Pitääpä hieman kirjoitella kuulumisia. Ihan mukavasti on kotona mennyt. Hommaa kyllä piisaa, muuta onneksi pari ensimmäistä päivää oli viikonlopun aikana ja Vesa-Mattikin oli kotona ja eilen Lassi oli päivän hoidossa. Lassi alkaa hiljalleen sopeutumaan tilanteeseen, samoin Veikka. Toki taistelua ja mustasukkaisuuttta on, mutta molempien on opittava odottamaan ja jakamaan saamansa huomio. Lassille suurin kynnys taitaa olla lelujen jakaminen. Veikan leikkiin mukaanottoa odottelen myös innolla, ja varmaan kauan.
Veikka hieman oksentelee tällä hetkellä. Pahimpia on ollut yöt, mutta viime yö oli jo parempi. Vasta nyt aamulla, kun aloin kuuden aikaan letkuttaan maitoa, niin tuli huono olo ja oksennuksia. Muuten hän on ollut kyllä ihan hyväkuntoinen. Uskon ja toivon, ettei tää mitään infektion alkua ole, vaan tätä Veikan omaa tautia. Maitoja menee välillä pullosta ja nokkamukista, ja osa pitää letkuttaa nenämahaletkun kautta. Muita ruokia en ole nyt edes koittanut, kun Veikka on kuitenkin ollut hieman tuollainen yökkivä, enkä ihan oikeasti ole edes ehtinyt.
Kotisairaalan henkilökunta vaikuttaa todella mukavalta. Heistä vasta kaksi on käynyt meillä, mutta kolmannenkin olen nähyt ja neljäs tulee meille tänään. Mun mielestä niitä on kaikkiaan 4 vakituista ja sitten sijaisia. Tuntuu, että heillä on kiireessäkin hetken aikaa olla ja kysellä kuulumisia. He ovat hyvin huomioineet Lassia Veikan lääkkeen annon yhteydessä.
Lassi aloitti eilen päivähoidon yli 3 viikon tauon jälkeen. Varauduimme Marikan kanssa itkuun ja huutoon, mutta hyvillä mielin Lassi hoitoon meni ja päiväkin oli sujunut mukavasti. Helpottaa huomattavasti näitä meidän päiviä, kun Lassi saa olla hoidossa. Pojat nukkuvat kuitenkin eri aikaa päiväunet ja molemmat vaativat nukuttamista, eikä kumpaakaan voi jättää vielä kauaksi itsekseen. Lisäksi tää Veikan hoitaminen tietynlaisen aikataulun kanssa ja pätkittäisillä yöunilla on melko väsyttävää ja olisi itsekin mukava välillä levätä. Sitten pitää vielä ehtiä tehdä lääkkeet, maidot, riisivelli, pestä ruiskuja, letkuttaa nutritio, laittaa Lassille ja meille muillekin ruokaa, pestä pyykkiä (jota näin oksenteluaikoina tulee 2-3 koneellista päivässä, eikä tuon hajuista likapyykkiä viitsi kovin kauaa pyykkikorissa seisottaa), pitää tavarantäyteinen talo edes jotenkin järjestyksessä ja lattiat siistinä, ettei Veikka ihan kaikkea pöpöjä saisi sitä kautta suuhunsa jne. Lisäksi Lassi saa hoidossa säännöllisesti ulkoilua. Tuntuu vielä niin hankalalta lähteä molempien kanssa pihalle, kun pitää miettiä, pitääkö Veikalle siellä letkuttaa ruokaa. No, ehkäpä sekin päivä vielä koittaa, kun saamme tämän arkemme pyörimään ulkoiluidenkin osalta. Tekisihän se Veikallekin hyvää.
Tänään on ollut aikas haastava päivä. Marika laittoi aamulla viestiä, että yhden hoitolapsen nuha on jälleen pahentunut. Olin jo aikaisemmin sanonut, että pidän siinä tapauksessa Lassin varmuuden vuoksi kotona. No, ensimmäinen pari tuntia aamulla meni ihan pelkäksi itkuksi, Lassin osalta ja vähän munkin. Veikka ei olisi saanut tehdä mitään, eikä mennä mihinkään. Ajattelin, että mitähän tästä tulee. Veikka oli klo 9 aikaan niin väsynyt, että olisi ollut ihan valmis nukkuun, mutta ei sitten malttanut. Siinä sitten hiljalleen päivä alkoi sujumaan ja pystyin jättämään pojat hetkeksi kahdestaankin ja olemaan itse silloin eri huoneessa pelkäämättä, että jompaan kumpaan sattuu. Veikka keksi tänään uuden taidon ja kiipesi syöttötuolin ensimmäiselle askeleelle, lisää haasteita siis tiedossa. Sitten Veikka vielä kiskaisi nenämahaletkun lähes irti, mutta ehdin onneksi paikalle, eikä tarttenut kuin ujuttaa letkua vähän takaisin ja vaihtaa teipit, Veikan huutaessa kuin syötävä ja huitoessa käsillään. Veikka on juonut suurimman osan maidoista pullosta (tämä nopeuttaa huomattavasti syöttöjä), eikä oksennuksiakaan aamun jälkeen (iltapäivään mennessä) ole tullut kuin 2 pientä. Vihdoin kahdelta uni tuli, ensiksi Veikalle, heti perään Lassille ja sitten mulle. Pojat ovat vieläkin päikkäreillä ja mä sain kirjoitettua tämän ja tehtyä vielä ruoankin. Oi, kun olen tyytyväinen itseeni. Kyllä tämä tästä… 
