Arkisto: syyskuu 2011

Eka parturi

tiistaina 27. syyskuuta 2011

Jenna-kummi lapsineen oli pitkästä aikaa kylässä, ja heti joutui kummitäti töihin. Pisimmät hiipat niskasta lähti ja vähän muutakin. Silti Veikka säilyi vielä pikkupoikana. Iso poika tulee sitten, kun on sen aika… :)

Tays-päivä

perjantaina 23. syyskuuta 2011

Tiistaipäivä alkoi kuulumisten vaihtamisella ja syömisharjoittelulla puheterapiassa. Tarjolla oli sipsiä ja laktoositonta maitojuomaa. Puheterapeutti oli jälleen ihan tyytyväinen Veikan tekemisiin, vaikkei mitään suurta ja mullistavaa tehtykään. Nyt varmaan otan riisin uudelleen kokeiluun. Kesällähän se löi vatsan ja suolen huonoon kuntoon, mutta aloittelen maltillisemmilla määrillä, josko sitten onnistuttaisiin. Juttelimme puheterapeutin kanssa siitä, että riisin sopiminen monipuolistaisi syömisharjoittelua juoden ja syöden. Voisi keittää riisipuuroa tai -velliä sekä veteen että maitojuomaan, syödä lusikalla tai juoda löysänä vellinä.

Seuraavaksi treffasimme ravitsemussuunnittelijan. Hänenkin kanssaan puhuimme pääosin siitä, miten vaikea Veikkaa on harjoituttaa syömiseen, kun koko ajan pelkää, että suoli taas hidastuu, ja toisaalta, kun ei ikään tiedä mikä sen suolen milloinkin hidastaa: joku pöpö, ruoka-aine vai kuun väärä asento!?. Ravitsemussuunnittelija lupasi selvittää valmissoseiden sakkaroosipitoisuudet eli sen, paljonko hedelmäsoseissa on ihan oikeaa sokeria. Voisi sitten vähän turvallisemmin mielin niitäkin alkaa kokeilemaan. Persikka-päärynäsose tuntui ainakin maistuvan Veikalle, mutta siinäkin taitaa olla sitä sokeria liikaa…

Veikan pituus oli 83,6cm (-0,5%) ja paino 11kg 170g (-7%). Lääkäri oli noihin mittoihin tyytyväinen. Sanoi, että tasaisesti kasvetaan omilla käyrillä. Meillä oli jälleen uusi lääkäri (tai puolituttu). Hän kyllä tiesi Veikan VTO- ja LO1-ajoilta, muttei mun mielestä ole koskaan ainakaan pidempää aikaa Veikkaa hoitanut.

Juttelimme kuun vaihteessa olleesta infektiosta ja sen jälkimainingeista: maitojen määrän tippumisesta ja siitä, että ollaan jouduttu nyt aika usein tyhjäämään masua masunapin kautta. Lääkäri sanoi, ettei tilanne kuullosta ollenkaan pahalle, koska näillä suolilapsilla infektioiden jälkimainingit saaattavat valitettavasti kestää jopa useamman viikon tai kuukauden. Hyvänä muistutuksena hän totesi, että tärkeää on nyt vain välttää pöpöjä ja infektioita -piste! Niinpä… Olin jo jotenkin hellittänyt ajatusta tuosta ikuisesta pöpöjen välttelystä ja alkanut elää vähä ”normaalimpaa” arkea kauppareissuineen ja muine hullutuksineen. Tottahan tuo lääkärin sanoma on. Liian hyvin on vielä muistissa vuoden takainen infektiokierre. Joten älkääpä sitten pahastuko, kun jälleen alan vähän tiukemmin kyselemään teidän flunssista, kun oltaisiin tapaamassa.

Labrat olivat vissiin ihan ok, koska ei ole kuulunut mitään. Tällä kertaa verikokeet saatiin briviacista vakuumilla. Kahdella viime kerralla on jouduttu ottamaan ruiskulla, kun verta ei ole muuten tullut. Tämä voi olla merkki siitä, että broviac alkaa hiljalleen osoittaa merkkejä toimimattomuudesta, mutta onneksi nyt ainakin antoi näytteet nätisti, joten vielä ei tartte pelätä broviacin vaihtoa.

Veikka alkoi olla jo melko väsynyt. Pitkä päivä takana ja tosi reipas poika oli ollut koko ajan. Vielä piti kuitenkin käydä sairaala-apteekkissa hakemassa 2 viikon TPN-pussit (yöllä menevä suonensisäinen ravinne). Kun pääsimme autoon ja lähdimme liikenteeseen, poika oli jo unessa.

Jatkosuunnitelmat jäivät vielä hieman auki. Lääkäri miettii, jos verikokeet olisivat tälläkin kertaa hyvät, voisi näytteenottoja harventaa joka 3. viikon välein otettavaksi. Seuraava lääkäri on noin 2 kuukauden päästä marraskuussa. Lisäksi mietimme rautatippojen uudelleen aloitusta todella hitaalla tahdilla. Näistä lääkäri lupasi informoida myöhemmin. Ehkäpä ne lukee sitten postissa tulevassa epikriisissä. Syksyllä kun pitäisi olla tulossa myös tyräleikkaus (Veikalla on mahaan leikkaushaavan kohtaan jo vuosi sitten muodostunut tyrä, joka ei vaivaa mitenkään, mutta olisi kuulemma hyvä korjata), parin päivän tutkimusjakso Helsingissä (osallistumme lyhytsuolisyndroomatutkimukseen) ja lisäksi lääkäri lupasi tehdä konsultaatiopyynnön ortopedille, koska Veikka on välillä hieman aristellut jalkojaan (reilut länkisääret ja sitä myötä virheasento etenkin nilkaoissa, mutta rasittaa myös polvia ja lonkkia). Että tämmöistä.

Oma koti

perjantaina 23. syyskuuta 2011

Raksa on hyvällä mallilla. Tämä viikko on ollut oikein tehoviikko. Lattia tulee valettua tänään ja ulkopuolellekin on saatu rännit sateen lomassa paikoilleen. Molemmat papat hääräävät siellä tällä viikolla ja Vesa-Mattikin on ollut kaiken ajan, mitä on töiden lomassa ehtinyt. Eilen käytiin asentamassa lattialämmitysputket ja tänään on valumiesten vuoro. Niin ja kävipä Teri-talon miehetkin asentamassa yhden puuttuvan ikkunan. Olivat tuumanneet, että ”Täällähän on kuukaudessa tapahtunut!”

3v isoveli

torstaina 22. syyskuuta 2011

Synttärijuhlia on juhlittu väsymiseen asti. Herkkuja syöty, lahjoja saatu ja vieraiden seurasta nautittu. Eka Sapsulla, sitten Roimalantiellä ”oikeat” juhlat ja rääpiäiset ja vielä kotosallekin on paketteja ilmestynyt, vaikka kakkua ei kyllä meidän tuvassa oo näkynyt.

Sankarin toiveesta junakakku

Sapsun papan entisöimä kaivuri

Kaivurin on Vesa-Matti aikoinaan saanut myös 3v-lahjaksi. Nyt tuo kaivuri on saanut uuden kodin Lempäälästä.

Tämän Muumi-kakun muokkasin Ruusperin rouvan ohjeesta. Kiitos vain Noora, maistui!

Tarkkaa puuhastelua Legojen parissa

Maripaitapoitsut leikkimässä. Matti ja Lassi hieman samiksina.

Tänään kävimme 3v-neuvolassa. 2 edellistä käyntiä on mennyt huutamiseksi, joten en tältäkään kerralta mitään mallikäyttäytymistä odottanut. Lassi oli kuitenkin reipas! Teki Satu-tädin kanssa melkein kaikki tehtävät, lopuksi alkoi vähä kyllästyttämään. Ikätasoiset taidot kuitenkin hallittiin, näkö ja kuulo oli ok. Pituutta herralla oli sentin vajaa metrin ja painoa 16,4kg. Neuvolareissun kaupanpäälliseksi Veikka sai vielä Pneumokokki-rokotteen kolmannen vahvistuksen. Hiukan kyllä mietin, että annanko, kun oli eilen illalla vähän lämpöä. Päädyimme kuitenkin, että annetaan, koska yö ja aamu oli kuumeettomia. Saas nähdä oliko hyvä päätös. Nyt (klo 17) lämpöä on 38,4. Ajattelin, että tauti olisi samaa kuin Lassilla viime viikolla. Lassille nousi perjantai-illalla kuume, joka laski sitten muutaman tunnin nukkumisen ansiosta ja pysyikin poissa. Hieman on ollut väsyä sen jälkeen, muttei muuta… Pitäkäähän peukkuja, että Veikkakin tuosta tokenee. Toki toi kuume voi nyt olla myös tämän päiväisestä rokotteesta, josta oireet ilmestyvät kuulemma yleensä vuorokauden sisällä. Rokotteesta tuleviin oireisiin ei suositella annettavan lääkettä, ettei rokotteen teho heikkenisi. Huoh!

Hirsimäen perhe

torstaina 22. syyskuuta 2011

Edellinen kuva on otettu Lassin ristiäisissä 3v sitten, joten ehkäpä oli aika päivittää tämäkin. Vihdoinkin olimme koko porukka kasassa…

Tämän kuun juttuja

torstaina 22. syyskuuta 2011

Uskaltauduin vihdoin poikien kanssa HopLopiin. Olen vieläkin niin vältellyt noita pöpöpaikkoja Veikan vuoksi. Mukavaa oli!

Syömisharjoittelua hedelmäsoseella:

Leikkikenttäkuvia:

Pyöräilimme ja vaunuttelimme Hattulan leikkikentälle. ”Täällä se äitikin on pienenä ja vähän isompanakin leikkinyt…”

Ja sitten vielä autoleikkikentälle…

Leikkejä Emmin kanssa. Veikka ja Emmi alkavat olla jo melkoinen parivaljakko.

Vauhtia ja vesileikkejä:

Mummulassa ja Sapsulla:

Tiiti, Veikka, pupu ja mummu

Mamma, Aleksi ja Lassi

Veikka on kyllä melkoinen apina. Kaikki mitä Lassi tekee, tehdään perässä. Hyvässä ja pahassa…

7 päivää

tiistaina 6. syyskuuta 2011

Unohdin kuulumisissa mainita sain toissa viikolla puhelun 7 päivää -lehdeltä. Tällä kertaa eivät kaupanneet lehteä, vaan olisivat halunneet tehdä jutun Veikasta. En sitte suostunut… Olisivat kuulemma maksaneet hyvin, mitä se ikinä sitten olisikaan ollut.  Toimittaja oli saanut tiedon Veikasta tammikuussa olleesta Utain-verkkolehden jutusta ja sit kaivanut mun puhelinnumeron numerotiedustelusta. Vaikka avoimia Veikan suhteen olemmekin, niin ihan tollasta julkisuutta emme kyllä kaipaa!

Sairastelua

lauantaina 3. syyskuuta 2011

Lassi aloitti meidän perheen sairastelut 2 viikkoa sitten kovalla yskällä ja pariksi päiväksi nousi kuumekin. Alkuviikosta aloimme myös Veskun kanssa yskiin ja lämpöileen. Mulla nousi kuume korkeimmillaan 38,5 ja sitten alkoi peitteet ilmestymään kurkkuun. Hain keskiviikkona kuurin angiinaan ja se alkoi hitaasti puremaan. Vielä maanantainakin oli peitteitä ja kurkkukipu lähti oikeastaan vasta eilen. Sitkiää siis oli ja luulin jo, ettei lähtisikään pois. Alan jopa saamaan ääntänikin jo takaisin! :) Vesku taas on vieläkin puolikuntoinen, kun ei oo kuin yhden päivän vähä rauhoittunut. Toivotaan, että nyt viikonlopun huilauksen jälkeen helpottaisi ja saisi viimeisen lomaviikon painaa täysillä raksahommissa.

Veikan vuoro kuumeiluun tuli viikko sitten torstaina. Kuume nousi heti lähelle 40 astetta ja luulin todellakin, että se johtuisi rokotuksesta. Näinhän se varmaan osaksi olikin. Perjantai-illalla kuumetta oli 40,4. Pelkkä Panadol 6 tunnin välein ei riittänyt ja hälytin Helin keskellä yötä tuomaan Pronaxenia. Veikalta jäi lauantaina Iran hautajaiset väliin. :( Sunnuntain Veikka on todella väsynyt. Maanantai oli jo parempi, mutta menimme varmuuden vuoksi käymään TAYS:ssa. Lääkäri tutki ja kokeita otettiin: verikokeet, nieluviljely, pissanäyte ja lopulta myös keuhkokuva. CRP oli yli 140. Veikalla antibiootit on aina aloitettu, kun crp nousee yli 10, joten tuo tuntui hurjan korkealta. Syytä tulehdusarvoihin ei heti löydetty ja meidät otettiin infektio-osastolle sisään. Onneksi pääsimme yhden hengen huoneeseen. Heti sinne päästyä kuulimme, että Veikalla oli keuhkokuume ja seuraavana päivänä tuli myös pissanäytteen tulos positiivisena. 3 suonensisäistä antibioottia 3 kertaa vuorokaudessa, se kuuluisa hevoskuuri, joka Veikalla on usein ollut. Sunnuntaista tiistaihin vaivasi myös verenvuoto nenästä ja Veikka sai siihen jotain lääkitystäkin. Tiistaina Veikka sai vähän lisänesteytystä, jotta elektrolyyttiarvot saatiin kuntoon sekä alhainen Hb (73) nostetiin punasolutankkauksella lähelle satasta. Vointi alkoi kohentua ja kotiuduimme keskiviikkoiltapäivällä kotisairaalan turvin. Tänään iltapäivällä hoitaja kävi laittamassa viimeisen lääkkeen.

Veikan kuulumisia

lauantaina 3. syyskuuta 2011

Heinäkuun lopulla päästiin letkutettavissa maidoissa jo yli 500ml, kun tavoite on tällä hetkellä 500ml. Sitten aloitimme rautatipat alhaisten rauta-arvojen vuoksi ja siitä alkoi oksentelu. Masu ja suoli meni ihan sekaisin ja tipuimme maidoissa 300 milliin. Rautatipat lopetettiin ja maitomääriäkin päästiin taas hiljalleen nostamaan. Nyt olemme 400ml tuntumassa. Toinen uutena aloitettu lääke, seleeni, ei onneksi aiheuttanut mitään erityistä.

1,5v-neuvolassa kävimme 19.8. eli noin 1v 7kk iässä. Juttelimme Satu-tädin kanssa kuulumisia. Puhuimme oikeastaan enemmän normaaleja arkijuttuja kuin Veikan sairauden tuomia erityispiirteitä, tämä tuntui hyvältä. Lääkärillä emme käyneet, koska en vieläkään halua yhtään uutta lääkäriä Veikalle. Käynnin lopuksi Veikka sai MPR-rokotuksen. Pientä itkua tuli, mutta aikas pian harmitus loppui. Viikon päästä nousi korkea kuume. Luulin, että se johtui rokotteesta, ja ehkä osaksi johtuikin, mutta siitä lisää myöhemmin… Syksystä on tulossa oikein piikikäs. Veikka saanee ennen 2v päiväänsä vielä Pneumokokkirokotteen vahvistuksen, influenssa- ja vesirokkorokotteet.

Vauhti on lisääntynyt. Juoksuaskelia tulee ja kiipeilyjutut on kovasti varmistunut. Nyt kiivetään leikkikentälläkin jo mitä ihmeellisimpiin telineisiin.

Labrat on jatkunut 2 viikon välein ja ensi tiistaina mennään taas. Arvot ovat olleet periaatteessa hyviä, paitsi rauta-arvot, Hb ja seleeni, mutta niihin on onneksi jo korjaukset tulleet. Edellistiistaina kävimme pitkästä aikaa puheterapiassa. Taina oli tyytyväinen Veikan edistymiseen, vaikkemme kesän aikana mielestäni ole mitenkään erityisemmin menneet eteenpäin. Ammatti-ihminen kai sit huomaa enemmän niitä valmiuksia, kun itse kiinnittää huomiota vain konkreettisiin juttuihin. Toki Veikalla on tullut lisää kiinnostusta ruokailuja kohtaan. Puheterapiassa maistui hedelmäsose! Siinä siis seuraava harjoituksen aihe, hieman kiinteämpää maidon ja veden lisäksi.

Iraa saattamassa

lauantaina 3. syyskuuta 2011

Elämäni raskain päivä