Arkisto: joulukuu 2010

Kotona!!!!

perjantaina 31. joulukuuta 2010

Sorry Merja ja Päivi, mutta päätimme tällä kertaa olla huutelematta Veikan kotiutussuunnitelmista kenellekään sairaalan ulkopuolella! Tuleepahan sitten kaikille yllätyksenä. Eli Irmeli-lääkäri oli jo tapaninpäivän sanonut, että tavoitteena on, että Veikka kotiutuisi ennen uutta vuotta ja näin nyt sitten kävi. Kotona ollaan ja kontrolli osastolle on suunniteltu kolmen viikon päähän. Toivottavasti saamme olla siihen asti kotona, eikä infektio aja meitä ennemmin sairaalaan. Tuntuu ihan uskomattoman hyvälle! 11,5 kk sairaalassa, mutta hetken päästä sitä varmaan jo ajattelee, etteihän me oltu siellä vuottakaan… Ehkäpä myös minä tarvitsin nämä muutamat kuukaudet (syyskuusta tähän), että voin varmemmin ottaa täyden vastuun Veikan hoitamisesta. Koska totuushan on se, että Veikan hoito eilen sairaalassa ja huomenna kotona ei eroa mitenkään toisistaan. Nyt vain teemme kotona kaikki ne hommat, mitä sairaanhoitajat tekevät osastolla. Kotisairaala käy meillä kerran päivässä laittamassa i.v.-kalkin. Lääkkeitä menee nenämahaletkuun 7 kertaa päivässä, ruokaa 8 kertaa ja sit kalkki suun kautta kaksi kertaa maidon yhteydessä. Nutritio menee yöllä 12 tuntia. Stoomapussi pitää vaihtaa vähintään joka toinen päivä ja broviacin juuri puhdistaa joka 3. päivä. On tässä siis jotain pikkupuuhaa tiedossa, mutta eiköhän tähänkin hiljalleen tule jotain rutiinia. Kaiken tämän päälle pitäisi vielä elää niin normaalia perhe-elämää kuin mahdollista…

Näiden kuvien myötä oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille ja etenkin meille!

Ps. Älkää pliis heti soitelko meille. Riittää tätä puuhaa tässä alkuun pääsemisessä…

Niin joo, pientä jännitystä perjantaina: Veikan huonetoveri oli alkanut torstai-perjantai välisenä yönä kuumeilemaan ja pelkäsimme taas elokuisen toistuvan, että Veikka olisi ehtinyt napata jonkun pöpön. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Lisäksi hoitaja oli antanut Veikalle tavallista Tuttelin riisivelliä (45ml), onneksi siitäkään ei mitään näkyvää reaktiota tullut ja aamulla Veikka sai vielä Pneumokokkirokotteen vahvistuksen ja tämänkin meni ongelmitta ja kuumeilutta.

Tapaninpäivä

maanantaina 27. joulukuuta 2010

Vesku haki aamulla pirtsakan pojan kotilomalle. Irmeli-lääkäri oli ollut tyytyväinen onnistuneeseen matkaamme ja nostikin Veikan maidot tänään 8x 45ml:iin. Veikka yllätti meidät tänään todella positiivisesti. Päiväruoalla hän istuskeli syöttötuolissa Lassin ruokailua seuraten, sitten koitin antaa Veikalle vettä uudesta nokkamukista. Hän oikein innostui siitä. Paljoa en kuitenkaan uskaltanut antaa, ettei turhaa siis kaloritonta nestettä menisi masuun. Seuraavan ruokailun kohdalla koitin maitojakin nokkamukista ja yllätykseksemme Veikka joi kaiken hyvällä halulla ja vieläpä loppui keskenkin. Toivottavasti tämä olisi nyt hyvä merkki ja palkinto muutamien päivien totaalisesta letkuruokinnasta! Jatkamme harjoittelua. Kiitos Merja-tontulle hyvästä lahjasta!

Veljesten välinen harjoittelu etenee. Nyt lähesyhteisleikit jo välillä onnistuvat, kunhan siinä välissä on joku aikuinen, eikä Veikan anna mennä liikaa Lassin leikkeihin. Välillä pojat sopivat jopa vierekkäinkin, siis välillä!

Tontut olivat löytäneet meille kotiinkin ja saimme tänään avata muutamat paketit. Huomaa, ettei Lassi niin vielä noista välitä, kun lahjat saivat olla melkein vuorokauden kuusen alla ja sittenkään Lassi ei huomannut niitä. Tuumasi vain, kun kysyin, mitä kuusen alla on, että  jouluvalot (siis kuusessa).

Päivä vaihtui iltaan ja vein Lassin kanssa Veikan sairaalaan. Hyvää harjoittelua huomisaamulle, kun menemme yhdessä hakemaan Veikan kotilomalle. Hienosti reissu meni, lumikinoksista huolimatta, joten emmeköhän huomennakin selviä. Lassi on ensi viikon kotona ja Marika-hoitotäti saa ansaitsemansa lomaviikon. Me saamme Merjan, Nikon ja ainakin Päivin tänne apuriksemme ja seuraksemme, joten emmeköhän pärjää… Paluu arkeen ihanasta joulusta edessä!

Jouluyö ja -päivä

sunnuntaina 26. joulukuuta 2010

Yö meni hyvin, paitsi että mä nukuin vain muutamat tunnin pätkät ja Veskukin huonosti. Oli syöttöjä, röyhtäytystä, lääkettä, Lassin heräämistä ja uudelleen nukuttamista. Lassi nukkui kellonympäri ja Veikka vähän vähemmän. Aamulla olimme kaikki kuitenkin pirteänä. Veikka sai mummulta ja papalta aamuhuomiot Lassin vielä nukkuessa.

Sitten vielä uudet lelut mukaan ja aamupalalle. Lassi syömään ja Veikka mallia ottamaan. Matkamme toiseen mummulaan Sapsulle piti alkaa, mutta autosta olikin rengas tyhjänä. Hiukan pisti jännittämään loppupäivän kotimatkan puolesta, mutta selvisimme siitäkin säikähdyksellä, pakkanen oli vain tehnyt tepposia.

Sapsulle saapuessamme lahjapakettimme oli täydessä unessa, joten pakettinauha jäi tällä saapumisella laittamatta. Veikka jatkoi päiväunia mamman ja papan sängyllä meidän muiden vaihtaessa jouluhalauksia.

Veikan herättyä sai hänkin mammalta jouluhalin ja sitten alkoi jälleen ihmettely ja uusien paikkojen tutkiminen.

Serkkutytöt, Iida ja Fanny, menivät päiväunille ja Lassi alkoi riekkaamisen Päivi-tädin kanssa. Veikka ja mamma seurailivat hieman rauhallisemmin vierestä, kun Päivi sai monta sataa askelta askelmittariinsa. Tehokasta liikuntaa tuo lasten kanssa hyppely!

Veikka oli hieman voipunut eilisestä juhlinnasta ja oli myös kuumissaan ihmisten ja leivinuunin lämmöstä. Pelkäsin jo takapakkia, koska yökkimisiä oli tullut aattoillasta lähtien. Letkutimme hitaasti ja melko varoen Veikan ruoat. Nyt kuitenkin näyttää, että voipuisuus oli vain väsymystä, koska touhua on taas tänään riittänyt. Olo parani hieman vaatteita vähentämällä. Toinenkin Päivi-täti piipahti T-J:n kanssa Sapsulla, koska he halusivat tietenkin nähdä Veikan ensimmäisellä Alavuden vierailulla. Lassi pääsi Päivi-tätien kanssa kahvipöytään. Kahvittelun jälkeen jatkui leikit lattialla ja portaissa.

Tyttöjen herättyä päikkäreiltä kävimme kuusen alla olevien lahjojen kimppuun. Taas löytyi kaikkea mielenkiintoista.

Pakettien avaamisen loppuvaiheessa Tepon sakki saapui seuraksemme.

Vielä ennen kotiin lähtöä uskaltauduin ehdottamaan mahdotonta tehtävää, kun halusin serkusparvikuvan paikallaolijoista. Mahdoton tehtävä siis meidän poikien osalta. Väsymys painoi, eikä olisi sitten yhtään huvittanut olla kuvassa. No, tunnistaapa veljekset helposti, niin samannäköisiä he ovat (Lassi ja Veikka sekä Joni ja Joona)!

Kotimatkamme sujui hyvin. Molemmat pojat nukkuivat koko matkan. Sairaalassa oli Jutta-hoitaja vastassa ja jätimme Veikan sinne. Seuraavana yönä uni maistui sekä kärkikujalla että LO1:lla. Veikkakin oli nukkunut 12 tuntia!

Jouluaatto

sunnuntaina 26. joulukuuta 2010

Matkamme joulun viettoon alkoi aamulla. Pakkasta oli reilusti yli 20 astetta ja auto aloitti jo silloin pienen reistailun, peräkontti ei meinannut aueta. Onneksi tuosta selvittiin ja tavaratkin pääsivät mukaamme. Veikka oli sairaalalla valmiina lähtöön. Heipat ja hyvän joulun -toivotukset hoitajille ja matka mummolaan saattoi alkaa. Veikka nukkui koko matkan. Perille päästyämme paketoimme lahjamme ja menimme sisälle.

Lassi oli meitä vastassa ja kahden viikon tauon jälkeen äiti ja isi olisi halunnut vain halia ja halia…

Veikka oli kuin vanha tuttava mummulassa. Paikkoja kyllä tutkittiin, mutta ihmetykseksemme hän ei oikeastaan ollenkaan kummastellut hälinää, menoa ja meininkiä. Toisaalta Veikkahan on sairaalassakin eniten elementissään silloin, kun sisään huoneeseen tulee lääkäri ja 5 kandia ja kaikki antavat hänelle huomionsa.

Toki hieman suututtikin välillä. Muun muassa silloin, kun Merja-täti ei antanut vetää mummun pöytäliinaa ja kukkaa sohvapöydältä lattialle.

Jouluruokailu meni hyvin. Emmi nukkui, Veikka leikki lattialla, Lassi paastosi syömällä vain kinkkua ja juomalla kotikaljaa. Me muut saimme mahamme täyteen. Sitten alkoi joulupukin odotus, etenkin Nikolla. Meidän pojat ja Emmi ei vielä niin noista ymmärrä. Pian olohuoneen ikkunaan koputettiin ja pukki ja muori rämpi lumihangessa etsien ulko-ovea.

Voi sitä riemua! Lahjoja saimme ja laulettiinkin. Rohkeimmat uskalsivat jopa istumaan pukin syliin. Huomaattehan, että Hirsimäen sisarukset eivät kuulu noihin rohkeimpiin.

Pukki ja muori jatkoivat lumista taivaltaan seuraavaan paikkaan ja me aloimme jakaa loppuja lahjoja. Apulaisia lahjojen jakamisessa riitti.Vain Emmi, sivistyneenä neitinä, katseli hieman sivummalla. Lahjat olivat mieluisia ja niitä oli riittävästi.

Tokihan uusilla leluilla sitten leikittiinkin. Lassi rakensi uusilla työkaluillaan isille taloa, jonne äiti, isi, Lassi ja Veikka muuttavat ja vissiin mummu ja pappakin! :) Suvun juniorit, Emmi ja Veikka, leikkivät Tuomas-tontun tekemillä autoilla.

Illalla ensimmäistä kertaa päiväunet väliin jättäneen Lassin nukahdettua yöunille Veikka jatkoi paikkojen tutkiskelua. Kiipeilyä harrastettiin ja Laihian serkkuja tervehdittiin kirjahyllyn kuvista, kun ei muuten ehditty näkemään. Uni tuli vihdoi klo 23 jälkeen.

Kotona taas

lauantaina 25. joulukuuta 2010

Joulumme oli ihana, vauhdikas ja kaikin puolin onnistunut! Lisää tekstiä ja kuvia joskus myöhemmin. Tässä meidän perhe aattona:

Iloa jouluun!

perjantaina 24. joulukuuta 2010

Tepoot kiittää joulukorteista ja samalla pahoittelee, ettei tänä jouluna saatu lähetettyä yhtään korttia. Lahjoitimme joulukorttirahat Lastenklinikoiden Kummien kautta Veikan osastolle! Näiden kuvien kautta oikein paljon iloa teidän kaikkien jouluun!

Mua kutsuu Pohjanmaa

torstaina 23. joulukuuta 2010

Sairaalassa unilla ja sitten aamulla kohti mummuloita. Näistä maisemista vielä paukkuvampiin pakkasiin. Toivottavasti ei auto hyydy välille!

Oma puhelinnumero käytössä

torstaina 23. joulukuuta 2010

Vihdoin löytyi oma puhelin, mutta näyttö oli rikki, joten tulee vissiin sitten uuden puhelimen hankkiminen ajankohtaiseksi. Nyt mut tavoittaa taas omasta numerosta: 040-5175434/ Marjo

Yökotiloma

keskiviikkona 22. joulukuuta 2010

Tänään on pyykkikone laulanut ja vähän imurikin. Ajatukset ovat jo lähestyvässä joulussa ja Alavuden matkassa. Ei oikeastaan ees jänskätä, mutta innoissani olen. Veikka on nyt päikkäreillä ja parin tunnin päästä lähdemme käymään sairaalalla hakemassa kalkin ja tpn-pussin. Sitten koko porukka kotiin yöksi. Aamulla korkkaan nutrition ja menemme sitten taas sairaalaan hakemaan kalkin. Hieman harjoittelua pitkästä aikaa tuon tipan kanssa kotona. Saas nähdä, nukunko kuinka paljon.

Kirje Korvatunturille

maanantaina 20. joulukuuta 2010

Kaikki keinot käyttöön. Vanhan joululaulun sanoin (hieman muokattuna):

”Kiltti rakas joulupukki Korvatunturin!
Tiedät, että uuden nuken toivoisin.
Tiedät, että uuden takin,
hiihtokengät, tupsulakin
tarvitsen, mut sentään niistä nyt mä luovunkin.

Takki, nukke, tupsulakki, kengät niitä en
pyydä sulta lahjaksi, nyt muuta tarvitsen.
Lahja on se parhain vasta,
jos saan Veikan sairaalasta
jouluks’ kotiin -silloin oisi joulu joulujen!”