Arkisto: elokuu 2010

Raportti viime päivistä

tiistaina 31. elokuuta 2010

Ehdin nyt hetken istahtaa koneelle ja kirjoitella viimeisen viikon tapahtumista.

Tiistaina saimme Helsingistä uuden huonetoverin. Tämä pieni tyttö ei sitten tullutkaan terveenä, vaan toi todennäköisesti enteroviruksen mukanaan. No, Veikka siirrettiin heti keskiviikkona toiseen huoneeseen, kun neiti alkoi oireileen. Veikka oli kuitenkin ehtinyt jo napata pöpön ja siitä lisää sitten tuonnempana. Koko viime viikko suunniteltiin ja järjesteltiin kotiutumistamme. Perjantaina menin aamusta sairaalaan ja näin lääkäritkin aamukierrolla. Veikka voi vielä melko hyvin, mutta hieman oireita  (=oksentelua ja totisuutta) tulevasta jo oli. Tapasimme osastolla Joonaksen (Veikan pitkäaikainen huonekaveri) vanhempineen ja saimme luoksemme myös hyvin harvinaiset vieraat, kun Veikan ensimmäinen ”tyttökaveri” Simone vanhempineen piipahti luonamme. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Isäntä ja pikkuneiti, ikää molemmilla 7,5kk

Sitten olikin aika laittautua ja mennä juhlimaan diplomi-insinööriäni. Vesa-Matilla oli koululla valmistujaisjuhlat. Varsinainen valmistuminenhan oli jo kesäkuussa, mutta nyt oli virallinen juhla koululla ja todistukset jaettiin. Vesa-Matin vanhemmat olivat mukana juhlimassa. Haimme Veikan illaksi kotiin, jotta mamma ja pappakin saivat pitkästä aikaa viettää aikaa poikien kanssa. Veikka oli totinen, eikä kovin paljon jaksanut seurustella.


Tuore DI

Piirrettyjen katselua

Lukuhetki papan kanssa

Lauantaina oli sitten se kauan odotettu päivä. Hiukan mulla oli epävarma olo koko päivän Veikan kotiutumisen suhteen, koska poika ei ollut hymyillyt koko päivänä, joten tiesin, että kaikki ei olisi kunnossa. Jotain hyvääkin tuossa päivässä kuitenkin oli. Veikka söi pullosta juoden hyvällä halulla kaiken, mitä tarjottiin (ja on syönyt siitä eteenpäinkin). Valitettavasti myös oksensi lähes saman määrän. Kotiin kuitenkin lähdimme klo 20.30 aikaan illalla. Ilta ja yö menivät suht hyvin. Aamulla kotisairaalan hoitaja tuli käymään meillä ja laittoi kalkin Veikalle. Tuntui niin helpolta, kun ei tarvinnut lähteä minnekään, vaan saimme heti aamusta jatkaa elämää perheen kanssa. Eli uudelleen tuota aikaa odotellessa…

Konttausharjoituksia

Isoveljen leikit kiinnostavat

Uni tuli kesken leikin

Istunkin jo hetken itsekseen

Illalla Veikan vointi huononi. Oksennuksia tuli jonkin verran, ja kyökkimisiä sitäkin enemmän. Soitin kymmenen aikoihin kotisairaalaan ja sitten hetken päästä osastollekin. Heti emme kuitenkaan lähteneet Veikkaa sinne viemään, mutta Veikka tuli koko ajan kipeämmäksi. Muutamia tunteja kuuntelimme noin puolen tunnin välein Veikan kirkumista, kun vatsaa niin väänsi tai varmaan se ihan kramppasikin. Ilmaa tuli sekä röyhtäisyinä että stoomasta. Puoli 3 vein Veikan osastolle. Siellä paluu omaan huoneeseen, tällä kertaa kuitenkin eristykseen kahden mahapöpövauvan kanssa. Näiltä vauvoilta ei ole löydetty mitään bakteeria, joten todennäköisesti se on entero- tai jokin muu virus tai sitten joku harvinaisempi bakteeri.

Veikan vointi oli maanantaina melko hyvä. Hän sai Ringer-korvausta ja maitojakin jonkin verrran. Oksenteluja tuli satunnaisesti, samoin vatsanväänteitä. Labroissa ei ollut mitään ihmeellistä ja CRP:kin oli alle 10. Veikasta otettiin myös bakteeriviljelyt kakasta ja niiden tuloksi kans odotellaan. Viime yönä Veikka oli ollut tosi levoton ja kipeä. Olo oli huonontunut ja vatsakramppeja oli taas tullut. Hoitajat olivat laittaneet Veikalle nenämahaletkun, jotta masussa vaivaava ilma saatiin sitä kautta pois. Se oli auttanut huomattavasti. Sitä kautta Veikka pystyy myös oksentamaan eli mahasta ja suolesta nouseva erite pääsee ulos ilman oksennuksia, jos vain hoitaja ehtii avaamaan letkun. Nenämahaletku on siis auki vain tarvittaessa, ihan niin kuin silloin aikoinaan LO5 osastollakin. CRP oli tänään 17 eli noususuuntainen ja lääkärit olivat aloittaneet Veikalle 3 antibioottia. Tavallisesti tuollaiseen CRP:n nousuun ei kuulemma välttämättä edes reagoitasi, mutta Veikan tapauksessa nopeus on valttia. Toivotaan, että ne auttaisivat ja olo alkaisi heti paranemaan. Merkkejä siitä oli klo 14 jälkeen, jolloin sain pitkästä aikaa hymyjäkin pojalta ja konttausharjoitukset taas alkoivat. Pari Osmosal-annostakin meni tuttipullosta hyvällä halulla ja vieläpä pysyi sisällä. Maidot ovat nyt hetken tauolla ja yritetään rauhottaan mahaa ja suolta. Illalla en ole soittanut kuulumisia, koska aamulla meen taas Lassin hoitoon viemisen jälkeen sairaalaan.

Ai niin, taas tänään tapasin tuttuja, tällä kertaa Konstan vanhempineen. Ihana hymypoika! ♥ Ja Anuakin treffasin pikaisesti ruokalassa. Taidan olla jo aika tunnettu tuolla sairaalassa, kun pihalla, osastolla, sairaalan käytävillä, kahviossa ja ruokasalissa vilisee tuttuja. Hyvällä tavalla laitostunut siis! :)

Takaisin sairaalaan

maanantaina 30. elokuuta 2010

Mahatauti vei voiton.

Kotiutuminen nyytti sylissä

lauantaina 28. elokuuta 2010

Toiset kotiutuvat 2 kilon nyytin kanssa, toiset 9,5 kilon. Täytyy kyllä sanoa, että tätä 9,5 kilon kultakimpaleen kotiutumista osaa arvostaa ihan erilailla kuin esimerkiksi Lassin kanssa kotiin tulemista! Sehän on itsestäänselvyys, että laitokselta kotiudutaan oma nyytin kanssa. Sitä vain on tämän vuoden aikana tajunnut, että itsestäänselvyyksiä ei oikeastaan ole tai ainakin niiden aika ja tapa vaihtelevat siitä oletetusta.

7,5 kk sairaalassa on pitkä aika ja silti sekin on mennyt nopeaa. Kiitos kaikille Veikan ja perheemme elämässä mukana eläneille! Erityiskiitos äitilleni ja isälleni! Tiedätte olevanne meille tärkeitä, mutta tässä tilanteessamme olette olleet korvaamattomia! Osaamme ihan oikeasti arvostaa teitä ja antamaanne aikaanne meille, vaikkei sitä joka kerta muista sanoakaan. Kyyneleet eron hetkellä kertovat kyllä paljon, puolin ja toisin! Nyt kotiin päästyämme arkemme muuttuu taas paljon. Eikä välttämättä pelkästään helpompaan suuntaan. Tarvitsemme siis läheisiämme, muitakin kuin mummua ja pappaa, edelleen paljon! Sairaalaelämässä oli paljon hyvää. Saimme osastolla hyvää hoitoa, etenkin Veikka, mutta myös minä. Saimme tuntea, että meistä oikeasti välitetään. Sen huomasi myös lähtöpäivänä, joka välillä meinasi mennä ihan itkuksi. Veikka ehti olla LO1 osastolla yhteenmenoon viikkoa vaille 6 kk, joten ymmärrän hyvin hoitajien kiintymyksen. Ehdimmehän jo 7 viikossa kiintyä LO5/ VTO:llakin. Kuitenkin oli jännää, että eron hetki osastolla oli niin haikea. Itselläni suurin osa oli jännitystä uuteen elämänvaiheeseen astumisesta, paljon oli ilonkyyneleitä, mutta myös kyyneleitä yhdestä hyvästä elämänvaiheesta luopumisesta. Vaikka tulemmekin vierailemaan osastolla ehkä useasti tulevien viikkojen, kuukausien ja myöhemmin vuosien aikana, ei se silti ole sama asia. On kuitenkin ihanaa, että suhde osastoon jää niin lämpimästi mieleen. Sinne on hyvä palata.

Seuraavassa kuvassa löytämäni lahja itselleni. Ei paljon osuvampaa patsasta olisi voinut kaupassa eteen tulla! Lassi kyllä meinasi heti, että kuvassa on Taata, Teita ja Iti (= Lassi, Veikka ja Isi), eikä henkilöt ovat jälkeen päin kysyttäessäkään muuttuneet… :)


Kotona ollaan

lauantaina 28. elokuuta 2010

…vaikkakin mahapöpön kanssa! :(

Mahapöpöä paossa

keskiviikkona 25. elokuuta 2010

Saimme ”häädön” iltapäivällä osastolta. Kotona ollaan mahdollisimman paljon ennen varsinaista kotiutumista, joka näillä näkymin on lauantaina. Huonekaverilla on joku mahapöpö ja nyt yritetään välttää, ettei se tarttuisi Veikkaan. Käymme huomenna aamupäivästä verinäytteillä ja kalkilla osastolla ja toivotaan, että Hb olisi noussut, ettei Veikka tarvitsisi punasoluja. Sitten kiireesti takaisin kotiin.

Kymppi paukkuu

tiistaina 24. elokuuta 2010

…siis kiloissa. Tänään oli ekan kerran mennyt paino yli 10kg. Lääkäri oli kovin tyytyväinen. Itseä vähän huimasi tuo luku, kun viikko sitten vaaka näytti kuitenkin reilu 600g vähemmän… Hieman varmaan on turvotusta, joten paino ehkä taas hieman seilailee, mutta kuitenkin. ”Alle 10 kiloiset ovat pikkuvauvoja”, vai miten se Jenna meni? ;)

Nyt näyttäisi siltä, että kotiutuminen olisi perjantaina. Kaikki riippuu siitä, onko kotisairaalassa tilaa. Eilen ei vielä ollut. Mutta katsotaan tilanne sitten loppuviikosta. Ja tietty Veikan voinnissakin voi tulla käänne huonompaan, mutta toivotaan, ettei ainakaan se olisi syynä kotiin pääsyn siirtymisessä. Itsekin taistelen kurkkukipua ja yskää vastaan…

Veikka toisella yökotilomalla

Kävin tänään juttelemassa sosiaalityöntekijän kanssa ja oli taas hyvä keskustelu. Juttelimme Kelan ja kaupungin meille nyt ja tulevaisuudessa maksamista tuista ja myös perhetyöstä, jota hän ehdotti avukseni arjen pyörittämiseen. Perhetyö auttaa lastenhoidossa ja tekee pienimuotoisia kotitöitäkin. Eikä se olisi iso kustannuskaan: alle 4h käynti 10€ ja koko päivä 20€. Se voisi käydä satunnaisesti, tarvittaessa tai vaikka säännöllisesti kerran viikossa. Ainakin aluksi saattaa olla, että olen Veikan kotiuduttua aika väsynyt, koska arki on uuden opettelua ja yöunet saattavat olla katkonaisia molempienkin poikien vuoksi. Pääasiallinen vastuu Veikan hoidosta on kuitenkin mulla, koska olen ollut Veikan hoidossa sairaalassakin mukana niin paljon ja opetellut kaikki tarvittavat jutut. On huolehdittava ruokailut, lääkkeet, nutritio meneen ja pois, stoomapussin vaihdot, broviacin puhdistus jne. Toki muutkin näitä tekee, mutta mä huolehdin, että ne tehdään ajallaan. Ja kotitöitäkin pitäisi tehdä, jotta kotona olisi mukava olla ja ruokaa riittäisi. Kaiken lisäksi haluaisin olla hyvä äiti, jolla olisi aikaa molemmille lapsilleen ja hyvä vaimo, jolla olisi aikaa myös miehelleen! ♥ Tavoitteet on ainakin kohdallaan ja niitä kohti mennään…

Aloitamme Lassin kanssa puolen vuoden tauon jälkeen muskarin. Siirryimme seurakunnan pitämästä kansalaisopistoon. Siellä oli 10€ halvempi ja tuntikin 15min pidempi. Sitä vain miettii, miksi kirkollisveroa maksavat joutuvat maksamaan seurakunnan lapsitoiminnasta noin törkeän paljon… No, pääasia, että saadaan pojalle mukavaa aktiviteetia. Luulen Lassin edelleen nauttivan musiikkiharrastuksesta. Lisäksi lähdemme jumppaamaan aikuinen-lapsi jumppaan kerran viikossa. Sekin kuullosti erittäin mukaansa tempaavalta! Menevälle Taatalle hiukan aktiviteettia ja samalla äitikin (ja välillä iskäkin) saa vähän liikuntaa.

Niin joo, meistä tulee nyt sitten jonkin ajan kuluttua (lue 1,5-2v) lempääläisiä. Ostettiin tontti. Lähikauppanamme Ideapark! :)

Oman tontin laidalla

Eka kotilomayö

lauantaina 21. elokuuta 2010

Mummu on ollut meidän kanssa koko viikon ja lähti eilen papan mukana kotiin. On ollut melko hulinaviikko ja mummun apu on ollut enemmän kuin tarpeen. Lassi ei ollut koko viikolla hoidossa, kun hän alkoi keskiviikkona yskiä, ja nenäkin vuotaa. Onneksi on jo nyt parempi. Eli huonosti nukuttuja öitä Lassin tukkoisuuden vuoksi ja loppuviikosta vähän muutenkin…

Veikan ensimmäinen kotona nukuttu yö on takana ja sen jälkeen vielä yksi oikeastikin nukuttu yö, joten nyt jo jaksaa jotain kirjoitella tännekin, tai oikeastaan ehtii, kun miehet ovat nukkumassa. Veikka oli siis edellisyön kotona. Oli hienoa saada poika kotiin yöksi, mutta ei se nyt ihan pelkkää juhlaa ollut. Touhua riitti, vaikka mummu, pappa ja tietty Vesku olivat apuna. Omat unet jäivät vähiin. Mutta muuten meni hyvin, nutrition laittokin, sen tein nyt ensimmäisen kerran kotona. Toki olen sairaalassa muutaman kerran harjoitellut ja nähnyt sitäkin useammin. Kaiken iltatouhun keskellä suun kautta annettavat lääkkeet meinasivat unohtua, mutta muistuivat mieleen tunnin liian myöhään. Veikka alkoi olla sitten jo niin väsynyt, että itkuhan siitä tuli ja oksennus eli ei muuta kuin uudestaan nuo pahanmakuiset lääkkeet pakolla suuhun… Onnistui kuitenkin. Sänkyyn päästyään Veikka nukahti heti, unta ei tarvinnut odotella. Tippakone vain jostain syystä huuteli korkeaa painetta. En meinannut löytää millään syytä koneesta, letkuista, enkä edes Veikasta. Luulin jo, että joudumme sen vuoksi menemään iltayöstä takaisin sairaalaan. Lopulta Veikka itse kääntyi aika reippaasti selälleen ja kone lakkasi huutamasta eli pieni tukos oli jossain Veikan sisässä ja korjaantui asentoa vaihtamalla. Itse pääsin nukkumaan klo 24. Sitten heräsin klo 1, 2, 3, 4.30 ja lopulta Veikka heräsi syömään klo 5. Pienet tirsat vielä ja sitten ylös mummua ja pappaa viihdyttämään. Mä sain nukkua klo 7 asti, jolloin Lassi päätti nousta uuteen aamuun. Hiukan aamulla kaipasin niitä synnytyksen jälkeisiä hormoneja, jolla nää katkonaiset yöt jaksaisi… No, päiväunet auttoivat. Kiitos mummulle, joka oli sillä aikaa talon ja nukkuvien poikien, mun ja papan vahtina! ;)

Mun yövalvomiset johtuivat eniten varmasti jännityksestä, mutta toisaalta vartioin broviacin piuhaa ja stoomapussia, jonka tyhjäsinkin pariin otteeseen yön aikana. Kovin paljoa sieltä ei tullut, mutta edellisenä yönä oli tullut 2 x 200ml (pussiin mahtuu ehkä suurin piirtein tuon verran), joten vartioin senkin vuoksi, jottei pussi alkaisi vuotamaan. Ehkä ensi yö on toivottavasti sitten jo rauhallisempi. Jos Veikan vointi säilyy hyvänä, nukkuu poika ensi yönä toisen kerran kotona.

Nutrition tauko on nyt 12h. Tai oikeastaan nutritio menee 12 tuntia ja sen jälkeen laitetaan vielä kalkki (20-30 min), mutta kuitenkin… Eli kalkkikin on tämän viikon mennyt vain kerran vuorokaudessa. Toivottavasti tuo määrä riittäisi. Tulevat viikot näyttää sitten, mitä veriarvot ovat.

Kotiin päin tässä ollaan menossa. Lääkärit ja hoitajat ovat kovasti suunniteleet kotiuttamista jo ensi viikolle. Jos siis kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Veikan vointi säilyy edelleen hyvänä. En ole vielä jutellut kotisairaalan hoitajien kanssa, joten sen enempää en vielä heidän touhuistaan tiedä, mutta ensi viikolla näen varmasti heidätkin. Perjantaina treffasin Veikan ravitsemussuunnitelijan ja saimme uudet suunnitelmat ruokailuihin. Suunnilleen samoilla aterioilla mennään eli maidon ja riisivellin lisäksi jatketaan riisikanakukkakaalisosetta ja kaurapuuroa (tai riisipuuroa) ja mustikkaa saa edellen antaa, mutta se ei ole oikein Veikalle maistunut. Ensi viikolla kokeiluun tulee possu ja sitten parin viikon välein uusi ruoka-aine, eka vadelma ja sitten porkkana. Lisäksi saimme luvan maissinaksujen ja kurkun syömiseen sormiruokana. Vielä tänään Veikka ei innostunut maissinaksuista, vaikka mä niin kovasti niitä Veikalle halusin antaa, mutta kaikki ajallaan. Ensi viikon alussa tapaan vielä stoomahoitajan, kun Veikan iho oli hiukan mennyt piipun juuresta rikki. Häneltä toivottavasti saan taas neuvoja pussin alla olevan ihon hoitamiseen. Ja sitten vielä tiistaina treffit sosiaalityöntekijäkn kanssa. Eiköhän siinä taas ole asiantuntijoita yhdelle viikolle…

Konttausharjoituksia

lauantaina 21. elokuuta 2010

Kovasti minä jo yritän…

Kotiin päin…

tiistaina 17. elokuuta 2010

Niin se taitaa olla, että tällä viikolla Veikka nukkuu ekan yön kotona!!!! Luit oikein siis eka yö kotona. Ja jos hyvin menee, niin ehkä toisenkin. Ensi viikolla on sitten mahdollista päästä jo ihan oikeasti kotiin, kuitenkin tietty kotisairaalan piiriin. Vähäkö hienoa! :D :D :D :D

Uusia kuvioita

sunnuntaina 15. elokuuta 2010

Lassin hoitoviikot ovat menneet hyvin. Mukavaa on edelleen joka päivä ollut. Kotona on välillä rissattu, mutta välillä taas on leikitty itsekseen pitkät tovit (mikä ei oo niin Lassin tapaista…). Ensi viikko alkaa kotipäivillä, Santerin sairastaessa hoitopaikassa. Mummu jäi muutamaksi päiväksi avuksemme. Olivat papan kanssa sopivasti viikonlopun meillä, kun me Veskun kanssa piipahdimme eilen jo toistamiseen Asuntomessuilla Kuopiossa. Varattu tonttimme Kangasalla saattaa vielä muuttua toiseen… Saas nähdä, kuinka käy!?

Veikka on jatkanut touhukasta elämäänsä. Tänään hän löysi reitin olohuoneen matolta sohvien välistä melkein keittiön pöydän alle. Välillä rullailtiin, pyörittiin navan ympäri, ryömittiin ja välillä mentiin selällään pää edellä jaloilla vauhtia ponkien. Kova halu siis liikkeelle on! Myös konttausasento on jo keksitty ja sitä harjoitellaan kovasti. Isoinpana uutisena tällä hetkellä on Veikan yölomamahdollisuus kotona. Ensi viikolla selvitellään kotisairaalan tilannetta. Uskomatonta! Se päivä saattaa sittenkin olla lähellä. No, huomenna tiedämme siitä lisää…

Tässä kesäiset kuvaterkut: