Arkisto: toukokuu 2011

Kiirettä pitää

lauantaina 14. toukokuuta 2011

Moni varmaan jo odottelee blogin päivitystä. Kirjoittelen kuulumisia kunhan taas jaksan ja ehdin. Tässä muutama kuva tältä päivältä. Kävin poikien kanssa Kaiuksen luona kylässä ja sieltä tullessa fiilistelemässä omalla tontilla.


Äitienpäivä

tiistaina 10. toukokuuta 2011

Veikan vointi

tiistaina 3. toukokuuta 2011

Antibiootit jatkuvat ainakin iltapäivään saakka. Kotisairaalan tultua tiedän taas lisää. Epäilevät Veikalla pissatulehdusta, mutta näytteessä olleet arvot olivat raja-arvoja, joten lääkäri ei Veikan olemassa olevan lääkityksen vuoksi voi olla siitä varma. Kaikki muut näytteet (A-virus, Adeno-virus, eri bakteerit jne.) ovat olleet negatiivisia, joten mitään syytä sairasteluun ei varmuudella saatu selville. Onneksemme Veikka on nyt jo hyvässä kunnossa. 2 kuumeetonta päivää ja tänään Veikka on ollut normaali oma itsensä. Hän pääsi perhetyöntekijän kanssa pihallekin reilun viikon tauon jälkeen. Suurin ongelma tällä hetkellä on maitojen antaminen. Eilen saimme koko päivän aikana 220ml menemään (yhdellä oksennuksella), ja monta päivää on menty 200ml:lla. Laskin, että tuo 200ml litraa sisältää 228 kcal, joten niukilla kaloreilla on reilu viikko menty! Yönutritiosta Veikka saa 514 kcal. Nestettä onneksi tulee noin 100ml lisää Osmosalista, jota Veikka on innokkaasti pullosta juonut.

Apurit

tiistaina 3. toukokuuta 2011

Kuulumiset

sunnuntaina 1. toukokuuta 2011

Lassi on parantunut. Torstaina ei ollut enää kuumetta ja uskaltaudutttiin pitkän tauon jälkeen pihallekin. No, yskä jatkuu edelleen, mutta kuitenkin…

Veikan vointi on kans kohentunut. Viime yö oli huomattavasti kolmea edellistä parempi. En mitannut kuumetta, mutta todennäköisesti ei ainakaan paljoa ollut. Aamulla oli 36,5 eikä se päivän aikana noussut. Illalla ennen nukkumaan menoa lämpöä oli 37,1, ja annamme vielä yötä vasten Panadolin. Ja mikä ihme tänään tapahtui, molemmat pojat nukkuivat puoli 9 saakka!!!! Sain itsekin loikoiltua pitkään. Herätä piti tietty jo kuuden jälkeen antaan lääkkeet ja kotisairaala tuli ennen kasia, mutta eipä se haitannut. Luksusaamu!

Perjantai-iltapäivällä kotisairaalan ollessa meillä, lääkäri soitti, että halusi meidän kontrolliin polille, mahdollisesti veritankkaukseen ja osastolle. Kuume oli ollut koko yön sen 40 astetta, eikä oikeastaan laskenut millään. Hb oli aamulla 78 ja Veikan veritankkausraja on 80. Mä aloin ihan tylsistyneenä pakkaamaan taas kamoja mukaan, olihan Veikan vointi kuitenkin jo edellispäivää parempi, vaikka yö olikin rauhaton. Ei olisi yhtään huvittanut lähteä. Kolmen tunnin kontrollikäynniksi se jäi. Ilmoittauduimme polille, hoitaja teki alkukyselyt ja sitten odottelimme yli 2 tuntia ennen lääkärille pääsyä. Lopulta sielläkään ei ollut mitään ihmeellistä ja sanoin ottavani Veikan kotiin. Määräsi aamuksi verinäytteet eli pitäisi sitten aamulla taas mennä polille, ja jos Hb olisi edelleen alhaalla, menisimme tankkaukseen. Soitin kotisaraalan hoitajalle ja Tuula sanoi ottavansa aamun verikokeet heti, joten menimme käymään kotisairaalan toimistossa. Näin saimme tietää verikokeiden tulokset jo illalla ja säästyimme aamun poliodottelulta. Noi kotisairaalan hoitajat on kyllä niin ihania, ajattelevaisia ja meidän puolia pitäviä, jotta ei voi kyllä liikaa niitä hehkuttaa! Hb oli 79, joten tankkaus oli tulossa. Kotisairaala kävi aamulla antamassa antibiootit ja lupasi hoitaa asiat sairaalassa niin, että kaikki oli valmiina, kun Veikka sinne menee. Vesku meni Veikan kanssa klo 11 maissa veritankkaukseen LO4:lle eli infektioosastolle, mutta eipä siellä ihan valmiita oltukaan ja tankkaus alkoi vasta klo 13.30, koska veret oli tilattu vasta Veikan saapuessa osastolle ja sitten niiden piti vielä lämmitä. Kotiin he pääsivät klo 19 jälkeen. Pitkä päivä jälleen, mutta tulipahan käytyä!

Oma olokin on alkanut helpottamaan. Niistää pitää välillä, mutta ei oikeastaan muuta. Ja Vesa-Matti on säästynyt. Mummu ehdittiin tartuttamaan, toivotaan papan ja mamman säästyvän.

Kokonaisuudessaan vähällä taidettiin tällä kertaa näistä taudeista päästä, vaikka poikien kume olikin rajua ja tauti viruksesta johtuvaa, joten antibiootit eivät auttaneet. Vielä jokin aika sitten olin varma, että tällainen tarkoittaisi Veikalla automaattisesti osastolle menoa, mutta ei näköjään, onneksi. Toki he varmasti Veikan olisivat osastolle ottaneet, jos olisin sinne antanut. Kolme tosi levotonta yötä, valvoimme ja nukuimme pätkiä, sillä päästiin. Väsymystä piisaa, vaikka saimme mummun, papan ja mamman täksi aikaa avuksemme. Kuinkahan olisimme taas ilman heitä pärjänneetkään?