Arkisto: heinäkuu 2010

Kesäpoika …vielä on siis kesää jäljellä!

maanantaina 26. heinäkuuta 2010

Isoveljestä tuli tänään iso poika.

Koska Kimi Räikkönen olisi tullut liian kateelliseksi Lassin takatukasta, päätettiin se leikata pois… :)

Pikakuulumiset kuvin

sunnuntaina 25. heinäkuuta 2010

Emmi-serkun vierailu perjantaina

Kesälomaterveiset Ideaparkista. Työmiehelle työmiehen varusteet…

Ekaa kertaa keinumassa. Mukavaa oli!

…jos vain Lassi olisi antanut pikkuveljenkin hieman pidempään keinua…


Kotona äiti ja kaksi poikaa

keskiviikkona 21. heinäkuuta 2010

Huoh! Eka pitää vähän huokaista. Melkoiset päivät olleet… Raskaat ja väsyttävät, mutta silti niin tärkeät ja ihanat!

Maanantaina menin aamusta sairaalalle treffaamaan ravitsemussuunnittelijaa, jota ei koskaan sinne tullut. No, lähdimme Veikan kanssa klo 11 jälkeen taksilla kotiin. Siitä alkoi meidän kotioloharjoittelut; äiti, Lassi ja Veikka. Ensimäinen päivä meni Lassin osalta tintatessa. Eka mustasukkaisuutta, sitten väsymystä ja varmaan vähä nälkäänsäkin. Päiväunille yritettiin 3h 15min ja lopulta uni tuli rattaisiin, kun olin jo lähdössä pihalle poikien kanssa. Piha sai kuitenkin jäädä. Siirsin Lassin sänkyyn ja aloin vaihtamaan Veikalle stoomapussia. Pitkät ilmakylvyt ja seurustelut hoitopöydällä. Lassi ei näistä jutuista tiennyt mitään, niin sikeästi hän nukkui. Eilen epäonnistuneita nukutusyrityksiä ei ollut kuin 3 ja neljännellä kerralla Vesa-Matti sai pojan unille, tosin vasta klo 18 nukahtaen itse viereen. Siellä oli koko Tepoon miesväki untenmailla. Puolen tunnin päästä Lassi oli taas kiukkuinen kuin ampiainen, kun herätimme hänet hyvin syvästä unesta. Tänään nukutusyrityksiä ei ollut kuin 2, mutta tiukille otti. Veikan nukahtaessa ennen kolmea päätin, että nyt nukahtaa Lassikin. Maitopulloja kului, mutta tuli se unikin vihdoin. Molemmat pojat yhtä aikaa nukkumassa, jee ja mä sain edes hetken hengähtää. Onneksi Veikka on ollut hyvin tyytyväinen oloonsa ja muutenkin viihtynyt itsekseen, kun me ollaan Lassin kanssa taisteltu. Ja onneksi Lassi on protestoinut vain mua kohtaan, Veikka on saanut olla rauhassa. Tämä tottuminen isoveljen rooliin olisi ollut hieman helpompaa, jos Veikka olisi vauva, eikä tarvitsisi kovin paljoa huomiota (=on jo niin vanha, että haluaa oman osansa huomiosta…) ja Veikan ruokailuihin menisi vähemmän aikaa, jne. No, uskon, että huomenna on taas tätäkin päivää helpompaa. Huima ero on jo tässä ja maanantaissakin, joten kyllä tää tästä! :)

Aikas yleinen ilme näinä päivinä pieneltä tinttapojalta…

”Herää jo isoveli!”

”Onnistui!” :)

Miehistö untenmailla

Muuten on kyllä mennyt hyvin. Sain maanataina korkattua nutritionkin, vaikka muita aikuisia ei ollut. Lassi oli kovin kiinnostunut, mitä teen, mutta uskoi ihme ja kyllä tällä kertaa kieltoja. Ja toinenkin apuri olisi mielellään antanut omat kätensä avukseni… Veikka on nauttinut Lassin leikkien seuraamisesta. Eilenkin Lassi pössötti sängyssä pallojen kanssa ja me istuimme Veikan kanssa katsomassa. Veikka nauroi makeasti Lassin touhuille. Veikka on viihtynyt myös ihan toisella lailla lattialla ja sängyssä leikkien. Selällään ei kauaa enää olla, vaan pyöritään puolelta toiselle, välillä pakitetaan, ryömitään vähän eteenpäin ja konttausasentoakin harjoitellaan, tosin vain takapäällä.

Eteenpäin mieli…

Mitä isompi edellä…

…sitä pienempi perässä!

Veikka löysi maanataina varpaansakin

Eilen saimme Katjan ja lapset seuraksemme ja avukseni. Lassi nautti leikkikavereista ja serkusten ensitapaaminen meni hyvin. Nyt on Veikkakin sitten nähnyt kaikki 12 serkkuaan ja ehkä vielä tärkeämpää, kaikki serkut ovat nähneet Veikan! ♥

Sitten muuten Veikan kuulumisia. Nutritiotauko on 7 tuntia. Tauko alkaa klo 13 ja päättyy klo 20, jolloin menee ensiksi kalkki ja sitten uusi nutritio. Sain siis tahtoni läpi ja kalkki menee nyt kahdesti vuorokaudessa. Tai eipä siinä tarvinnut kuin ehdottaa sitä lääkärille, niin hän hyväksyi sen. Lisätään sitten taas kolmeen, jos arvot alkavat olla matalia. Tää 7 tunnin tauko on ollut pian viikon, eikä sitä meinata näillä helteillä edes pidentää. Odotetaan, että ilmat viilenee edes tuonne alle 20, niin ei olisi nestehukan vaaraa ja verensokerin laskua, jos Veikka ei suostu juomaan tarpeeksi.

Hb oli maanantaina matalalla (93). Ajattelin, että tänään, kun Hb kontrolloidaan, pitää varmaan tankata punasoluja. Veikalla punasoluja laitetaan, kun Hb laskee alle 90. Mutta tänään Hb oli 94 ja pääsimme lähtemään kotilomalle. Seuraava kontrolli on kai maanantaina. Haimme Veikan ensimmäistä kertaa kaksin Lassin kanssa. Hoitaja oli onneksi laittanut lähes kaiken meille valmiiksi, joten käyntimme oli pikainen ja Lassi käyttäytyi mallikkaasti.

Oksennuksia on sairaalassa tullut muutamia, mutta onneksi ihan satunnaisesti. Ruoka on maittanut jo paremmin. Tällä hetkellä Veikka syö keskimäärin ehkä vähä yli puolet siitä määrästä, mitä hänelle tarjotaan. Tai no sosetta menee vähemmän, mutta maitoja ja riisivelliä pullosta hieman reilummin. Määrät ovat 3x 80ml riisivelliä, 5x 55ml maitoa, 2x riisikanakukkakaalisosetta ja sitten mustikkasosetta joko pelkästään tai riisipuuron kanssa. Soseita saadaan yleensä menemään vain 1-2tl, maitoja ja riisivelliä ehkä 40-60ml, mutta vaihtelee paljon.

Huomenna Lassin Sofia-kummi on tulossa meille. Vietämme aamupäivän varmaan kolmistaan ja haemme Veikan vasta nutrition tauottua. Saa Lassi näin mahdollisimman paljon huomiota ja voisimme piipahtaa vaikka uimassakin, kun kelit näyttäisivät suosivan. Perjantaina mulla on taas treffit ravitsemussuunnittelijan kanssa. Se oli tullut tiistaina kymmeneltä osastolle kyseleen mua. Aika oli siis oikea, mutta päivä jommalla kummalla väärä. No, perjantaina uudestaan. Silloin myös Vesa-Matti aloittaa viikon mittaisen isyysloman. Ihanaa! ♥ Saamme todennäköisesti myös Kurunmäet visiitille. Eli ohjelmaa on tälle viikolle. Ensi viikon taidamme rauhoittaa perheelle. Tai mistäs sen vielä tietää, Asuntomessut kutsuu ja sit vielä rallikin Vesa-Mattia…

Rippijuhlat

keskiviikkona 21. heinäkuuta 2010

Jumppu ja Dino

Kummipojan rippijuhlat onnistuneesti takana. Lassi jaksoi hienosti koko päivän: matkan Alavudelta Laihialle, kirkossa istumisen ja vielä kotimatkankin… Mukavat juhlat! Sää suosi, hieman satoi, mutta se ei haitannut. Pääasia, ettei ollut liian kuuma!

Puolivuotisterkut

perjantaina 16. heinäkuuta 2010

”Synttäriviikko” on jo hyvässä vauhdissa. Lähdin maanataina Lassin kanssa hellettä pakoon mökille ja mummulaan. Veikka oli helteestä johtuen todella voipunut tuon päivän, joten lähtöpäätös tuli nopsaa ja aika helposti. Onneksi Veikan olo oli kohentunut normaaliksi jo seuraavana päivänä!  Alavudella matot tuli pestyä, mansikat laitettua, pikkuneiti Kujanpää nähtyä, samoin kummitytöt, Niko ja Emmi, tuli uitua ja ihan vain nautittua helteestä.

Vesku kävi töistä päin Veikan luona, joten he saivat viettää laatuaikaa ihan kahdestaan. Torstaina suuntasin sitten takaisin kotiin. Lassi jäi mummulaan kesäpäiviä viettämään. Saimme iltapäivällä kummitytöt vanhempiensa kanssa kylään. Nautimme ruoasta, seurasta ja kärsimme kuumuudesta! Pikkuneideillä alkoi myös pitkä kesälomareissu jo hieman painaa ja uni olikin tullut heti auton startattua kohti Vihtiä. Veikka oli kotosalla illan ja serkkuperheen ensitapaaminen oli onnistunut. Hieman, jos lämpötilaa olisi saanut alas, olisi poikakin jaksanut olla virkeämpi.

Eilen otimme mustikan mukaan ruokavalioon, tosin vain pienillä makupaloilla. Eikä ole ainakaan vielä maistunut. Veikka sai maistaa sitä paljaaltaan ja lopulta lisäsin sitä riisikanakukkakaalisoseenkin sekaan. Ei maistunut sekään… :) Maidot ja riisivellit ovat onneksi hieman alkaneet jo maistumaan, tällä hetkellä ihan jääkaappikylmänä, mutta koko päiväannosta ei silti vieläkään saada syötettyä ja oksennuksiakin aina välillä tulee.

Olin tämän päivän sairaalassa. Uusi lääkäri (tai on hän jo Veikkaa hoitanut jonkin aikaa, mutta mä en ole häntä tavannut) kävi esittäytymässä ja juttelemassa Veikan voinnista ja viime viikolla olleista kokeista. Nyt kesällä ja vissiin syksynkin osastolla on lääkärinä tämä Kari ja ainakin ensivaikutelman perusteella hän tuntui oikein pätevältä ja mukavalta. Ensimmäistä kertaa tällä osastolla musta tuntui, että lääkärillä oli aikaa ja halua jutella poikamme voinnista! Toivottavasti Kari jatkaa Veikan lääkärinä mahdollisimman pitkään. Ei vaan, oikein päteviähän Irmeli ja Vesakin ovat, mutta juttelua heidän kanssaan on ehkä turha odottaa… Niistä viime viikon kokeista. Veikalla alettiin pissatulehduksen ja niukan pissaamisen vuoksi tutkia munuaisia ja virtsarakkoa, löytyykö niistä jotain syytä näihin. Munuaisten ultrassa mitään rakenteellista poikkeamaa ei onneksi löydetty. Virtsarakon röntgenissä pientä takaisinvirtausta oli molemmin puolin. Takaisinvirtaus herkistää pissatulehduksille ja oikein pahaksi päästessään, se saattaa tulehduttaa myös munuaiset. Tähän aloitettiin suoja-antibiootti eli estolääke, jota jatketaan siihen asti, kun Veikka täyttää 1v. Takaisinvirtaus korjaantuu kuulemma itsekseen lapsen kasvaessa, eli mitään leikkauksia ei tämän tiimoilta ole onneksi edessä. Takaisinvirtausta esiintyy vauvoilla melko yleisesti, eikä se siis Veikallakaan liity Hirschsbrungin tautiin, vaan olisi joka tapauksessa. Mitään tilastoja esiintymisestä ei ole, mutta lääkäri arvioi, että noin 30-50% vauvoista olisi tätä. Lisäksi sain lääkäriltä myönteisen vastauksen pyyntööni, että suonensisäisesti menevä kalkki laitettaisiin ensi viikosta lähtien taas 2 kertaa päivässä. Veikan sairastellessa ja oksennellessa sen määrä oli lisätty yhdellä. Meidän kotilomien kannalta vain olisi erittäin ihanaa, jos kalkki menisi aamuin illoin, eikä keskellä päivää… Tämän kalkin laiton vuoksi olemme saaneet Veikan viime aikoina kotiinkin vasta kolmen jälkeen. Maanantaiset verikkokeet vielä katsotaan ja kuunnellaan ravitsemussuunnittelijan mielipide asiaan…

Saimme ravitsemussuunnittelijalta taas käskyn pitää ruokapäiväkirjaa 3 päivän ajan. Maanataina treffaan hänet ja pääsen juttelemaan Veikan ruokailuista. Tuota päiväkirjaa varten mittasimme Veikan ja siinä samassa saimme siis herran 6kk-mitat. Ne olivat 70,3cm ja 9085g. Veikka oli oikein virkeä ja seurallinen koko päivän. Hän heräsi osastolle päästyäni, joskus klo 8 jälkeen. Nukkui noin 30 minuuttia puolenpäivän aikaan, samoin ennen kolmea ja jäi hereille mun lähdettyä sairaalasta neljän maissa. Veikka irroitti aamulla stoomapussin, joten eilen vaihdettu pussi meni tänään uusiksi. Kävimme myös kylvyssä ja puhdistin broviacin juuren. Muuten päivä kului leikkiessä ja jumpatessa. Tai oikeastaan Veikkaa ei kyllä paljoa tartte jumppauttaa, kunhan vähä vartioi, että pysyy matolla eikä saa vedettyä broviacin piuhasta. Veikka on siis alkanut jo kovasti touhuamaan ja liikkumaankin. Kääntymiset onnistuvat molemmin puolin sekä selältä mahalleen että mahalta selälleen. Eteenpäin on yritystä ja vähän jo onnistumistakin ja mahallaan pyöritään navan ympäri. Ihana touhuaja… :D


Kuvaterkut

maanantaina 12. heinäkuuta 2010

Taas on yllättäen niin, ettei ehdi kirjoitella, joten tässä terveisemme:

Pitkästä aikaa kotona iskän sylissä

Tepoon miehet

Traktorileikit Soffi-kummin kanssa

3-, pian 2- ja 1-v kaverukset vesileikeissä

Paljussa

Melkoista taistelua tää syöminen tällä hetkellä. Tässä menossa riisibroilerikukkakaalisosetta…

Aurinkomme… Silloin kun ei tartte syödä!

Onkohan molemmille pojille tulossa lisää hampaita? Onneksi Lassinkin vanha purulelu löytyi, nyt sillekin on käyttöä.

Sitten vielä hellepäivän tunnelmia Hervantajärven rannalta:

Taas suunta kohti normaalia arkea

torstaina 8. heinäkuuta 2010

Nyt on pitkään jatkuneen eteenpäin menon jälkeen otettu iso harppaus taaksepäin, josta on onneksi taas jo lähdetty askeltaan eteenpäin. Pissatulehdus verotti aikalailla Veikkaa. Syöminen suun kautta loppui lähes kokonaan, oksentelut olivat päivittäisiä, veriarvot heittelivät, tauko nutritiosta lyheni neljään tuntiin, itse nutritio lisääntyi melkoisesti, kotilomat loppuivat tai ainakin hankaloituivat, lääkkeet lisääntyivät ainakin toistaiseksi ja ajatus tässä kuussa kotiutumisesta ei tunnukaan enää niin mahdolliselta…

Tänään saimme kuitenkin olla neljä tuntia kotona, tosin tipan kanssa. Siitä on pian kaksi viikkoa, kun Veikka on viimeksi ollut kotilomilla. Mummu ja pappa viettivät päivän meillä ja mä pääsin heti aamusta sairaalaan. Sairaalaan päästyäni Veikka oli munuaisten ultrassa. Lääkärit etsivät syytä elektrolyyttien laskuun ja pissan tummaan väriin, mutta onneksi eivät munuaisista ainakaan rakenteellista vikaa löytäneet -tai näin osaston lääkäri ainakin ilmoitti. Syynä kalium-arvojen laskuun on kai magneesiumin heitteleminen. Magneesium-arvojen heittelylle en tosin tiedä syytä, mutta ei kai mun tarvitsekaan. Tällä hetkellä arvot ovat hyviä. Sairaalapastori Taru kävi pitkästä aikaa katsomassa meitä. Kuinkahan hän osasikaan tulla juuri tänään, kun olimme molemmat osastolla? Jumppailimme myös Annen kanssa ja klo 12 maissa sain lähteä IV:sti menevien lääkkeiden välissä Veikan ja tippakoneen kanssa kotiin. Tuntui juhlalliselta! Oikeastaan juhlapäivähän nyt olikin -vietimme Veskun kanssa nimittäin 3-vuotishääpäivää! Tai vietimme ja vietimme… :) Kotona oli mukavaa olla! Veikka nukkui odotetusti melko paljon, koska oli valvonut klo 7-11.30, mutta silti oli ihanaa olla kotona! Sain tai saimme mummun kanssa Veikan tänään myös syömään mielestäni oikeinkin hyvin, joten toivottavasti tuo ruokailupuolikin alkaisi korjaantumaan normaaliksi, nutritiota päästäisiin vähentämään ja taukoa taas pidentämään sinne 10 tuntiin. Sairaalaan päästyämme kävimme pitkästä aikaa kylvyssä ja kyllä Veikka nautti! Tosin kuka vaan nauttisi uimisesta, jos joutuisi viettämään päivät 28 asteisessa pienessä huoneessa. Toivotaan, että osastolle luvatut ilmastointilaitteet tulisivat jo tällä viikolla viilentämään oloja. Seuraavaksi tunnelmia kotoa. Toisessa kuvassa Lassi hieman säikytti väsyneen pikkuveljensä dinosaurusleikeillään…

Maanantaina ja tiistaina mamma on ollut Veikan luona osastolla. Mukavaa, että Veikka sai viettää aikaa mamman kanssa pitkästä aikaa. Itse kävin maanantaina Lassin kanssa taas pikapyrähdyksellä, mutta ei siellä kauaa viihdytty. Kuten kuvastakin on havaittavissa, kiire on pois, vaikka juuri saavuimme huoneeseen. Ulkoilma ja leikkikenttä kutsuivat. Saimme iloksemme myös Iran leikkimään kanssamme. Veikalla tankattiin punasoluja, joten ulkoilu ei hänen osalta taaskaan onnistunut. Kanyyli oli päässä ja hän näytti ihan pikkuiselta jalkapallofanilta!

Veikan kiitoskortti

maanantaina 5. heinäkuuta 2010

Nyt, kun vihdoin sain postitettua ja annettua paperiversiot Veikan kiitoskuvasta, niin laitetaan samasta tilanteesta hieman erilainen kuva vielä tännekin. Kiitokseksi vaikka sähköisistä onnitteluista ja muutenkin ilostuttamaan teidän päivää… Tässä Veikka n. kuukausi sitten 5kk-ikäisenä.

Tilannepäivitys

torstaina 1. heinäkuuta 2010

Sukuni tuntien, ajattelin kirjoittaa tällaisen tarkemman tilannepäivityksen, jotta ehtisin lauantaina häissä puhua muustakin kuin Veikasta! :) Tiedän, ettei tää nyt kokonaan kyselyjä poista, eikä tarvikkaan, mutta jos ei ihan jokaiselle tarvitsisi kaikkea selittää. Eli toivottavasti jaksatte lukea, tuli aikas pitkä teksti!

Lassin yskä alkaa olla voiton puolella. Me Vesa-Matin kanssa parantelimme yskäämme vielä alkuviikon. Keskiviikkona ajattelin, että nyt uskallamme Lassin kanssa mennä sairaalalle ja ottaa Veikka meidän kanssa pihalle nauttimaan ihanasta kesästä. Kuiskas kävikään!? Veikka alkoi juuri sinä päivänä lämpöillä, joten ulkoilut sitten jäi. Piipahdimme vain pikaisesti Veikan luona osastolla. Lassi ei viihdy sitten hetkeäkään siinä huoneessa… Sairaalan leikkikentällä onneksi viihtyi ja vietimmekin aamupäivän siellä. Meillä oli oikein evästäkin mukana.

Veikka voi periaatteessa ihan hyvin. Hän on virkeä ja hyväntuulinen, mutta tällä hetkellä vähän kuumeinen ja oksentelee päivittäin. Hän sai pissatulehduksen pari viikkoa sitten ja sitä alettiin jostain syystä hoitamaan vasta tän viikon maanantaina antibiooteilla. Keskiviikkona antibiootti vaihdettiin toiseen, kun tarkemman viljelyksen tulokset tulivat. Pystyvät nyt toivottavasti tehokkaammin hoitamaan juuri tätä pöpöä. Ruoka on maittanut vaihtelevasti. Kovin paljoa hoitajat eivät ole tuputtaneet ruokaa, jotta ei sitten sen vuoksi olisi tullut oksennuksia. Osa ruoista on korvattu suonensisäisesti. Noi oksennukset johtuvat varmasti osaksi Veikan taudista, mutta osaksi myös tuosta tulehduksesta, koska kesäkuinen korvatulehduskin aiheutti oksenteluja viikon verran. Toivottavasti antibiootti alkaisi mahdollisimman pian tehota.

Kuten olen jo aikaisemmin kirjoitellut, Veikka on kovin touhukas ja seurallinen pikkuherra. Kääntyminen selältä mahalleen alkoi kunnolla onnistua n.5kk iässä. Samalla alkoi myös halu päästä eteenpäin ja Veikka on päässyt jaloilla potkien ryömimäänkin jo 15cm, mutta ylävartalo ei vielä oikein ole mukana tuossa jutussa. Yritys on kuitenkin kova ja harjoitukset jatkuvat. Eikä tässä nyt mitään kiirettä tuon liikkeelle lähdön kanssa olisi, mutta taitaa olla yhtä halukas liikkumaan kuin isoveljensäkin, joka konttasi jo reilun 6kk iässä… Veikalla on sairaalassa omassa huoneessa leikkimatto, joka tilanahtauden vuoksi pitää aina kerätä rullalle nurkkaan, mutta onneksi hoitajat ottavat sen päivittäin Veikan käyttöön. Veikalla on myös oma Sirkka-tuoli niin sairaalassa kuin kotonakin. Siinä poika viihtyy hyvin, katselee telkkaria ja viettää aikaa välillä myös hoitajien kahvihuoneessa. Pitkäaikaisena potilaana hän on sulattanut jo monen hoitajan sydämen… Sirkka-tuoli on vähä niin kuin sitteri, mutta korkeemmalla, jotta lapsi näkee siitä hyvin ympärilleen ja se kulkee pyörillä, joten sitä on helppo liikutella paikasta toiseen.

Veikan ruokailut ovat tällä hetkellä seuraavanlaiset: maitoja hän saa 5x 60ml, riisivelliä 3x 60ml ja riisikanasosetta saisi antaa päivän aikana desin verran, mutta sitä Veikka syö kahdella ruokailukerralla vaihtelevasti muutamasta lusikallisesta 0,5 dl. Piakkoin riisikanasoseeseen lisätään kukkakaali, joten uusia makuja on tulossa. Ei taida kyllä suu mennä yhtään kauniimmalle tuon maun tullessa mukaan. Nyt huomaa, kuinka paljon helpompaa on aloittaa kiinteät ruoat makealla ja hyvänmakuisella hedelmäsoseella, kuten yleensä tehdään. Veikalle hedelmäsosetta ei voida antaa, koska soseessa oleva hedelmäsokeri saattaisi ruokkia suolessa olevia bakteereja ja aiheuttaa näin helommin tulehduksia. Siksi Veikan ruoka on ainakin nyt aluksi valkuaispitoista. Riisivellin ja maidon Veikka syö pullosta tai ruiskulla syöttäen ja soseen lusikalla. Eli ihan suun kautta. Veikalle ei ole oikeastaan koskaan maitoja laitettu nenämahaletkun kautta. Lääkäri korosti heti aluksi, että on suolen toiminnan kannalta tärkeää, että ruoka menee suun kautta ja lähtee stimuloimaan mahan ja suolen toimintaa ylhäältä asti. Eikä nenämahaletkua ole sitten maaliskuun edes ollut ja silloinkin se oli takaisinvirtauksen vuoksi ja näin säästyttiin oksentelulta. Ruokailut ovat klo 8-22 välillä, joten yöt Veikka nukkuu ja saa nimenomaan nukkua ihan rauhassa ilman ruokailuja.

Nutritiota päästiin taas hiukan pienetämään maanantaina. Tauko siitä on 10 tuntia, enkä tiedä, milloin sitä taas aletaan pidentämään. Ensiksi pitää päästä lisäänmään suun kautta menevää ruokaa, sitten voidaan nutritiota pienentää ja tämän jälkeen kasvattaa taukoa. Tauko on nyt klo 10-20. Tänä aikana Veikka ei ole siis kiinni missään johdossa ja hänen kanssaan voi liikkua ihan normaalisti. Veikan kanssa voi ulkoilla, mutta suuriin ihmisjoukkoihin ei kannata mennä, jotta vältyttäisiin pöpöiltä. Veikka ei varsinaisesti ole herkempi saamaan pöpöjä, mutta saatuaan jonkun taudin, reagoi siihen normaalia kovemmin – ja todennäköisesti aina suolella.

Kotona me saamme olla periaatteessa päivät, mutta nyt sairastelujen vuoksi (ensiksi me muut ja sitten Veikka), Veikka on ollut päivätkin sairaalassa. Olen käynyt välillä moikkaamassa poikaa, joko yksin tai Lassin kanssa. Ikävä meinaa jo tuotakin pikkuista olla ja toivon, että pian pääsisimme harjoittelemaan kotona oloa yhdessä Lassin ja Veikan kanssa. Pojat ovat olleet yhdessä kotona viimeksi kesäkuun alussa, koska kesäkuun toisella viikolla Lassi lähti mummulaan. Nyt mulla on vakaa aikomus ja iso halu päästä harjoittelemaan päivisin yksin poikien kanssa oloa. Eniten siinä jännittää Veikan ruokailujen onnistuminen, koska siihen menee niin paljon aikaa ja Lassi varmaan juuri silloin kaipaa äitin seuraa. Samoin Lassin nukuttaminen mietityttää, koska hän ei vielä itse jää sänkyyn, vaan vieressä on oltava. Mutta molempien poikien on pikkuhiljaa totuttava toisiinsa ja siihen, että aina ei saa heti äitin huomiota, vaikka niin haluaisi.

Veikka saa tällä hetkellä suun kautta maksa- ja mahansuojalääkettä. Maksalääkkeen tarkoituksena on pitää suonensisäisestä ravinnosta johtuvat kohonneet maksa-arvot mahdollisimman vakaina ja jossain vaiheessa kai alkaa myös laskea niitä. Kalkkia pitää myös antaa, koska Veikka ei saa maidoista sitä tarpeeksi. Kalkki laitetaan broviaciin eli keskuslaskimokatetriin. Lisäksi Veikalle annetaan tarpeentullen Ringer-korvausta elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi. Tämä Ringer laitetaan myös broviaciin ja on mun mielestä lähes vastaava aine kuin Osmosal, jota voidaan juoda suun kautta.

Maanantaisin ja torstaisin Veikasta otetaan verinäytteitä. Ne saadaan onneksi myös broviacista, joten Veikkaa ei tarvitse pistää kuin joskus joidenkin näytteiden saamiseksi. Verinäytteillä kontrolloidaan mm. natriumin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin yms. arvoja, hemoglobiinia, maksa-arvoja, vitamiineja jne eli voisi sanoa, että lähes kaikkea mahdollista. Noiden näytteiden perusteella suunnitellaan mm. uusi nutritiopussi lisäämällä ja vähentämällä siinä olevia aineita.

Lassi oli 3 viikkoa mummulassa ja on ollut nyt tän viikon kotona. Jatkoa ei olla sen enempää suunniteltu, mutta jos hyvin menee, Lassi voisi hyvin jatkaa kotona oloa ja alkaisimme elämään niin sanotusti normaalia elämää. Mutta katsotaan, mitä seuraavat viikot tuovat tullesaan. Liian kauaskantoisia suunnitelmia ei tässä aikaisemminkaan olla tehty, joten ei tehdä nytkään. Lääkärit ovat jo puhuneet Veikan kotiin pääsystä. Toinen osaston lääkäreistä tuumasi 3 viikkoa sitten, että jokohan Veikka kotiutuisi kesällä ja toinen lääkäri sanoi viikko sitten Veikalle, että oletkohan jo kotona, kun palaan kuukauden päästä lomalta. Eli ihan oikeasti kotiin pääsykin voisi olla jo lähitulevaisuutta. Itse emme ole sitä vielä kauheasti uskaltaneet toivoa, jotta suuria pettymyksiä ei tulisi, mutta varauduttava siihen kuitenkin on, koska se päivä voi olla jo tässä kuussakin. Kotiutuminen jännittää ja murehduttaa ehkä lähinnä meidän oman jaksamisen kannalta. Veikkaa uskon kyllä osaavani hoitaa, mutta riittääkö voimat vielä perheen arjen pyörittämiseen ja omasta olosta huolehtimiseen. Meidän kotiutuminen tarkoittaa sitä, että siirrymme lastenosasto ykköseltä lasten kotisairaalaan. Meiltä siis poistuu tuttu osastopaikka ja tutut hoitajat sekä myös Veikan hoitopaikka. Tähän asti olemme päässeet käymään Alavudellakin, mutta Veikan kotiuduttua, ei pidemmät vierailut ihan heti onnistu. Kotisairaalassa sairaanhoitaja käy meillä aluksi ehkä päivittäin. Hän tekee kaikki tarvittavat sairaanhoidolliset toimenpiteet. Ottaa mm. verinäytteet, laittaa kalkin, tuo nutrition ja laittaa sen tippumaan. Tottakai mäkin jossain vaiheessa alan tekemään noita ja silloin vähenee kotisairaalan tarve, mutta ainakin kolmen päivän välein hoitajan on tuotava sairaala-apteekissa tehtävä nutritio meille. Mutta tuohon kotisairaalan touhuun en ole vielä tarkemmin tutustunut. Sen ehtii sitten, kun on sen aika.

Lassille olemme saaneet ensi kuun alusta perhepäivähoitopaikan. Olimme Marikan, Lassin tulevan hoitotädin, kanssa yhtä aikaa hakemassa Santeria ja Lassia laitokselta. Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä ja hiljalleen tutustuneet toisiimme. Kävimme tänään leikkimässä tulevassa hoitopaikassa ja leikit alkoivat heti pihaan päästyämme. Hyvin näytti Lassi viihtyvän, vaikka leikit Santerin kanssa olivatkin vielä vierekkäin touhuamista, mutta ei mene varmaan kauaa, kun heistä tulee hyvä parivaljakko. Itselläni on hyvä mieli tuosta hoitoon viemisestä. Uskon, että Marikan töiden aloittamisella ja meidän hoitopaikan etsimisellä on myös oma johdatuksensa. Lassin hoitopaikka tuo mulle mahdollisuuden olla päivisin Veikan kanssa joko kotona tai sairaalassa, sen hetkisestä tilanteesta riippuen. Lisäksi saan mahdollisuuden lepoon, sitäkin tulen varmasti tarvitsemaan. Tällä hetkellä tuntuu, että jaksamme Vesa-Matin kanssa hyvin. Vaikka onhan niitä väsyneitäkin päiviä, mutta eiköhän jokaisella pienen lapsen vanhemmalla ole. Vesa-Matin työt uudessa työpaikassa ovat alkaneet hyvin ja hiljalleen on kuulemma alkanut tuntumaan siltä, että on omassa työssään. Tämän kuun lopussa Vesa-Matti saa pitää yhden viikon isyyslomaa ja odotamme sitä kovasti. Saamme viettää aikaa perheen parissa ja Vesa-Matti saa ansaitun lepohetken alkuvuoden puurtamisen jälkeen tai oikeastaan vuoden puurtamisen. Viimeisen vuoden aikana hän on saanut opinnot kunnialla päätökseen, tehnyt diplomityön erittäin hyvällä arvosanalla ja jakanut kanssani tämän raskaan sairaalaelämäarjen ja Lassista erossa olemisen. Tuntuu, että erityisesti Vesa-Matti on koko ajan jaksanut ajatella positiivisesti ja järjellä, kun itselläni on välillä mennyt tunteiden puolelle.

Jälleen kerran, päivä vain ja hetki kerrallansa… eteenpäin!