiseen. Puoli 3 jälkeen Veikka alkoi kieppumaan sängyssä. Mittasin sokerit, ne oli 4,2 eli ihan hyvät. Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi Peptisorbia 60ml, koska ei yhtään tiennyt, miten nopeaa noi sokerit voisivat laskea. Seuraavan herätyksen siirsin maitojen annon vuoksi tunnilla eteenpäin. Taas Veikka kuitenkin pyöri sängyssä viiden aikoihin, joten mittasin sokerit. Nyt ne olivat 4,6, siispä jatkoin itsekin nukkumista. Seuraavaksi heräsin klo 6.30, ja taas piikitin poikaa. Sokerit olivat 4,4. Tässä vaiheessa annoin 40ml Peptisorbia, jotta saisin mahdollisesti nukkua aamuun ja Veikan heräämiseen asti. Veikka jatkoi unia puoli kymmeneen. Hiukan vissiin yölliset piikittelyt ja sitä mukaan heräilyt venyttivät pojan aamu-unia. Lassi tosin heräsi jo klo 8. Onneksi mamma ja pappa ottivat Lassin alakertaan, että mä sain vielä hetken levätä.

Seuraavan kerran koitamme tipatonta yötä tiistaina. Mittailen sokereita varmaan lähes yhtä tiheään, mutta yritän jättää yölliset maitojen annot pois, jos vaan mahdollista. Tästä toivonmukaan kohti öitä, kun Veikalle ei mene tippaa ja koko perhe nukkuu rauhassa, ilman suurempia häiriöitä. Tämän hetken tavoite on 3 tipatonta yötä viikossa.

Uskomattomalta tuntuu, että tipattomat yöt ovat meille edes mahdollisia. 20cm toimivaa (muttei tervettä) ohutsuolta ja sen perään 1m sairasta ohutsuolta. Ei muuta suolistoa. Teoriassa todennäköisyys tälle tipattomuudelle on aikas pieni… Nyt vain kaikilla kädet ristiin ja peukut pystyyn, että Veikan vointi jatkuu näin hyvänä ja tipattomat yöt saisivat jatkua!