Tepoot – Blogi

Yö meni hyvin, paitsi että mä nukuin vain muutamat tunnin pätkät ja Veskukin huonosti. Oli syöttöjä, röyhtäytystä, lääkettä, Lassin heräämistä ja uudelleen nukuttamista. Lassi nukkui kellonympäri ja Veikka vähän vähemmän. Aamulla olimme kaikki kuitenkin pirteänä. Veikka sai mummulta ja papalta aamuhuomiot Lassin vielä nukkuessa.

Sitten vielä uudet lelut mukaan ja aamupalalle. Lassi syömään ja Veikka mallia ottamaan. Matkamme toiseen mummulaan Sapsulle piti alkaa, mutta autosta olikin rengas tyhjänä. Hiukan pisti jännittämään loppupäivän kotimatkan puolesta, mutta selvisimme siitäkin säikähdyksellä, pakkanen oli vain tehnyt tepposia.

Sapsulle saapuessamme lahjapakettimme oli täydessä unessa, joten pakettinauha jäi tällä saapumisella laittamatta. Veikka jatkoi päiväunia mamman ja papan sängyllä meidän muiden vaihtaessa jouluhalauksia.

Veikan herättyä sai hänkin mammalta jouluhalin ja sitten alkoi jälleen ihmettely ja uusien paikkojen tutkiminen.

Serkkutytöt, Iida ja Fanny, menivät päiväunille ja Lassi alkoi riekkaamisen Päivi-tädin kanssa. Veikka ja mamma seurailivat hieman rauhallisemmin vierestä, kun Päivi sai monta sataa askelta askelmittariinsa. Tehokasta liikuntaa tuo lasten kanssa hyppely!

Veikka oli hieman voipunut eilisestä juhlinnasta ja oli myös kuumissaan ihmisten ja leivinuunin lämmöstä. Pelkäsin jo takapakkia, koska yökkimisiä oli tullut aattoillasta lähtien. Letkutimme hitaasti ja melko varoen Veikan ruoat. Nyt kuitenkin näyttää, että voipuisuus oli vain väsymystä, koska touhua on taas tänään riittänyt. Olo parani hieman vaatteita vähentämällä. Toinenkin Päivi-täti piipahti T-J:n kanssa Sapsulla, koska he halusivat tietenkin nähdä Veikan ensimmäisellä Alavuden vierailulla. Lassi pääsi Päivi-tätien kanssa kahvipöytään. Kahvittelun jälkeen jatkui leikit lattialla ja portaissa.

Tyttöjen herättyä päikkäreiltä kävimme kuusen alla olevien lahjojen kimppuun. Taas löytyi kaikkea mielenkiintoista.

Pakettien avaamisen loppuvaiheessa Tepon sakki saapui seuraksemme.

Vielä ennen kotiin lähtöä uskaltauduin ehdottamaan mahdotonta tehtävää, kun halusin serkusparvikuvan paikallaolijoista. Mahdoton tehtävä siis meidän poikien osalta. Väsymys painoi, eikä olisi sitten yhtään huvittanut olla kuvassa. No, tunnistaapa veljekset helposti, niin samannäköisiä he ovat (Lassi ja Veikka sekä Joni ja Joona)!

Kotimatkamme sujui hyvin. Molemmat pojat nukkuivat koko matkan. Sairaalassa oli Jutta-hoitaja vastassa ja jätimme Veikan sinne. Seuraavana yönä uni maistui sekä kärkikujalla että LO1:lla. Veikkakin oli nukkunut 12 tuntia!

Matkamme joulun viettoon alkoi aamulla. Pakkasta oli reilusti yli 20 astetta ja auto aloitti jo silloin pienen reistailun, peräkontti ei meinannut aueta. Onneksi tuosta selvittiin ja tavaratkin pääsivät mukaamme. Veikka oli sairaalalla valmiina lähtöön. Heipat ja hyvän joulun -toivotukset hoitajille ja matka mummolaan saattoi alkaa. Veikka nukkui koko matkan. Perille päästyämme paketoimme lahjamme ja menimme sisälle.

Lassi oli meitä vastassa ja kahden viikon tauon jälkeen äiti ja isi olisi halunnut vain halia ja halia…

Veikka oli kuin vanha tuttava mummulassa. Paikkoja kyllä tutkittiin, mutta ihmetykseksemme hän ei oikeastaan ollenkaan kummastellut hälinää, menoa ja meininkiä. Toisaalta Veikkahan on sairaalassakin eniten elementissään silloin, kun sisään huoneeseen tulee lääkäri ja 5 kandia ja kaikki antavat hänelle huomionsa.

Toki hieman suututtikin välillä. Muun muassa silloin, kun Merja-täti ei antanut vetää mummun pöytäliinaa ja kukkaa sohvapöydältä lattialle.

Jouluruokailu meni hyvin. Emmi nukkui, Veikka leikki lattialla, Lassi paastosi syömällä vain kinkkua ja juomalla kotikaljaa. Me muut saimme mahamme täyteen. Sitten alkoi joulupukin odotus, etenkin Nikolla. Meidän pojat ja Emmi ei vielä niin noista ymmärrä. Pian olohuoneen ikkunaan koputettiin ja pukki ja muori rämpi lumihangessa etsien ulko-ovea.

Voi sitä riemua! Lahjoja saimme ja laulettiinkin. Rohkeimmat uskalsivat jopa istumaan pukin syliin. Huomaattehan, että Hirsimäen sisarukset eivät kuulu noihin rohkeimpiin.

Pukki ja muori jatkoivat lumista taivaltaan seuraavaan paikkaan ja me aloimme jakaa loppuja lahjoja. Apulaisia lahjojen jakamisessa riitti.Vain Emmi, sivistyneenä neitinä, katseli hieman sivummalla. Lahjat olivat mieluisia ja niitä oli riittävästi.

Tokihan uusilla leluilla sitten leikittiinkin. Lassi rakensi uusilla työkaluillaan isille taloa, jonne äiti, isi, Lassi ja Veikka muuttavat ja vissiin mummu ja pappakin! Suvun juniorit, Emmi ja Veikka, leikkivät Tuomas-tontun tekemillä autoilla.

Illalla ensimmäistä kertaa päiväunet väliin jättäneen Lassin nukahdettua yöunille Veikka jatkoi paikkojen tutkiskelua. Kiipeilyä harrastettiin ja Laihian serkkuja tervehdittiin kirjahyllyn kuvista, kun ei muuten ehditty näkemään. Uni tuli vihdoi klo 23 jälkeen.