Arkisto: marraskuu 2010

Epäsiistit

tiistaina 30. marraskuuta 2010

Tässä tuolla kommenteissa lupaamani kuvat epäsiisteistä.

”Laihian epäsiisti” vuonna 1997

”Tampereen seudun epäsiisti” vuonna 2010

Kotilomalla

tiistaina 30. marraskuuta 2010

…reilun 6 viikon tauon jälkeen! Ihanaa! ♥

Ilman piuhoja ollaan liikenteessä. Tänään on lupa 6 tunnin taukoon, joten klo 19 maissa pitää olla takaisin sairaalassa.

Tällä viikolla

sunnuntaina 28. marraskuuta 2010

Tuttien luovutus -osa2

Osa2 siksi, että osa1 meni ohi, kun Lassin yskä paheni niin paljon, että vierailumme pikkuherran luo siirtyi. Tiistai-illalla vihdoin pääsimme odotettuun kyläilyyn. Lassi leikkimään Viljamin kanssa, minä juttelemaan Tanjan kanssa ja miehet vertailemaan tulevia naapuritaloja. Lassi luovutti tuttinsa Pikkupoika Pekkaselle. Hieman niitä kyllä kyseltiin illan mittaan, mutta yllättävän helposti meni. Oltiinhan tutin menetystä itketty jo useampana yönä. Illan mittaan alkoi sitten tinttaus ja itku. Tutti piti hakea ja Lassi nukahti sohvalla syliini jo klo 19.30. Sen huomatessani puimme nopsaan ulkovaatteet päälle, minkä jälkeen toinen nukahdus seisaaltaan meitä odotellessa. Kyläreissu päätökseen, pikaisesti autoon ja unille -tutit mukana. Sain kantaa nukkuvan pojan sänkyyn, riisua pihavaatteet ja peitellä yöunille. Unta riitti tunnin verran. Sitten kuumeinen poika siirtyi sohvalle, katseli tv:tä, nukkui välillä ja lopulta oksensi maukkaat sipsi-iltapalansa pois. Siitä alkoi vuorokauden mittainen kuumeilu. Tauti meni onneksi nopeaan ohi. Hälytin heti sairastelun alettua mummun kotiapulaiseksi, jotta itse pääsisin Veikan luo. Mummu ja pappa saapuivatkin keskiviikkona aamupäivästä, kun olivat ensiksi käyneet Veikan luona. Lassi piristyi ihan silmissä. Koko aamun poikaa sai jopa nostaa pystyy patjalta, kun ei itse muka pystynyt ja jaksanut, mutta odotettujen vieraiden saapuessa jaksoi heti alkaa leikkimään!

Pappa lähti keskiviikkona kotiin ja minä Veikan luo sairaalaan. Veikka voi hyvin. Saimme vieraaksemme Veikan entisen omahoitajan VTOlta. Edellisestä kohtaamisesta olikin aikaa.

Itse aloin sairastaan torstai-illalla. Aamulla jo tuntui lihaksissa, mutten uskonut sen olevan mitään, aamukankeutta vain. Illalla sairaalasta palattuani veto oli poissa, kurkku kipeä ja lämpöäkin oli. Myöhemmin huomasin myös peitteitä nielussa. Pelkäsin angiinaa ja toisaalta osasin odottaa sitä. Edellisestä on jo pian 1,5v. Perjantaiaamulla terveysasemalle saamaan varmistus asiaan ja hakemaan antibioottikuuri. Eiköhän tää tästä, kunhan vain Veikka säästyy!!!! Kotiapulaisemme sai siis kodinhoidon ja Lassin kanssa olemisen lisäksi myös sairaalareissut kontolleen.

Kun olomme alkoi hieman paraneen, pappa haki mummun eilen kotiin. Vierailu sairaalassa pirteän ja touhukkaan pojan luona. Hän jaksoi näyttää kaikki oppimansa taidot. Johtojen vetämisestä pieneen jutusteluun. Kotona toinen poika piti myös papan ja mummun leikin tiimellyksessä ja olisi myös lähtenyt mielellään mukaan mummulaan. Vielä pari yötä, niin sitten harras toive toteutuu. Mummu ja pappa tulee tiistaina Veikan mainostamaan Nuoruuteni laulut -konserttiin ja Lassi pääsee sitten lomaviikolle Alavudelle.

Lassin olo on jo normaali ja omani on lähes normaali. Hieman kurkkuun sattuu, mutta kuumetta ei enää ole ja ruokahalukin on palannut. En ole torstain jälkeen käynyt Veikan luona, joten ikävä alkaa jo vaivaamaan. Tänään on pikkuisen ja iskän laatuaikaa sairaalassa. Huomenna mäkin pääsen. Veikan olo on onneksi säilynyt hyvänä ja näyttäisi siltä, että hän säästyy taudilta. Maitoja on mennyt viikolopun 8x 20ml, Osmosalia 8x 10ml ja nutritiotauko on 4 tuntia. Toivottavasti pääsisimme ensi viikosta lähtien niille kauan odotetuille kotilomille.

Aamuhali

Mummu kyllä sanoi, ettei tällaisia pörröpäitä tarvitsisi kuvata, mutta eipä nuo pörröpäitä edes ole Emmi-serkkuun verrattuna! :)

Tonttuilua

torstaina 25. marraskuuta 2010

Äitillä oli hauskempaa kuin minulla:

Veljekset sairaalassa

sunnuntaina 21. marraskuuta 2010

Kummeja vierailulla

sunnuntaina 21. marraskuuta 2010

Kuulumisia viikon varrelta

lauantaina 20. marraskuuta 2010

Hmm. Missäs sitä oikein mennään? Aikaslailla samassa kuin viikko sitten. Veikan olo on kyllä kohentunut, vaikkei ihan normaaliksi saakka. Oksentelut on vähentyneet, eikä nokkiksestakaan aspiroida kuin pieniä määriä eli jotain kulkee myös eteenpäin. Mutta sellainen väsynyt ja sylissä viihtyvä poika siellä vielä on. CRP ei noussut kuin 3,5 ja lähti siitä sitten laskuun. Virusinfektio se siis kai oli. Maidot on edelleen 8x 10ml ja ollaan saatu jo kerran koittaa ruokailua soseidenkin kanssa. Tokikaan siitä harjoittelusta ei vielä mitään mennyt ees suuhun asti, mutta hiljalleen. Paino on laskenut taas alle 10kg ja ruoat maistuu pullosta juoden. Nutritiotauko on pidennetty 2 tuntiin ja sitä on sokereiden pysyessä yli 4 lupa hiljalleen kasvattaa. Maanantainen immunoglobuliini tuli taas oksennuksena pihalle, perjantainen sentään pysyi sisällä, mutta teki kyllä ihan selvästi kuvottavan olon. Tiistaina seuraavan kerran. Maanantaista lähtien Veikka on saanut olla yksin omassa huoneessa ja lääkäri oli luvannut, että nyt Veikalle ei huonekaveria laitettaisi. Jos siis osaston tilanne vain sen sallii. Näin pyritään minimoimaan pöpöt ja uudet infektiot.

Itse olen nyt erityishoitorahalla tai tulen olemaan, kun sitä joskus tulevaisuudessa haen. Se pitää siis hakea jälkikäteen. Vanhempainvapaa loppui 4.11., enkä ole oikeutettu kotihoidontukeen, koska Veikka ei ole kotona. Tuki on määrällisesti suurempi, mutta sitovampi, koska nyt mun pitää periaatteessa olla ma-la n.6 tuntia Veikan luona. Toivottavasti tästä ei tule kuitenkaan mitään pilkun tarkkaa kello kaulassa kulkemista. Tuntuu, että arki on muutenkin ihan tarpeeksi aikataulutettua ja kiirettä.

Päiväunilla

Töyhtis kylvyssä

Uusi lehtijuttu Veikasta

lauantaina 20. marraskuuta 2010

Linkki lehtijuttuun

Uusi auto

torstaina 18. marraskuuta 2010

LO1 sai lahjoituksena ison kasan hienoja leluja, kun porukka tarjoilijoita lahjoittivat tippirahansa (1500€) leluina TAYS:n lasten hyväksi. Veikka sai heiltä huoneeseensa auton, jossa riittikin tutkimista. Vähän, kun vielä kasvetaan, niin mennään ja lujaa… :)

Isänpäivänä

maanantaina 15. marraskuuta 2010

Veikan vointi ei ole oikeastaan kohentunut, muttei ihan oleellisesti huonotunutkaan. Maidot tiputettiin jälleen 8x 10ml, tauko tuntiin ja nenämahaletkusta joudutaan aspiroimaan, ettei Veikan tarvisi niin oksennella eli suoli ei taaskaan vedä kunnolla. CRP:tä ollaan torstaista lähtien tarkkailtu, muttei se ole vielä noussut kuin kolmeen. Katsotaan nyt, mitä huominen tuo tullessaan. Jos Veikan vointi jatkuu tällaisena, voihan olla, että antibiootit silti vielä aloitetaan, koska ei Veikka nyt hyvin voi. Toivotaan silti parasta, että ensimmäisen kerran parannuttaisiin ilman lääkkeitä. Kuumetta tai pientä lämpöä on ollut joka päivä johonkin aikaan, mutta se on mennyt Panadolilla ohi. Lassin olo on onneksi jo kohentunut ja huomenna on hoitopäivä edessä.

Kävimme aamulla koko perheellä sairaalassa. Jälleen Veikasta huomasi, että tutut kasvot piristivät. Lassin touhuja oli kiva seurata iskän syykystä ja jaksoi hän nyt hetken lattiallakin olla. Siitä huomaa, että Veikka ei ihan kunnossa ole, kun hän viihtyy niin hyvin ja kauan sylissä.

Yhteisleikkiyritys

Päivän jumppahetki

Joukkohali, joka ei ollut Lassin mieleen…