Arkisto: maaliskuu 2010

Kotona ollaan

keskiviikkona 31. maaliskuuta 2010

Matka sairaalalta kotiin sujui hyvin. Tippakärry saatiin mahtumaan taksin peräkonttiin ja Marjo piti tippapussia kädessä, joten ei mitään ongelmia sen suhteen. Veikka tykkäsi kovasti istua kaukalossa ja nukahti puolimatkassa.

Kotona Veikka jatkoi  hetken unia kaukalossa, mutta sänkyyn nostettaessa alkoi valvominen ja ihmettely. Sieltä hän katseli verhoja ja välillä ikkunasta ulos. Jutteluakin tuli.

Ihmeteltävää oli niin paljon, että Veikka ei huomannut edes maitoa pyytää, vaikka ruoka-aika lähestyi. Maito kuitenkin meni hyvin ja ajallaan.

”Jee, kotona!”

Kotilomia kohti

sunnuntaina 28. maaliskuuta 2010

Odotetut hoitoneuvottelukuulumiset tässä.

Perjantaina istuimme lääkäreiden ja muiden Veikkaa hoitavien kanssa samaan pöytään. Lääkärit kertoivat Veikan tämän hetkisestä tilanteesta. Siinä ei juurikaan uutta tullut, koska meidät on lääkärin ja hoitajien taholta koko ajan pidetty ajantasalla. Lääkäreille tekemäni kysymyslista oli kuitenkin pitkä ja vastauksia saatiin. Merkittävimpinä uusina uutisina oli vastasyntyneen suolen mukautumisominaisuus eli Veikankin ohutsuolen pätkä kasvaa noin puolet lisää mittaa ja saattaa kuulemma mukautua siten, että se ottaa muun suoliston tehtävää ja pystyy tulevaisuudessa mahdollisesti imeyttämään lähes kaiken ravinnon. Kuullostaa uskomattomalta! Olimme ajatelleet, että kun suoli kasvaa vain sitä ohutsuolen ensimmäistä osaa, mitä siinä todennäköisesti on jäljellä, niin se myös imeyttää vain sitä, mitä se suolen osa normaalisti imeyttää.  Eli jos kaikki menee hyvin, joskus kaukana tulevaisuudessa voi olla sellainen tilanne, että Veikka saa kaiken ravinnon suun kautta ja vain tarvittavat aineet laitetaan suoneen tai pistetään lihakseen (esim. B12-vitamiini). Toki on pidettävä mielessä myös se huonompi vaihtoehto, että nutritoista ei päästä eroon ja jossain vaiheessa edessä on maksan ja suolen siirto. Skaala on aika suuri…

Toisena ihanana ja merkittävänä uutisena oli kotilomat. Luit oikein KOTILOMAT!!!! Saimme luvan viettää aikaa myös kotona, jos Veikan vointi sen sallii. Jos kaikkii menee hyvin, ensi keskiviikkona n. klo 11 suuntaamme taksin nokan kohti Kärkikujaa ja vierailemme Veikan kanssa ensi kerran kotona! Hetki kotona kestää muutamia tunteja ja neljän maissa pitää olla takaisin sairaalassa uutta nutritiota vaihtamassa. Tää oli itselle kyllä niin iso uutinen, että hymy oli korvissa kauan ja samalla melkein itkettikin!  Muutaman onnistuneen kotiloman jälkeen saamme toivottavasti järjestää myös ristiäiset, jotka näillä näkymin olisivat pääsiäisen jälkeen. Pitäkääpä kaikki peukkuja!

Muuten Veikalle kuuluu edelleen hyvää. Toissa yönä oli tullut pieni oksennus, mutta se on onneksi osoittautunut yksittäiseksi. Paino nousee ja poika kehittyy huimaa vauhtia. Tällä viikolla Veikka on todenteolla löytänyt kätensä ja tutkii ja maistelee niitä ihmeissään.

Tänään tapahtui myös jotain merkillistä. Veikka kääntyi 5 kertaa mahalta selälleen! En tiedä johtuko se oikean käden vahvemmasta suoristumisesta, mutta ihan sattumaa se ei kyllä voinut olla, koska poika toisti kääntymisen niin monta kertaa. Pitääpä kertoa asiasta alkuviikosta fysioterapeutille. Ylpeä toki olen tuosta kehityksestä, mutta ihan vielä ei kyllä tarttisi lähteä liikkeelle…

Viime viikon muutamat päivät mummun kanssa olivat menneet hyvin. Taisi olla tärkeitä hetkiä molemmille. Veikka sai tutustua mummuun ja mummu nuorimpaan lapsenlapseensa. Samaan aikaa myös minä pääsin hyvillä mielin viettämään arvokkaita yhteisiä hetkiä Lassin kanssa. On se sairaalasta poisoleminenkin vaan niin paljon helpompaa, kun tietää, että joku läheinen on pikkuisemme kanssa. Vaikka toki hoitajatkin sylittelevät ja leikkivät siellä Veikan kanssa, niin kuitenkin…

Kävimme Lassin kanssa kolmena päivänä sairaalassa katsomassa Veikkaa ja leikkimässä. Pappa piipahti keskiviikkona ja tortaina, kun tuli hakemaan mummun ja Lassin taas vaihteeksi Alavudelle.  Tällä viikolla olemme vaunutelleet (kävimme mm. VTO:n hissiaulassa moikkaamassa Paulaa ja Tainaa), jumppailleet, sylitelleet ja muutenkin seurustelleet. Maitoja menee nyt 8x 20ml ja veriarvot ovat kokeissa olleet tasaisia. Paino nousee ja hipoo pian jo kuutta kiloa!



Mukavia vieraita ja tapaamisia

tiistaina 23. maaliskuuta 2010

Sunnutaina oli oikein ihana, mutta raskas päivä. Vieraita riitti ja mä sain vain istua ja puhua, en edes sylitellyt poikaa koko päivänä kuin hetken. Ensiksi Veikka tapasi Kristi-kummin, joka oli tullut kokoustamaan Tampereelle ja pääsi näkemään tulevan kummipoikansa ensimmäistä kertaa. Hetken seurusteltuaan Veikka tuumasi, että turvalliselta tuntuu syli ja nukahti. Päivi- ja Merja-tädit saapuivat melkein heti Kristin lähdettyä ja Veikka oli edelleen unessa. Nämäkin lämpöiset sylit nukuttivat melko pitkään, mutta ehti Veikka hieman seurustelemaankin. Tädit pääsivät näkemään, kuinka stoomapussi vaihdetaan ja muuten vuorottelivat sylittelyä ahkerasti. Ennen tätien lähtöä mummu, iskä ja Lassi tulivat hakemaan mua sairaalasta ja samalla moikkaamaan pikkuista.

Maanantaina kävimme Lassin ja mummun kanssa bussilla sairaalassa. Viivyimme vain hetken, koska Veikalle laitettiin just kanyylia ja tämän jälkeen hän nukahti heti. Hb oli taas laskenut ja punasoluja piti tankata. Lähdimme takaisin bussipysäkille. Tämän reissun tärkein juttu oli näyttää mummulle bussireitti sairaalaan, koska olen itse tän ja huomisen Lassin kanssa kotosalla ja mummu menee bussilla Veikan luo. Hyvin oli bussireissu tänään mennyt, ja huomenna uudestaan. Veikan vointi oli ollut hyvä. Unta oli riittänyt vain pieniä pätkiä kerrallaan vaunuissa, sängyssä ja sylissä. Aina oli tullut joku kolahdus, iso piippaus tai huutava uusi naapuri, joka oli herättänyt. No, parempi tietty näin päin, että unta riittää yöllä ja päivällä sitten seurustellaan. Itse kävin maanantaina sosiaalityötekijän luona keskustelemassa Kela-jutuista ja kaikesta muistakin. Mukava ihminen hänkin, kova puhumaan ja hyvä kuuntelemaan. Reilu tunti kului nopeaa…

Tänä aamuna kävimme Lassin kanssa neuvolassa. Ja voi sitä huutoa! Oli kyllä Lassin mielestä tosi tylsä reissu, vaikkei kipeetä tehtykään… Rokotteen kyllä sai lopuksi, mutta siitä taisi tulla pienin harmitus! Tasaisesti ja hyvin kasvanut poika. Painoa oli nyt reilu 12kg ja pituutta melkein 84cm. Muuten leikimme tänään Oskarin kanssa sekä sisällä että ulkona, huomenna näemme Oskarin lisäksi myös Viljamia. Kivaa, että Lassi ehtii välillä Tampereen kavereidenkin luo…

Kuvatervehdys

lauantaina 20. maaliskuuta 2010

Viime päivinä ei mitään erikoista…

perjantaina 19. maaliskuuta 2010

Mitähän sitä osais kirjoitella? Eipä mitään erikoista kuulu, mutta silti tuntuu, että jotain pitäis taas tännekin laittaa. Tasaista vointia ja mukavasti menee… Veikka pääsi tänään eroon nenämahaletkusta ja kanyylista. Ihanaa, nyt on taas niin paljon ”terveemmän” näköinen poitsukka, kun on ylimääräiset piuhat pois ja pakettikin kädestä. Aamuisissa verikokeissa maksa-arvot olivat laskeneet ja crp oli 2, joten nekin kuullostivat hyviltä. Eli nyt vaan edetään hiljalleen maitoja nostellen ja muuten normaaleja vauvajuttuja puuhastellen.

Päivällä kokeilimme ensimmäistä kertaa kantoliinaa ja kävimme käppäilemässä osaston käytävällä. Veikka ei ollut oikein tyytyväinen oloonsa, mutta uskon itkujen johtuneen enemmän nälästä kuin kantoliinassa olosta. Maitoja menee nyt 8x14ml ja enemmänkin maistuisi. Toinen uusi tuttavuus tänään oli Sirkka-tuoli eli pyörillä kulkeva turvakaukalon näköinen istuin. Tästä Veikka tykkäsi kovasti, kun näki ympärilleen ja asentokin oli oikein hyvä.

Veikan 2kk-strategisen mitat ovat noin 5350g ja 57,5cm. Hienosti on kasvu edennyt. Katsoimme omahoitajan kanssa Veikan pituus- ja painokäyriä. Lähellä nollaan mennään. Pituus menee hieman miinuskäyrällä ja paino vastaavasti hieman plussakäyrällä. Mutta eipä noilla käyrillä sen kummemmin välilä oo, tärkeintä on, että kehitys on tasaita…

Huomenna kylpyyn, jee!

Eteenpäin mennään

tiistaina 16. maaliskuuta 2010

Nyt on sit maidot taas aloitettu ja antibiootit lopetettu. Jee! CRP oli tänään 7,5 ja maitoja menee nyt 8 x 10ml. Onneksi ei tällä kertaa tarvinnut aloittaa yhdestä tai kahdesta millistä… Irmeli-lääkäri oli eilen ihmeissään, että maidot oli perjantai-illalla edes lopetettu. Hän olisi kuulemma jatkanut maitoja viikonlopun yli, koska maha ja suoli olivat alkaneet jo toipua. No, näillä mennään kuitenkin…

Veikka voi oikein hyvin. Hymyjä ja jutteluja on alkanut tuleen melko usein. Poika tykkää edelleen sylittelystä, mutta viihtyy myös leikkimatolla -etenkin masullaan. Osaston Riitta-fysioterapeutti kävi eilen ensimmäistä kertaa katsomassa Veikkaa ja oli oikein iloinen pojan kehityksestä -mukava kuulla! Tänään Riitta kävi uudelleen opiskelijan kanssa ja huomennakin tapaamme heidät opiskelijan opettajan kera. Jatkossa Riitta tulee jumppauttamaan Veikkaa pari kertaa viikossa. Eilen vaunuttelimme muutaman päivän tauon jälkeen ja toivottavasti huomenna pääsemme sen verran liikenteeseen, että voimme treffata Simonen perheen kanssa heidän polikäynnin aikana. Tänään treffasin heidän perheen ruokailussa, mutta huomenna olemme toivottavasti koko kööri kasassa. Mukavana asiana päivässä oli myös Paulan vierailu. Veikka tapasi entisen hoitajansa muutaman viikon tauon jälkeen ja pääsi sylittelemäänkin!

Pää pystyyn!

sunnuntaina 14. maaliskuuta 2010

…muutkin kuin minä! Kyllä tästäkin alamäestä taas selvittiin -ainakin nyt näyttää siltä.

Perjantai-iltana kahden maitoannoksen jälkeen maidot oli taas tauotettu, kun minulle nousi kuume. Seuraavana aamuna myös tulehdusarvot olivat yli 40, joten jonkin sortin bakteerin olin jostain napannut. Onneksi hoitajilla on ollut aikaa sylitellä kanssani, sen verran sylikissa minä olen. Ja miksen olisi, kun olen jo iso poika ja kaipaan seuraa hereillä ollessani. En ollut esimerkiksi lauantaina tyytynyt sänkyyn ennen yötä, vaan iltahoitaja oli pitänyt minua sylissä lähes koko vuoronsa. Tänään tulehdusarvot ovat lähteneet laskuun, eikä kuumetta oo edellisen yön jälkeen enää ollut. Mahaerite on alkanut menemään oikeaan suuntaan eli stoomapussiin, eikä nenämahaletkusta ole paljoa noussut, päivällä ei yhtään. Toivotaan, että maidot aloitettaisiin taas huomenna. Vointini on hyvä ja olen melko virkeä. Jaksan seurustella ja itkeskellä nälkääni, joten myös se kertoo, että alan olemaan jo ”normaali” Veikka.

Iltapäivällä sain nähdä pitkästä aikaa mamman ja papan. He olivat olleet ansaitulla lomalla Espanjassa ja pistäytyivät kotimatkalla minun luonani. Pappa oli kuulemma saanut väriäkin naamaan tai sitten oli hiukset vaalenneet. Minä en noista niin ymmärrä -aikuisten juttuja! Pääasia, että matka oli mennyt hyvin eikä pelätty vatsatauti kiusannut lomalaisia. Myös sää oli suosinut.

Terveisin Veikka

Pientä takapakkia pitkästä aikaa

perjantaina 12. maaliskuuta 2010

Marjo lähti keskiviikkona muutamaksi päiväksi Alavudelle Lassin luo, joten sairaalakäynnit jäivät siksi aikaa isännän vastuulle. Torstaina maidot oli laitettu tauolle, koska Veikka oli oksennellut yöllä ja aamulla. Myös nenämahaletku, eli ”nokkis”, oli laitettu paikoilleen, jotta pojan ei tarvitsisi oksentaa, vaan ylöspäin tunkeva tavara pääsisi sitä kautta pois. Eritettä oli tullut melko paljon aamupäivän ja päivän aikana, mutta oli jo illalla vähentynyt selvästi. Tulehdusarvot eivät onneksi ole koholla, joten mahdollinen infektio ei ole päässyt valloilleen. Antibiootit aloitettiin kuitenkin heti ennaltaehkäisevästi sekä rauhoittamaan mahaa ja suolta.

Veikka on eilen ja tänään ollut oma reipas itsensä, joten ylimääräiset hässäkät eivät siinä suhteessa ole häirinneet. Tämän päivän arvot olivat pysyneet vakaina ja iltapäivällä oli maitoja taas jatkettu 10ml kerta-annosmäärällä. Lisäksi punasoluja jouduttiin hieman tankkaamaan, koska verinäytteitä oli taas otettu iso määrä. Toivottavasti pian päästään jatkamaan normaalisti ilman uusia taka-askelia.

Eka vaunuttelu

keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010

Vihdoin pääsimme Veikan kanssa pois omasta huoneesta. Ensimmäinen vaunulenkki pitkin ja poikin sairaalan kaytäviä on takana ja olipas se mukavaa. Reilu puolitunti meni todella nopeaa. Veikka oli osan ajasta hereillä, mutta kyllä unikin maittoi. Ehdin jopa juoda kupillisen teetä sairaalan kahviossa ennen osastolle palaamista. Ehkäpä jo tänään uudelle vaunuretkelle!?

Päivään kuului myös leikkimatolla touhuamista.

Kuulumisia

maanantaina 8. maaliskuuta 2010

Jopas sitä on kulunut aikaa edellisestä kuulumisten päivityksestä. Toisaalta eipä sitä oo mitään erityistä tapahtunutkaan ja Veikan vointi on hyvä. Toisen päivät ovat olleet unisia, toiset taas virkeämpiä ja silloin on itkeskelty myös maitojen perään. Tänään oli taas vähän itkuinen päivä, eikä päiväunia riittänyt paljoa puolta tuntia kauempaa kerrallaan. Maidot ovat nyt 8 x 26 ml ja tuntuu, että tämä hidas määrän nostaminen on ollut Veikalle sopivaa. Stoomaeritteen määrä on vähentynyt ja se on mun järjen mukaan merkki siitä, että suuri osa tuosta maitomäärästä imeytyy suolessa. Eli maltilla myös tästä eteenpäinkin…

Lauantaina Veikka oli oikein seurustelevalla ja hyvällä tuulella. Stoomapussivaihtokin oninstui ensimmäistä kertaa yksin. Olen ylpeä itsestäni! :) Tää onnistuminen tuo rohkeutta siihen, että siitä voi oikeasti selvitä yksinkin, vaikka pieni apuri yleensä työntääkin kätensä apuun…

Tänään Veikka pääsi kylpyyn ja kyllä hän taas nautti! Olisi varmaan viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta en uskaltanut olla kovin kauaa, kun Veikkaa ei voi pitää kokonaan vedessä ja siksi saattaa vilu yllättää.

Olemme saaneet olla viikonlopun rauhassa sairaalassa. Perjantaina ja tänään huoneessa on piipahtanut toinenkin lapsi, joka on tullut sairaalaan magneetikuvaukseen ja päässyt sitten iltapäivällä kotiin. On kyllä ollut mukavaa olla itsekseen! Viikonloppuna Veikan nukkuessa katselin Salpausselän kisoja ja kovin kiinnostuneena Veikkakin mäkihyppyä seurasi.

Lassi on alkanut toipumaan mahataudista. Onneksi pojan ei tarvinnut oksentaa kuin kerran, mutta lämpöä oli muutaman päivän. Eilen Lassi palasi mummun ja papan kanssa Alavudelle. Vatsatauti on ainakin tältä erää laantunut myös osastolla. Hyvä niin! Toivotaan, että seuraavaa pöpöepidemiaa saamme odottaa kauan.