Arkisto: joulukuu 2011

Ykkösellä jälleen

maanantaina 12. joulukuuta 2011

Eilen siirryttiin takaisin Ykköselle. Päivystävät lääkärit olivat sitä mieltä, että infektio on ohi ja ykkösellä osaavat hoitaa Veikkaa nyt paremmin. Veikka on edelleen tosi kipeä, maha on pinkeä ja pullukka, ja koko poika on turvoksissa. Painoa on viikossa tullut 2kg ja edellisen vuorokauden aikana sitä tuli 1kg. Nestettä tankataan, mutta sitä tulee tosi vähän mistään pihalle. Pissaa tulee ihan ok, stoomasta tulee vähän ja masusta tyhjäämällä vielä vähemmän. Kaikki suun kautta menevät on edelleen tauolla. Katsotaan, mitä osaston lääkärit, Veikan omalääkäri ja kirurgi tänään keksivät. Eilen käytiin kolmannen kerran röntgenissä mahan natiivikuvassa ja lisäksi vatsa ultrattiin. Mitään uusia löydöksiä ei tehty.

Helpotti tuo siirto ykköselle siinä mielessä, että nyt ei tartte olla öitä sairaalassa. Toki eilenkin meni taas myöhään, kun pääsin lähteen osastolta vasta klo 22.30. Vesku onneksi ehdotti, että jatkaisimme tätä vuorottelua Veikan luona. Raksa saa nyt hetken odottaa…

Väsähtänyt, turvoksissa oleva pikkumies

Kuvia Neloselta

maanantaina 12. joulukuuta 2011

Alkuviikosta pirteänä kipulääkeiden jälkeen, kuumeen laskettua

Lauantaina(kin) Veikka halusi itse valita vaatteensa. Tyylikäs yhdistelmä -sanoisin. Kehen lie tullut asu- ja värivalinnoissaan!?

(+1kg viidessä päivässä. Eron huomaa.)

Siskonpeti

Taas kipuillaan

lauantaina 10. joulukuuta 2011

Eilinen alkoi näyttämään jo vähän valoa tunnelin päässä. Kuume laski ja Veikka jaksoi touhuta ja leikkiä normaaliin tapaan. Yöuntakin maittoi melkein kahteentoista asti! Crp oli jostain syystä noussut, mutta onneksi se oli tänään taas kääntynyt laskuun, ollen 30. Peg-hoitaja kävi katsomassa masunappia. Hän päätyi lopulta siihen, että koitamme Veikalle napista yhtä pienempää kokoa, koska napin juuresta vuotava erite on se, joka ärsyttää ihoa ja nappi tuntui selvästi löysältä. Napin vaihdon yhteydessä laitoin Metyleenisineä ihorikkokohtaan. Uusi nappi tuntui heti sopivammalta eikä napin juuri ei ole sen jälkeen vuotanut oikeastaan ollenkaan. Ympärillä oleva ihokin on paranemaan päin.

Eilen iltapäivällä alkoi kuitenkin uudet ongelmat. Masu alkoi tuntumaan kipeältä ja pinkeältä, minkä vuoksi jouduimme tyhjäämään sitä useasti. Perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään tyhjäysmäärä oli huikeat 1830ml! Luit oikein, melkein 2 litraa. Veikka alkoi kipuilemaan masuaan ihan kunnolla. Tänään emme klo 12 lääkkeiden jälkeen laittaneet masuun mitään. Klo 17 kävimme jälleen röntgenissä kuvauttamassa Veikan masun. Röntgenkuvissa näkyi ”jotain vaakapintoja, muttei sen kummempaa”. Joku viisaampi voi kertoa, mitä toi tarkoittaa, mä en oikein tiedä. Kipulääkkeistä Ketorin vaihdettiin nyt Litalgin-merkkiseen ja ainakin Vesku meinasi, että siitä olisi ollut jo ensimmäisen annoksen jälkeen apua, Perfalcan jatkuu 6 tunnin välein tai tarvittaessa. Peptisorb ja Osmosal on siis tauolla, samoin vissiin masuun laitettavat lääkkeet. Toivotaan rauhaisaa yötä ja paljon unta molemmille miehille sairaalaan. Hyvää yötä rakkaat! ♥

Ps. Iv-lääkkeiden anto on kyllä helpottunut kanyylin myötä huomattavasti. Ei tauotusta nutritiosta ja lääkkeiden antomääräkin on vähentynyt huomattavasti. Silti niitä menee vieläkin 06, 08, 12, 16, 18, 20, 24 ja tähän päälle kipulääkkeet (toinen 4x ja toinen 3x vuorokaudessa).

Tilannepäivitystä

torstaina 8. joulukuuta 2011

Crp on saatu laskuun, tänään se oli 60. Ongelmana on kuume, joka ei millään meinaa hellittää, päivällä lämpöä oli taas 40,4. Kipulääkkeitä menee edelleen 7 kertaa vuorokaudessa, toista 6 tunnin välein ja toista 8 tunnin, välillä on tarvinnut antaa useamminkin, koska lämpö nousee niin hurjaa vauhtia, että Veikka aivan tärisee. Syyksi tautiin epäillään ihan jotain normaalia rajua virusta, joka on siis vain sairastettava.

Eilen illalla riesaksi tuli myös punoittava ja aristava masunapin juuri. Peg-hoitaja on huomenna tulossa katsomaan sitä. Toivottavasti hänellä olisi jotain kikkaa, millä juurta voisi hoitaa. Tuntuu, että napin juuri ja kanava mahalaukkuun olisi tulehtunut. Se kirveltää ja Veikka ihan kiljuu välillä kipuaan. Masunsuojalääke vaihdettiin iv-muotoon, joten toivottavasti sekin alkaisi helpottamaan oloa. Yksi syy tähän masukipuun saattaa olla myös Ketorin-tulehduskipulääke. Kun nyt saisi tuon kuumeen hellittämään, niin voisimme vähentää sen käyttöä ja lopettaa kokonaan. Nyt siihen ei oo ollut vielä mitään mahdollisuutta, ennemminkin sitä on jouduttu (lääkärin luvalla tietenkin) antaamaan sallittua useamminkin. Lääkärit pohtivat eilen illalla myös toista vaihtoehtoa Ketorinille, mutta eivät löytäneet yhtä hyvää ja paremmin siedettyä. Eli näillä mennään.

Ohutsuolen varjoainekuvaus on siirretty lähitulevaisuuteen, kun tämä infektio on tästä nyt ensiksi selätetty.

Tänään yritimme pitää taukoa nutritiosta. Tunnin aikana verensokeri tippui 4,6:sta 3,1:een, joten huomenna taas uudella yrityksellä.

Maitoja menee 6x 20ml, Osmosalia 6x 40ml.

On ollut kiva, että tuolla nelosella ollessamme Veikalla on tähän asti ollut vain 3 eri hoitajaa (no, ensi yönä tulee 4., koska Maarit on jo valvonut 3 peräkkäistä yötä). Veikan hoidossa on niin mahdottomasti kaikkea koko ajan, jotta uusi hoitaja ei vain yksinkertaisesti voi muistaa kaikkea heti ensimmäisessä vuorossa. Eilen mietittiin hoitajan kanssa Veikan vuorokauden iv-lääkkeitä (lääkkeinä 3x antibiootti, vatsansuojalääke, 2x kipulääke ja suolen toimintaa parantava antibiootti, joka yleensä menee napin kautta). Ne meni muistaakseni näin:

Klo 00.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 01 Perfalcan

Klo 5 Ketorin

Klo 6 Abboticin

Klo 7 Perfalcan

Klo 8 A-pen

Klo 8.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 12 Abboticin

Klo 13 Perfalcan

Klo 14 Ketorin

Klo 16.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 18 Abboticin

klo 19 Perfalcan

Klo 20 A-pen

Klo 22 Somac, Ketorin

Klo 24 Abboticin

Hankaluuden noihin suonensisäisten lääkkeiden antoon tuo Veikalla verensokereiden lasku. Toiset lääkkeistä pitää antaa pidemmällä aikavälillä esim. 15-30min (jotka nekin on suositusten minimiaikoja). Välillä jo puolen tunnin tauko nutritiosta on laskenut sokerit liian alas. Aluksi mittailimme sokereita yölläkin, mutta nyt päätimme, että annetaan lääkkeet selkeästi eri aikoihin, jotta Veikka saa edes hetken välillä tuota sokeria omasta TPN-pussista. Tämä kyllä tarkoittaa melkoista juoksemista hoitajalle, mutta sitähän varten he tuolla ovat. Tuohon sitten päälle vielä 4x vuorokaudessa masunappiin menevät lääkkeet, 6x menevä Peptisorb ja 6x suun kautta ruiskulla syötettävä Osmosal… Nyt hetken aikaa Veikka saa iv-lääkkeet kanyylin kautta, joka laitettiin tänään. Hb oli laskenut taas alle 80, joten punasoluja oli tankattava. Ja nyt, kun 4 tunnin taukoa ei tipasta voitu pitää, laitettiin Veikalle kanyyli kyynärtaipeeseen.

Olemme vuorotelleet Veskun kanssa sairaalayöt. Se on helpottanut mua ja mun jaksamista ihan hirveästi. Vesku on ollut siellä tän illan ja on ens yön, mä meen aamupäivällä takaisin sairaalaan ja Vesku pääsee pikkujouluilemaan työkavereidensa kanssa.

Infektio-osastolla

tiistaina 6. joulukuuta 2011

Neloselle jouduttiin eilen, jotta Veikka ei tartuttaisi muita ykkösellä. Nyt sitten alkoi myös mun täysipäiväinen sairaalaelämä, koska Veikka on onneksi yksin huoneessaan, jotta muilta tartunnoilta vältytään, mutta toisaalta hän on sitten yksin myös öisin siellä. Nelosella hoitaja ei ole koko aikaa paikalla, eikä huoneiden ovia pidetä käytävälle auki, joten mitenkäs tuo vajaa 2-vuotias ilmoittelisi itsestään, jos ei vanhempia olisi paikalla. Vesku päästi onneksi mut täksi yöksi kotiin lepäämään ja meni itse Veikan luo ja huomen aamupäivänkin saan olla poissa sairaalasta. Vesku tekee työt sitten, kun mä meen päästään sen pois osastolta.

Veikalla oli eilen kuume korkeimmillaan 40,6. Kahta suonensisäistä antibioottia meni 2-3 kertaa vuorokaudessa ja kahta kipulääkettä (Ketorin ja Perfalcan) menee yhteensä 7 kertaa vuorokaudessa. Nyt illalla aloitettiin vielä kolmas antibiootti eli se kuuluisa hevoskuuri, jonka pitäisi tepsiä nyt lähes kaikkeen.

Viime yö meni levottomassa merkeissä. Veikalla oli lämpöä koko ajan 38,6-40,1. Eilen illalla ja tämän aamupäivän Veikka oli onneksi jo ihan voimissaan. Crp vaan jatkaa nousuaan, eikä syytä ole löydetty. Tänään tulehdusarvo oli jo yli 100. Korvat on puhtaat, keuhkot kuunnellen ja röntgenkuvissa puhtaat, nieluviljelmä puhdas (eli ei pitäisi olla adeno- eikä rs-virus), veriviljely vielä vastaamatta. Pissassa oli ihan vähän viruksia, mutta löydös oli niin pieni, ettei lääkäri ainakaan vielä usko senkään syyksi tätä tautia.

Syytähän ei välttämättä löydy, mutta toivotaan, että tauti alkaisi pian talttumaan. Lääkärit niin kovasti haluaisi tehdä sen ohutsuolen varjoainekuvauksen vielä tällä viikolla, mutta infektiossa sitä on ihan turha tehdä, koska suoli ei toimi normaalisti. Edellisenä vuorokautena (sairaalan nestevuorokausi klo 14-klo 14) masusta tyhjättiin 1500ml, viime vuorokautena 1020ml ja tämän kuluvan saldo on tällä hetkellä 610ml, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. Suolesta tulee lähes normaalisti, mutta tuo mahan kautta tyhjäys pitäisi saada kyllä lähes loppumaan. Maidot on tippunut 4x 20ml/ vrk, joten lähes nollassa ollaan ja täydellä iv-nutritiolla mennään. 1-2 tunnin tauko on lupa pitää tipassa, jos sokerit vaan kestää.

Antibioottikuuri

maanantaina 5. joulukuuta 2011

Illalla alkoi sitten antibioottikuuri. Crp 14 eli nousussa, lämpöä 38,6. Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja kurkun. Niissä ei mitään poikkeavaa. Sit illalla oli otettu vielä pissanäyte ja kurkusta näyte. Nyt koitetaan, saadaanko syytä selville. Toivottavasti toi antibioottikuuri tehoaisi nopeaa, kun se päästiin aloittamaan taas noin alhaisella tulehdusarvolla.

Vuoristorataa voinnissa

sunnuntaina 4. joulukuuta 2011

Jahas ja sitten kuumeillaan. Menin aamupäivästä sairaalaan. Veikalla oli vähä veto pois. Lämpöä 37,7, eikä jaksanut edes äitin näkemisestä ilostua normaaliin tapaan. On tää suolistolapsen elämä välillä vuoristorataa, koska eilen illalla näytti ihan oikeasti niin paljon valoisammalta. Nyt lämpöä 38,3. Masusta tyhjätty jo 900ml, joten eipä taideta ihan klo 20 asti olla kotosalla. Pitää viedä poika korvausnesteille osastolle…

Adventin aikaan

lauantaina 3. joulukuuta 2011

Näköjään on tullut tavaksi kirjoitella vähintään viikon kuulumiset kerralla…

Maanantaina kalium-arvo oli vihdoin normaali, parin viikon tauon ja ainakin kymmenen korjausyrityksen jälkeen. Sitten alettiinkin korjaamaan matalalla olevaa kloridia, natriumia ja magnesiumia. Kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen, siltikään lääkärit eivät osaa varmuudella sanoa, mistä arvojen mataluudet lopulta johtuvat. Tänäänkin kalium oli taas matalalla ja yön ajan menee korvaus. Ensi viikolla Veikalle tehdään ohutsuolen varjoainekuvaus, jolla katsotaan, löytyykö mitään mekaanista syytä suolen huonolle toiminnalle ja sille, että olemme nyt joutuneet olemaan näin pitkään sairaalassa. Tällä hetkellä on taas valoa tunnelin päässä. Suoli toimii nyt lähes normaalisti ja masusta olemme joutuneet tyhjäämään epäsäännöllisesti melko inhimillisiä määriä. Varovasti kuitenkin edetään, tähtäimenä kotiutuminen jouluksi tai edes niin pitkä loma, että pääsisimme Alavudelle ainakin aatoksi.

Veera oli Veikan vieraana tiistai-illalla. Otimme murusista tonttukuvia osaston iloksi. Eipä ihme, että sisaruksksi tai kaksosiksikin on sairaalassa luultu…

Lassi tuli keskiviikkona mummun ja papan mukana kotiin. Huomenna sama konkkaronkka lähtee taas viikoksi Alavudelle. Veikka on päässyt onneksi päivisin kotiin, jotta pojat ovat voineet olla yhdessä. Yölomat eivät yhden iv-lääkkeen vuoksi ole nyt onnistuneet. Viime kertaan verrattuna kotiolo on sujunut huomattavasti paremmin, tappeluja ja kinasteluja toki on ollut, mutta aikaa on löytynyt myös Lassille, kun Veikan hoito ei enää ole vaatinut niin paljoa, eikä Veikan ole tarvinnut päivisin olla tipassa. Joulua on valmisteltu. Piparit leivottu, jouluvalot paikalla ja tontut roikkuu ilonamme, ”joulusaunaankin” pojat pääsivät (tonttukuvat siitä myöhemmin).