Arkisto: elokuu 2011

Elokuussa

torstaina 25. elokuuta 2011

Käväistiin alkukuusta kotieläinpuistossa Tanjan ja poikien kanssa. Vihdoin uskalsin lähteä Veikankin kanssa kunnolla ”ihmisten ilmoille”, toki ulkoilmaan helpommin uskaltaakin kuin sisälle. Oli kyllä niin onnistunut reissu. Juttua eläimistä on tullut sen jälkeen, kuvia ja videoita on pitänyt katsoa ja noin joka päivä Lassi muistuttaa, että voisimme mennä uudestaan…

Mummulan mökillä piipahdimme samalla reissulla, kun käväsimme Vesa-Matin kanssa Kokkolan asuntomessuilla. Messuilta ei mitään ihmeempää löytynyt, tietynlaisia varmistuksia omille ajatuksille ja kivoja pikkuideoita, joita voisi vaikka toteuttaakin.

Pikku Kakkosen leikkipuistossa keskustassa olemme olleet pariinkin otteeseen. Alkaa itseä jo hieman tympiä nää Hervannan samat puistot, vaikka toki täällä noita vaihtoehtoja kyllä piisaa. Veikka pääsi neljännellä bussireissulla rattaista pois istuskelemaan oikein penkille. Voi, että oli ihmeissään! :)

Päivi ja kummitytöt olivat viime viikolla meillä. He hakivat peräkärryn tontilta ja me lähdimme seuraksi. Esittelin Iidalle ja Fannylle koko talon. Milloin seisoimme olohuoneessa ja milloin istuimme ruokapöydässä. Lassi esitteli omalla tyylillään asuntovaunun. Oli muuten aika haastavaa saada nuo kaksi eläväistä tyttöä samaan kuvaan, mutta onnistui sekin lopulta. Lepistöjen lähdettyä ja Veikan vielä nukkuessa autossa Lassi keksi mukavan ja turvallisen (?) kiipeilypaikan juuri tulleiden kattotuolien päällä.

Raksalla työtahti on ollut alkukuusta hieman rauhallisempaa. Talopaketti tuli tällä viikolla ja nyt on sitten alkanut jo katonkin teko. Pienet apulaisetkin ovat olleet mukana hommissa. Vähän vain meinaa sairastupa haitata meidän perheen rakennuspuuhastelua…

Lepohetki

Sunnuntaina

Maanantaiaamuna

Tiistai-iltapäivällä

Kotona olo on tasaantunut. Pojat leikkivät yhä enemmän keskenään, vaikkakin tappelevat ainakin yhtä paljon. Lassi on onneksi hieman rauhoittunut, eikä välitä pienemmästä kiusantekijästä enää niin, tokihan senkin mitta aina jossain välissä täyttyy… Leipurit ja taiteilijat hommissa. Pullat tummuivat uunissa liikaa, mutta maistuivat herkullisilta, taiteilijoilla onnistui teokset paremmin.

Veikka lempipaikassaan. Jos talo jostain syystä hiljenee yllättäen, löytyy Veikka melko varmasti sänkynsä alta. Tutit, rakkaat aarteet, jemmassa yön jäljiltä.

Ja tässä isompi poitsu lastenohjelmia katsomassa: Mut pienestä asti tunteneet voisivat kysyä, että miten niin äitiinsä tullut!? :)

Ira 4.10.2002- 5.8.2011

lauantaina 6. elokuuta 2011

Päivin sanoja lainatakseni: ”Niin pieni ja hento kotiin tullessa ja liian pieni ja hento pois lähtiessä.”

Suru on suuri, kaipaus ja ikävä vielä suuremmat. ♥  Mutta Iran on nyt hyvä olla, ilman kipuja, isomamman sylissä ja Lea-serkun luona taivaan kodissa. Lähes päivälleen tasan 7 vuotta Eija ja Vesa saivat pitää hänet luonaan. Miksi-kysymyksiä on paljon, mutta ilman vastauksi ne jäävät. Tarkoituksen tiedämme sitten joskus. Nyt sitä ei ymmärrä.

 

Perhonen

 

Eilenhän vasta,

katselin lasta

haurasta, kasvavaa.

Näin siivet hennot,

näin ensilennot,

odotti kaunis maa.

 

Taivaaseen lensit valoa päin.

Huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

 

Mureni taika,

mitä on aika,

missä on perhonen?

Tiedämme täällä,

levon sait päällä

Jumalan kämmenen.

 

Perhonen pieni,

valaisit tieni.

Aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää,

aika pois liitää.

Kohtaamme uudelleen.

 

Valossa kylpee Jumalan maa.

Jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.

 

Anna-Mari Kaskinen

Elokuussa 2004

Heinäkuussa 2010

Tervehdytty, kotiuduttu

maanantaina 1. elokuuta 2011

Enterorokko se siis taisi olla. Veikka toipui onneksi tosi nopeaa ja pääsi muutenkin hyvin vähällä koko sairaudesta. Kuumetta oli 3 päivää ja pari päivää punaisia rakkuloita kielenpäässä. Juomiseen ja (veden ja maidon) syömiseen rakot eivät vaikuttaneet. Eikä oksujakaan lauantai-illan jälkeen enää tullut, ihme kyllä! Lassi kuumeili muutaman päivän ja sit jo keskiviikkona oli (valkoisia) rakkoja suussa. Syömisestä ei tullut neljään päivään mitään ja voi, miten nälkäinen poika meillä oli! Lauantaina alkoi rinkulamurot maistumaan ja sunnuntaina herkuteltiin kanapihvillä. Nyt vain toivomme, etteivät pojat tartuttaneet Emmiä mummulareissulla.

Mummulareissu meni hyvin. Lähdimme siis keskiviikkona matkaan, Lassin kuumeesta huolimatta. Vadelmia tuli kerättyä, samoin punaherukoita, vaikkeivät kaikki puskat vielä kypsiä olleetkaan ja pääsinpä vähän mustikkametsäänkin, kun piipahdimme perjantaina mökillä. Sain myös nauttia ihanasta musiikista, kun Kati ja Sanna (Karin ja Marin kanssa) musisoivat pitkästä aikaa yhdessä. Kiitos! ♥ Ihanaa oli tavata mös Senjaa pitkästä aikaa! Junamatka Siperian halki oli taitettu, ja onneksi Senja ehtii välillä tapaamaan ystäviäänkin…

Vesku kotiutui lauantai-illalla rallista ja sunnuntaina tulimme koko perheellä kotiin. Tällä viikolla taitaapi olla raksaton viikko, kun papat ovat Alavudella ja Vesa-Matinkin pitää välillä olla työmaallakin.