Ystävämme Reija teki opiskelukaverinsa kanssa meidän perheestä syksyllä 10 min dokumentin koulutyönään. Dokumentista tuli niin hyvä, että Yle halusi ”ostaa” sen. Nyt sitten Reija ja Anna tekevät yhteistyössä Ylen kanssa opinnäytetyönään dokumenttia meistä Silminnäkijään. Viime viikolla alkoi kuvaukset ja tällä viikolla vielä jatketaan. Tuntuu aika hurjalta ja sitten toisaalta ei tunnu oikein miltään, koska ei ole hirveästi ehtinyt ajattelemaan koko juttua.
Viime maanantaina kävimme Veikan kanssa oman lääkärimme Pauliinan luona. Käynti oli aika poikkeuksellinen, koska Veikkahan ei oikeastaan koskaan kiukuttele oikein kunnolla lääkäreille. Nyt kuitenkin koko 20 min, mitä Veikka lääkärin luona oli, hän huusi ja kiljui. Ei auttanut lääkärin piirtämiset, houkuttelut leluilla, ei edes alhaalta haettu tutti. Veikkaa ei saanut edes mitata tai punnita, vaikka tätä hän tekee useasti itsekin omalla osastollaan. Vein yliväsyneen pojan omaan huoneeseen päiväunille ja jatkoimme vielä hetken juttelua Pauliinan kanssa, kameroilla ja ilman. Omasta mielestä keskustelu oli kameroiden läsnäollessa tönkköä ja odotankin mielenkiinnolla (=kauhunsekaisin tuntein), millaista materiaalia tästä tulee ohjelmaan. Reija kyllä vakuutteli, että saivat myös hyvää materiaalia…
Seuraavana päivänä kuvausryhmä (Reija, Anna, kuvaaja ja tuottaja) saapui kotiimme heti aamusta. Vesku oli pois töistä ja saimme näin olla koko perheellä paikalla. Tarkoituksena oli, että olisimme ns. normaalisti, mutta eihän se käytännössä onnistunut. Pojat kyllä klaaras jutun hyvin, mutta itselle kameroiden läsnäolo, itsekseen puhuminen ja tietynlaisten kohtausten saaminen tuotti kuitenkin vähän haastetta. Purkkiin saatiin kuulemma paljon, odotettua enemmän. Kun muut lähtivät raksalle, pojat simahti rankan aamupäivän seurauksena, toinen sänkyyn toinen sohvalle. Toisaalta syynä oli osaksi ehkä sekin, että Veikka oli herännyt klo 5.30 ja Lassi klo 6. Äiti kaikessa viisaudessaan päätti valvoa poikien nukkuessa päikkäreitä. Typerys! 
Vesku-raukka joutui myös pakon sanelemana heräämään vähän normaalia aikaisemmin… Pienien aamupäikkäreiden aikaan pojat yrittivät vähän herätellä iskää!
Keskiviikkona jatkettiin vielä muun muassa ulkokuvauksilla leikkipuistossa ja lähimaastossa. Veikka oli molemmat päivät hieman puolikuntoinen. Hän vaati usein vettä, oli hieman masuvaivainen ja masua tyhjenneltiin. Toivottavasti tv-kuvasta välittyy sitten kuitenkin enimmäkseen Veikan iloisuus, reippaus ja touhukkuus, koska sellainen hän oikeasti on, kunhan masu ei vaivaa…
Tässä muutamia Reijan ja Annan ottamia kuvia päivistä:
