Arkisto päivämäärälle 6. huhtikuu pm 2010

Pääsiäishässäköistä kohti ristiäisiä

tiistaina 6. huhtikuuta 2010

Kylläpäs aika on taas mennyt nopeaa ja vaikka mitä on tapahtunut. Piipahdin pari päivää Pohjanmaalla. Lassi oli aika krätyysellä tuulella. Kyllähän poika saa tätä tilanetta protestoidakin, siitä tää kai johtui.  Hyvä Lassin on mummulassa olla, mutta kun äiti ilmestyy paikalle, niin koko ajan pitää vartioida, milloin äiti taas katoaa -yölläkin! Toivotaan, että meidän tilanne tästä alkaisi pikkuhiljaa normalisoitumaan ja pystyisimme pitämään Lassia enemmän kotosalla. Vesku on vielä pari viikkoa kiinni kouluhommissa, mutta josko sitten!? Onneksi on mummu ja pappa! ♥ Pääsiäinen meni siskoja ja Senjaa treffatessa. Voimat eivät Lassin kiukkuillessa, eikä oikein muutenkaan, riittäneet kaikkiin sovittuihin treffeihin ja se vähän harmittaa. Ainakin kummipoika ja kummitytöt olisi ollut kiva nähdä, mutta kyllä sekin aika vielä tulee. Ehkäpä he pääsevät seuraavaksi vierailemaan meillä Veikan ja Lassin luona. Piipahdimme lauantaina mökillä ja pappa pääsi pienelle pääsiäisvalakiallekin, meidän muiden leikkiessä sisällä…

Veikalle kuuluu edelleen hyvää. Tätä lausetta en kyllästy kirjoittamaan, vaikka se toistuu aika monessa kirjoituksessa. Kolmas kotiloma on onnistuneesti takana ja tänään oli melko touhukas päivä sairaalassa. Aamulla otettiin toiset viikottaisista verinäytteistä, kävimme kylvyssä, puhdistimme broviacin juuren, sitten otettiin lisää verinäytteitä veriryhmän tarkistusta varten (samana oli pysynyt), nutritiota tauotettiin ensimmäisen kerran, vaunuttelimme kolme kertaa päivän aikana, vierailimme yhdessä sosiaalityötekijän ja Anun luona, laitettiin kanyyli ja vielä tankattiin punasolujakin, kun Hb oli vain 84. Huh, olipas ohjelmaa yhdelle päivälle ja tää kaikki tapahtui ennen neljää. Sitten tarkemmin päivän tapahtumiin. Eli nyt Veikalla tauotettiin ensimmäisen kerran nutritiota. Sokerit hieman laskivat tuon puolen tunnin aikana, mutta se oli odotettavissakin. Sokeri menee melko vahvana nutrition mukana suoneen ja elimistö on tottunut siihen. Tätä tauotusta jatketaan päivittäin ja toivotaan, että pidemmät tauot alkaisivat hiljalleen onnistumaan. Oli aika uskomatonta vaunutella ilman mitään laitetta ja tippaa! Kanyylin laittaminen oli haastavaa. Useampi lääkäri kävi koittamassa ja lopulta Veikan oma lääkäri onnistui laittamaan kanyylin -tosin melko pieneen suoneen, mutta toivottavasti punasolut on saatu tiputettua siitä. Hyvät suonet alkavat todellakin olla lopussa. Onneksi lääkärit ovat kuitenkin taitavia noiden kanyylien laitossa, että vielä on Veikaltakin suoni löytynyt eikä oo tarvittu anestesialääkärinkään apua. Häneen turvataan, jos lastenlääkärit eivät löydä suonta. Niin ja paino on noussut hyvin, ehkä liiankin hyvin. Viime viikolla Irmeli-lääkäri nosti Veikan nutrition painon mukaiseksi siinä uskossa, että suolen kautta ei paljoa imeydy. Nyt kuitenkin huomattiin, että paino on noussut kahdessa viikossa kilon, joten kyllä siellä suolessakin toimintaa on. Ihanaa! :D Nyt siis tuota nutritiota ei hetkeen ainakaan lisätä, toivottavasti seuraavaksi mennään määrässä toiseen suuntaan… Tässä siis söpö pulloposkemme:

Mutta nyt päivä kerrallaan kohti sunnuntaita ja toivottuja ristiäisiä…