Arkisto päivämäärälle 24. tammikuu am 2012

Lomailut jatkuu

tiistaina 24. tammikuuta 2012

Kotiin päästiin viikonlopuksi, vaikka taas oli pieniä jännitystekijöitä. Veikan crp oli syystä tai toisesta perjantaina 18. Infektioo tai ei, mutta ilman antibiootteja mentiin. Masussa ja varmaan suolessakin kasvaa joku hiiva ja vto-ajoilta tuttu Klebsiella-suolistobakteerikin on nostanut taas päätänsä. Veikan vointi on kuitenkin samanlainen, kun se nyt tässä viime aikoina on ollut, ei siis ihmeempiä infektion merkkejä. Masusta tyhjätään edelleen melko paljon, mut ei nyt ihan ennätyslukemiin olla jouduttu. Viikonloppuna oltiin yhteen menoon jopa 16 tuntia tyhjäämättä. Peptisorbin määrää yritän lääkärin luvalla nostaa. Oon ollut melko arka nostamaan määriä, kun tuota tyhjäystä on ollut niin paljon. Jospa päästäisiin 200ml:sta pian 300-400ml:aan. Viikonlopun aikana ennätys oli 280ml. Poika jaksaa hömpöttää ja taistella isoveljensä kanssa, eli ihan terveen merkkejä. Tosin liika tinginteko kertoo Veikalla väsymyksestä tai huonosta olosta, joten ihan liikaa sitäkään ei saa olla.

Välillä näinkin. ”Veikka on minun ystäväni!”, kuten Lassi on useasti todennut ♥

Perjantaina juttelin pitkään osaston Anna-Leena -lääkärin kanssa. Ei sitten voi ihanampaa lääkäriä olla! Niin pätevä, mukava, kiireettömän oloinen, keskusteleva… Juttelimme Veikan lääkkeistä, hän tekin joitain muutoksia ja konsultoi suolilääkäriä tässä asiassa. Mietimme vähän tulevia viikkoja ja Veikan hoitoa tällä hetkellä. Kotilomailusta ja Veikan voinnista hän sanoi, että ”Veikka on kotilomaillut täysin puolikuntoisena. Kaikkia lapsia ei osastolta päästetä edes käymään kotona tuossa kunnossa”. Ja Veikka kuitenkin on viettänyt paljon öitäkin kotona. Perusteluiksi tuohon kommenttiin hän sanoi, että mun ei tartisi olla niin paljon hoitaja, jotta jaksan olla äiti! Nämäkin kommentit kertovat siitä, miten kokonaisvaltaisesti hän ajattelee meidän perheen tilannetta ja mun jaksamista. Hän alkoi miettimään jo, millaista apua meidän olisi mahdollista saada kotiin, jos tämä tilanne jatkuu tällaisena pitkäänkin… Mitenkähän muistaisi Anna-Leenaa sitten, kun me vihdoin kotiudumme tältä sairaalajaksolta? Jotain haluan kiitokseksi antaa, niin tyytyväinen olen häneen ollut. Jos jollain on ideoita, niin kertokaa!

Viikonloppuun kuului ulkoilua. Pojat pääsivät ensimmäistä kertaa luistelemaan. Onnistuiko!? Hauskaa oli, lukuunottamatta äiti-Lassi -yhteenottoa ”Ei, äiti vain kelpaa!” Huoh!

Sunnuntaina nautimme uuden kodin pihan lumileikeistä ja lumitöistä! Saimme myös nähdä talon taakse ensi kesänä tulevan leikkipuiston piirustukset. Voi että, kun alkaa jo syyhyttämään muutto, etenkin noiden ulkoilujen osalta, pian ehkä muutenkin. Sähköt on vihdoin kytketty, sisävessa on käytössä, yläkerran lattia on ummessa ja väliseiniä tehdään… Paljon tehty ja paljon vielä tekemättä!

Veimme Veikan sunnuntai-illalla takaisin sairaalaan. Eilisissä verikokeissa kaikki oli ok, ja crp:kin oli 6. Näin ollen pääsimme taas kotilomille. Suunnitelma on, että viemme Veikan torstai-illalla sairaalaan ja perjantaina pääsisimme viikonlopun viettoon. Yritämme lähteä Alavudelle pitkän tauon jälkeen. Aika vähäisiksi on jäänyt viime aikoina vierailut siellä päin: syyskuun puolessa välissä Lassin synttäreitä juhlien, seuraavaksi jouluna kolmen päivän käynti ja jos sit nyt pääsisi.

Veikan ”synttärijuhlinnat” jatkuvat tälläkin viikolla kummien osalta. Eilen kävivät Kontolat, huomenna Pekkaset. Torstaina saamme vielä harvinaisemmat vieraat Georgiasta ja Ruotsista! :) Me kun ollaan niin kansainvälisiä ja kielitaitoisia, varsinkin minä… Näiden vieraiden kanssa onneksi pärjään!

Ai niin, Veikalle oli tullut 1cm pituutta lisää muutamien kuukausien odottelun jälkeen, jee! Poika on nyt 84,5cm pitkä, painoa on 12kg.