Arkisto: helmikuu 2011

Ostimme talon paketissa, tai siis osan talosta

perjantaina 25. helmikuuta 2011

Kauppakirjat tehty, toimitus elokuussa. Toivotaan, että rakennusmestarimme kuntoutuu reilun viikon päästä olevasta olkapääleikkauksesta siihen mennessä ja vaikka vähän aikaisemminkin.

Kaupat syntyivät Teri-talon kanssa. Otimme pakettiin runkorakenteet eli seinät suurelementteinä ikkunoineen ja ovineen, välipohjapalkit, kantavat väliseinät, kattoristikot ym. kantaviksi rakenteiksi luokiteltavat jutut. Perustukset, vesikattohommat, lattiat ja muut loput sisähommat tehdään sitten hyvin pitkälle omin voimin. Tehdaspaketilla saadaan hankalimmat hommat nopeasti alta pois ja taitaa tuolla ainakin parin-kolmen kuukauden hommat säästää. Muutenkin kaikki nosturia vaativat työt saadaan kerralla tehtyä. Joka tapauksessa hommaa riittää silti vielä pitkälle ensi vuoteen asti.

Innolla ensi kesää ja syksyä odotellen…

Onnea

perjantaina 25. helmikuuta 2011

Myöhästyneet nimpparionnittelut iskälle, Matti-papalle, Jumppu-serkulle, Matti-kamulle ja Eija-tädille synttärionnittelut!

T:Veikka

2. kontrollikäynti

perjantaina 25. helmikuuta 2011

Ihmettelijöitä ja Veikan ihastelijoita riitti. Jokainen hoitaja vuorollaan ja Kari-lääkärikin kävi moikkaamassa meitä, yksi hoitaja lähti meidän mukaan puheterapeutinkin luo, kun ei muuten ehtinyt vaihtaa kuulumisia. Mutta olipas kokonaisuudessaan melkoisen kiireinen päivä. Veimme Lassin hoitoon ja pääsimme sairaalaan noin klo 10. Osasto oli hiljainen ja rauhallinen, harvinaista! Silti jouduimme tehohuoneeseen! Veikan vastaanottaneella hoitajalla oli toinen lapsi tarkkailtavansa siinä huoneessa, joten asetuimme toiseen nurkkaan. Ensiksi verinäytteet ja sitten perään iv-kalkki. Irmeli-lääkäri kävi tutkimassa ja kysymässä kuulumiset. Verinäytteet ok, muutenkin kaikki hyvin ja paino noussut tasaisesti, pituus-paino -suhde jatkaa 0-käyrällä. Veikka on nyt 10785g ja 78cm. Lääkkeet ja yönutritio jatkuu samanlaisina.

Sitten kiiruusti puheteraputin luo. Siellä ehdimme olemaan vain 30min, kun hänellä oli sovittuna muuta menoa, mutta sovimme iltapäivälle vielä uuden käynnin. Pyörähdys osastolla ja sitten fysioterapeutin kanssa jumpalle tai oikeastaan vain kontrolliin. Ohjeeksi saimme kenkien käyttöön totuttelun, millä voisimme hieman tukea Veikan nilkkoja. Veikalla on ikätasoon kuuluvat kaarevat länkisääret, ja niiden pitäisi lähteä korjaantumaan tässä ennen kouluikään (ellei poika ole tullut Hirsimäen sukuun…). Kengillä pystytään tukemaan luustoa ja nilkkoja oikeaan asentoon. Veikka ei vaan yhtään tykkää kengistä, mutta ehkäpä sekin aika koittaa, kun kävely varmistuu ja saamme pihalla vähentää toppavaatteet pois. Fyssarin luota tulimme taas osastolle. Veikka jäi hoitajille ja lähdin itse moikkaamaan sosiaalityöntekijää. Kiireisen aikataulun vuoksi hain pikkusen evästä kahviosta, jotta en ihan pystyyn kuihtuisi. Evästin sitten koko seuraavan tapaamisen ajan. Juttelin sosiaalityöntekijän kanssa perhetyöstä, omaishoidontuesta ja Kelan tuista. Jälleen totean, että ihanaa, kun on sairaalassa tuollainen nämä asiat osaava henkilö!

Veikka oli nukahtanut käyntini aikana ja pääsin tapaamaan ravitsemussuunnittelijaa itsekseni. Veikalla on maitona periaatteessa MCT1+, mutta jo toista kertaa se on sairaala-apteekin tukusta loppunut. Käytämme siis sitä vähäkalorisempaa MCT Peptidea. Puhuimme ravitsemussuunnittelijan kanssa, että gastrostooman laiton jälkeen voisimme alkaa kokeilemaan Veikalle runsaskalorista ravintoliuosta. Kuulemma ainakin yksi niistä on MCT-öljypohjainen. Siinä on vielä enemmän kaloreita kuin MCT1+-maidossa. Yritin herätellä Veikkaa puheterapeutin käynnille, mutta poika vain jatkoi unia, joten pidimme sitten palaveria ravitsemussuunnittelijan ja puheterapeutin kanssa Veikan nukkuessa sylissäni. Juttelimme kaikenlaista. Puheterapeutti yritti hahmottaa, millä Veikan syömistä voisi edesauttaa, mutta totesi sitten jossain vaiheessa, että tässä ei puhuta kuukausista vaan vuosista, joten jäitä hattuun itsellenikin ja taas tarvitaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Toivotaan, että nenämahaletkun poistaminen toisi hieman apua, mutta ei sekään ihmeitä tee. Veikka on nyt pari viikkoa kieltäytynyt totaalisesti nokkamukista ja kaikki maito on letkutettu, joten sovimme puheterapeutin kanssa, että pidämme hetken taukoa nokkamukin tarjoamisessa, ettemme ruokkisi ruoasta kieltäytymistä. Kyllä se Veikka vielä joskus syö, mutta ei hetkeen. Onneksi on reitit, mistä saa ravintoa ja poika kasvaa normaalisti!

Viikonloppu

perjantaina 25. helmikuuta 2011

Lassi oli perjantaina ihanan innoissaan meidän mummulaan tulosta. ♥ Koko viikonloppu meni mukavasti. Rakennusasioista jutellen, kirpparikamoja hinnotellen, lasten kanssa leikkien ja touhuten sekä ulkoillen kirpeässä pakkasessa. Tuula-kummi reippaili perjantai-iltana Roimalantielle ja Matti-pappa vieraili sunnuntaina. Lauantain vietimme Emmin, Merjan ja Nikon kanssa. Melkoinen lastentarha tuo mummula. 4 lasta ja viisi hoitajaa, juuri ja juuri pärjäsimme… Oli ihanaa olla kaksi yötä, kun ei heti lauantaiaamuna tarttenut ajatella, että illalla pian pitäisi matkustaa.

Autorata, Lassin lempileikki koko viikon

Emmi ihan yhtä ihmeissään kuin vanhemman serkkupojankin vieressä

Tällä viikolla

perjantaina 18. helmikuuta 2011

Kävelyharjoituksia on jatkettu. Veikka on ihan selvästi nauttinut kodin rauhasta. Kerrankin saa leikkiä kaikilla leluilla, eikä Lassi tule ajamaan pois kesken leikin. Touhua on riittänyt niin täällä kotona kuin kuulemma Alavudellakin. Emmi ja Lassi ovat viihtyneet hyvin yhteisleikeissä  mummulassa. On käyty perhekerhossa, pottailtu yhdessä, leikitty piilosta ja ties vaikka mitä. Pakkanen vain on pitänyt serkukset sisätiloissa.

Kun Veikan pottailut ei oikein suju, niin siirryimme suoraan pönttöilyyn. Siinä onkin paljon mukavampi istuskella. Joskaan mitään tuloksia ei vielä olla saatu, mutta alku on hyvä. Erityisen hienoa on, että Veikalla on alkanut taas tulemaan pissaa, niin kuin normaalilla lapsella. Pitkän aikaa olisi saanut pitää koko vuorokauden samaa vaippaa, jos vain olisi viitsinyt (toki olen pari kertaa vaihtanut). Tällä viikolla vaihdoin yhtenä yönäkin, kun vaippa tuntui niin painavalta. Jospa toi nestekin alkaisi poistumaan kehosta oikeaa reittiä. Yleensä se on tullut stoomasta.

Iskä on saanut joka aamu mukavan herätyksen:

Nautinnollisia kylpyhetkiä:

Mitäs muuta tällä viikolla!? No, torstaina mulla oli ihana päivä. Aamun terveydenhoitajaopiskelija-Ulla oli meillä. Ja, miten yksi ihminen voikaan saada niin paljon aikaan parissa tunnissa. Ihailtavaa tehokkuutta. Sain pakkaseen asti herkullista kinkkupastavuokaa ja sinä päivänä vastavalmistetun lämpimän aterian salaatteineen. Muutenkin oli hienoa, että pystyin jättämään Veikan jonkun lähes vieraan ihmisen hoitoon, käymään rauhassa asioilla ja luottamaan siihen, että kotona kaikki on ok. Iltapäivällä nautimme tunnin verran auringosta ja kirpeästä pakkasesta tai ei se aluksi niin kirpeältä tuntunut, mutta sitten posket alkoivat jäätymään, niin oli pakko tuoda Veikka sisälle.

Ihan unohdin ihanat ja harvinaiset vieraamme… Anteeksi Jenna-kummi, Riina, Hugo ja Hanna! Ihanaa, kun kävitte piristämässä päiväämme!

Tänään varmistui, että maanantain kontrollikäynti osastolle on vain käynti. Gastrostooman eli ruokanapin laitto on noin kuukauden kuluttua 16.3. Vielä siis hetken kärvistelemme tuon nenämahaletkun kanssa. Taas pitäis tänään vaihtaa teipit…

Lähdemme pian Lassin hakuun mummulaan. Kotisairaala kävi laittamassa tämän päivän kalkin jo aamupäivällä, joten saamme olla koko viikonlopun mummulassa. Jee, kaksi yötä! Ensimmäinen niin pitkä reissu. Saas nähdä, kuinka automatka sujuu, kun Veikka on nyt päikkäreillä. Yritämme päästä liikkeelle heti Vesa-Matin tultua töistä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Perhetyö

tiistaina 15. helmikuuta 2011

Saamme työntekijän kotiin hiihtolomalla seuraavan kerran. Soitin Perhetyönohjaajalle. Siellä vastasi erihenkilö, jonka kanssa itse olin aikaisemmin asioinut. Hän lupasi välittää soittopyynnön. Hetken päästä puhelin kuitenkin soi ja tämä sama henkilö soitti. Hän ehdottivat seuraavaksi käyntikerraksi 1.3., joten eiköhän tää sittenkin jotenkin ala pyörimään. Olisi vain ollut kiva saada ihan oikeakin vastaus, missä mennään. Mutta olen tyytyväinen. Kaikki apu otetaan vastaan…

Vierailijoita ja vierailuja

maanantaina 14. helmikuuta 2011

Viikko sitten saimme Lassin Soffi-pummin iloksemme lauantaista sunnuntaihin. Voi, kyllä Lassi nautti. Hän omi kumminsa ja nautti laatuajasta. Leikittiin yhdessä ja sulkeuduttiin oven taakse, ettei Veikka pääse sotkemaan leikkejä.

Terveydenhoitajaopiskelija kävi meillä maanantaina. Hän tuntui oikealta kultakimpaleelta. Reipas, osaava ja uskaltava. Sovimme, että Ulla käy meillä 4 kertaa 4 tunnin ajan. Hän on Veikan kanssa, ja laittaa mut jonnekin muualle. Ihanaa! Tiedossa siis kauppareissu, ulkoilua tai vaikka pitkät päiväunet! Lisäksi Ulla kertoi pitävänsä erityisesti ruoanlaitosta, joten ehkäpä saamme syödäksemme ja pakkaseen ihania valmiita ruokia.

Perhetyöntekijä kävi ensimmäistä kertaa tiistaina. Mukavalta hänkin tuntui, mutta oli Ullaan verrattuna paljon arempi. No ajattelin, että eiköhän tääkin ajan kanssa. Saimme kuitenkin Perhetyön palvelusopimukset kotiin, joten luulin, että jatkuminen olisi selvää. Tänään tää Mirja soitti, että on vähän kipeenä, eikä tule huomenna meille. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Veikan hoitaminen olisikaan hänen hommaansa. Heräsi kysymys, että onko maitojen letkuttaminen nenämahaletkuun ja stoomapussin tyhjääminen niin sairaanhoidollista työtä, ettei ”tavallinen ihminen” sitä voisi opetella. En kyllä ole tällaista heiltä edes vaatinut, mutta… Ensimmäisellä käynnilläkin Mirja vain leikki Veikan kanssa ja silitti Veikan nukkuessa. Hän ehdotti, että ottaisin yhteyttä Erhoon, joka on vammaisten ja sairaiden lasten hoivayksikkö. Sieltä tehdään myös kotikäyntejä, joten saisin Veikalle hoitajan ehkä sitä kautta välillä. Jotenkin musta vaan tuntuu, että Veikka on liian terve Erhoon. Niin ja tässä ratkaisussa kotityöt jäisivät sitten mulle kaiken muun ”ylimääräisen” lisäksi, siihen ei tuolta apua tule. Soittelen huomenna Perhetyöhön ja katsotaan, onko johtaja samaa mieltä heidän resursseistaan. Toivotaan, että tämä oli nyt vain tämän yhden henkilön mielipide. Jos ei, niin sitten voin onnitella äitiäni ”lähes sairaanhoitajan” -tittelistä. Onhan hän hoitanut Veikkaa jo useampana päivänä ihan itsekseen. Tyhjännyt stoomapussia, ollut apuna vaihdossa, tehnyt ja letkuttanut maitoja sekä lääkkeitä. Ehkä tääkin on kuitenkin lopulta vain asenteesta kiinni!!! No, huomenna sitten siivoamme Veikan kanssa. Olin ajatellut ujuttaa sen homman tällä viikolla perhetyölle.

Keskiviikkona oli ihanan erilainen päivä. Veikan Tanja-kummi tuli poikiensa kanssa koko päiväksi meille. Vietimme mukavan päivän neljän alle 3-vuotiaan pojan kanssa. Veikkakin nautti niin, että nukahti päiväunille vasta neljän jälkeen vieraiden lähdettyä. Lassi ja Viljami innostuivat yhteisleikeistä vasta reilun parin tunnin jälkeen. Sitten toimintaa olisikin riittänyt ja Viljamin piti ihan itkukurkussa lähteä kotiin. Ehkäpä joku toinen päivä sitten uudestaan…

Torstaina ulkoilimme samalla porukalla. Vein Veikankin pitkästä aikaa pihalle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli reilut 10 astetta. Letkuttelin maitoja tasaisesti ja saimmekin nauttia raikkaasta ilmasta yli 2 tuntia. Kotiin päin kärrytellessä yritin vielä vähän laittaa maitoja, mutta kuinkas olikaan käynyt maito oli jäätynyt nokkikseen! Pieni työtapaturma! :D

Aamulla olimme puheterapeutin luona käymässä. Siellä ei oikeastaan tullut mitään ihmeellistä uutta. Samoilla jutuilla jatketaan ja otetaan hiljalleen mukaan enemmän ruokaleikkejä jne. Puraisipa Veikka riisimuroa useampaan kertaan. Pienistä ne ilot on revittävä tässä asiassa! Tosin tänään samassa tilanteessa tuli oksu. Riisimuro eksyi vahingossa ihan kurkkuun asti ja sepäs olikin outo juttu. Samalla TAYS:n keikalla käväisimme kotisairaalan toimistossa punnituksessa ja kalkilla. Paino oli pysynyt samassa, eli edelleen 10540g.

Perjantaina mummu ja pappa tulivat meille. Pääsimme Veskun kanssa lauantaina Akateemisen Kyykän MM-kisoihin. Vesku pelaamaan, minä katsomaan. Pelit menivät huonosti, mutta mukavaa oli. Sunnuntaina käväisimme ASTA-rakentajamessuilla. Mitään konkreettista sieltä ei jäänyt käteen, paitsi pussillinen esitteitä. Vielä, kun jossain vaiheessa ehti vilkaista ne läpi. Kivaa oli silti muutaman tunnin ajan perehtyä vain meidän taloprojektiin isän ja Veskun kanssa, mummun hoidellessa lapsukaisia. Lassi päätti lähteä mummulaan lomalle. Oikea pakkasloma siitä tulikin. Onpahan ainakin sisällä enemmän tilaa leikkiä kuin kotosalla. Taitaapi siis olla viikonloppuna tiedossa reissu Pohjanmaalle. Oli muuten ihan outoa eilen illalla, kun Lassi oli mummulassa ja Veikka nukahti jo ennen seitsemää yöunille. Enpä sitten osannut tehdä mitään ja nukkumaankin pääsin vasta kymmenen jälkeen!

Tänään Jenna-kummi käväisi meillä piiiitkästä aikaa. Masu oli kovasti kasvanut, mutta menoa se ei taida hidastaa, vaikka ehkä hiukan pitäisi. Veikka vähän ujosteli aluksi, mutta pian pienet paketit veivät mielenkiinnon. Uudet taidot näytettiin ja juttuakin tuli kovasti.

Veikan kuulumiset tällä hetkellä. Maidot on nyt 8x75ml. Tällä hetkellä olemme palanneet takaisin MCT-maitoon, kun MCT 1+ on ollut tukusta loppu. Sitä pitäisi tällä viikolla tulla ja sitten pääsemme taas jatkamaan tällä rasvaisemmalla maidolla. Ruokanapin laittoon ollaan jonossa, mutta päivämäärää ei ole vielä tiedossa. Sitä kai yritetään ensi viikolle, mutta saas nähdä onnistuuko. Vissiin leikkaussaleissa on niin jonoa, ettei saliaikoja meinaa saada. Päivässä tulee edelleen ainakin yksi oksennus, mutta Ringeriä ei ole tarvinnut laittaa kuin kerran viime viikolla. Kävelyharjoitukset jatkuvat ja taaperokärry on ahkerassa käytössä. Silti vielä enimmäkseen kontataan, mutta taito on nyt hallussa ja siitä Veikka on ylpeä. Eka poskihammas puhkesi, toinen on tulossa pian. Sitä ne öiset itkunparahdukset ovat tainneet olla. Pitäisi kai herkemmin antaa särkylääkettä, mutta ei niin haluasi, kun tuossa Veikalle määrätyssä Pronaxenissakin on niin paljon sorbitolia, eikä se vissiin näille suolilapsille ole kovin hyväksi.

Vielä lopuksi oikein hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille! Kortti lähti vain muutamalle, vaikka monikin teistä olisi sen ansainnut. ♥

Minä osaan!

keskiviikkona 9. helmikuuta 2011

Tätä olen harjoitellut lokakuusta lähtien, siis 4 kuukautta ja nyt uskalla sen tehdä. Parin metrin matka menee hienosti ja lopussa otan muutaman juoksuaskeleenkin, että pääsen nopeammin perille.

Uskaltaisko?

Poseerausta salamavalon loisteessa

Lomareissu takana

perjantaina 4. helmikuuta 2011

Eipä jäänyt Lassi pidemmälle lomalle, vaikka kovasti niin puheli, ehkä ensi kerralla. Oli niin äitin poikaa jo keskiviikkoiltana, että en yhtään ihmetellyt Lassin ratkaisua. Reissu meni mukavasti. Matkoilla pienempi herra meinasi vähän hermostua, mutta perille päästiin molempiin suuntiin. Mukavaa oli ja aikas hienoa oli myös se, että pystyin lähtemään yhtäkkiä molempien poikein kanssa reissuun. Eipä onnistunut vielä hetki sitten. Matkasta väsynyt pikkuherra nukkui viime yönä 13,5 tuntia (tosin levottomasti) ja päivällä 2,5 tunnin päikkärit.

Tässä ulkoilemassa. Hyvin oli mitoitettu lumikola kolmelle pienelle pyllylle. Mulla ja Helillä oli vain melkoinen urakka saada noin 35 kiloa liikenteeseen! Ja vauhtiakin olisi kuulemma saanut olla…

Julkkiksemme

keskiviikkona 2. helmikuuta 2011

Meillä kävi perjantaina Tampereen yliopiston opiskelijat tekemässä jutun Veikasta.

Linkki juttuun