Ehtisköhän sitä vähän kirjoittelemaan kuulumisia. Ehkä, tai ei sittenkään! Pieni apulainen tuli häiritsemään. Jatkan joskus… Aamulla siis aloitin, josko nyt saisi päätökseen.
Sairaalassa edelleen ollaan, eikä kotiin pääsystä ole mitään tietoa. Veikka alkoi sunnuntai-iltana uudelleen oksentelemaan ja maidot on ollut tauolla siitä asti. Muutamia päiviä on nyt koitettu pientä määrää Osmosalia (7x10ml), vaihtelemalla menestyksellä. Uusia lääkkeitä suolen toiminnan parantamiseksi on aloitettu ja niistä toivotaan jo hiljalleen tuloksiakin. Veikka on ollut välillä tosi nuutunut, mutta välillä on onneksi ollut lähes normaali touhukas itsensäkin. Nenämahaletku on, nutritiosta pidetään tällä hetkellä vain tunnin tauko ja maitoja voidaan toivottavasti alkaa lähipäivinä kokeilemaan. Tällä kertaa edetään kuitenkin vielä varovaisemmin kuin edellisillä kerroilla. Huonovointisuudesta huolimatta kovasti on uusien taitojen opetteluakin. Konttausta harjoitellaan ahkerasti, mutta vielä suositumpaa on nousta karhunkäyntiasentoon, siitä ei vielä olla kuitenkaan lähdetty liikenteeseen. Ja ylöspäinkin on mieli, pian hoksataan myös se, miten päästään seisomaan… Kolmas hammaskin puhkesi muuten keskiviikkona ja lähiaikoina on tulossa vielä kolme uutta.
Kylpyynkin päästiin pitkästä aikaa sunnuntaina. Lassikin pääsi mukaan, tosin ei ihan konkreettisesti, vaikka mieli altaaseen tekikin. Touhua riitti, kun Veikka päätti pissata veteen ja iskä sai laittaa uuden veden.
Keskiviikkona Veikka sai mukavia vieraita, kun sairaalapellet vierailivat. Oli siinä ihmettelemistä… Laulut ja kuplat olivat ehdottomia suosikkeja.
Torstainen vieras oli vähän värittömämpi täti. Lukuhetki Päivin kanssa oli mukava, vaikkei eilisen päivän aikana paljon hymyjä irronnut.
Lassin kanssa touhut jatkuu kotona ja hoidossa. Hoidossa on edelleen mukavaa ja joka päivä on leikitty autoilla. Mummu on ollut luonamme koko viikon ja paljon on ehtinyt täälläkin tapahtumaan. Ikea ja Ideapark kierretty, sairaalassa oltu vähintään kerran päivässä, koti suursiivottu ikkunoita myöden (Lassikin oli apuna, kuten kuvista näkyy) ja muutenkin monta rästihommaa on pois alta. Niin ja onhan Lassikin saanut tässä kuussa 3 uutta hammasta, enää yksi puuttuu täydestä rivistöstä. Huonoa syömistä ja välillä kitinää enemmän kuin uhmaikä sallii, liekö syy siis hampaissa?
Lassi leikin tiimellyksessä:
Mummun ostama aarre: Pate ja soiva auto! Vain Mau puuttuu…
Ostin Lassin leluille uudet laatikot ja järjestin ne hienosti hyllyyn. Poika kaatoi kaikki laatikot lattialle ja jatkoi leikkimistä!
Mä pääsin tällä viikolla vähän tuulettumaankin. Kävin ensimmäistä kertaa Leijonaemoissa ja sain eilen vielä uuden tyylinkin 1,5 tunnin parturintuolissa istumisen jälkeen. Kyllä virkistivät, molemmat! Leinonaemot on joukko erityislasten (vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten) vanhempia. He kokoontuvat täällä Tampereella noin kerran kuussa. Vertaistukea, vaikkei siellä samanlaista arkea kellään olekkaan, mutta ymmärrystä moneen asiaan löytyy.
