Arkisto: helmikuu 2010

Perjantai

perjantaina 26. helmikuuta 2010

Ritva-Liisa kävi taas moikkaamassa meitä. Oikeen harmittaa, kun en ottanut videokameraa esille, niin esimerkillisesti Veikka esitti taitonsa fysioterapeutille. Eli sittenkään mitään merkkejä tehdyistä operaatioista tai häiritsevistä piuhoista ei ole havaittavissa. Veikka on kehittynyt myös motorisesti täysin ikäistensä mukaan. Nyt vain jatkamme jumppaamista ja odottelemme mahdollisesti parin, kolmen kuukauden sisällä tapahtuvaa masulleen kääntymistä ja sitä, lähteekö tämäkin pikkuherra liikkeelle yhtä aikaisin kuin isoveljensä…

Paino oli noussut jo 4,5 kiloon! Hui ja jee! :) Edistysaskeleena voidaan pitää myös masun suojalääkityksen antamista suun kautta. Myös karvaanmakuinen kalkki tullaan tulevaisuudessa antamaan maidon mukana, kunhan vain maitomäärää saadaan tarpeeksi isoksi. Nyt ensiksi se annetaan broviacista ja ravinneliuosta aletaan tauottamaan sen aikaa. Eli nykyisen kanyylin mennessä pieleen ei uutta olla laittamassa! Ihanaa! Pieniä askeleita ja silti niin suuria. Nyt vain odottelemme ykköselle siirtoa ja nautimme sitä ennen mummun, papan ja Lassin seurasta.

Tasaista vointia

perjantaina 26. helmikuuta 2010

Tiistaina tapasimme fysioterapeutin. Ritva-Liisa kävi jumppauttamassa Veikkaa ja poika olikin oikein virkeällä päällä. Näitä tapaamisia on luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta leikkaus, broviac ja avanne ei pääsisi vaikuttamaan pojan liikkumiseen. Nyt oli havaittavissa, että Veikka käänsi päätänsä mielummin oikealle, mutta osasi sen molempiin suuntiin. Lisäksi Ritva-Liisa korosti jälleen koukkuasennon merkitystä ja vatsan alueen aktivoimista, koska se on sitten joskus edellytys kääntymiselle. Iltapäivällä Veikka pääsi ensimmäistä kertaa kylpyyn. Alun ihmettelyn jälkeen tuo muuttui nautinnoksi. Ihan kokokylpyyn Veikkaa ei broviacin vuoksi voi laittaa, mutta hän pääsi ”istuskelemaan” lämpimään veteen altaan pohjalle ja sai suihkun avulla lisää vettä päällensä. Kylpy rentoutti taas sen verran, että syömisen jälkeen untenmaille. Iskä tuli illalla yllättäen sairaalaan ja Veikka jatkoi unia toisessa turvallisessa sylissä.

Keskiviikkoaamulla ennen sairaalaan menoa kävin tapaamassa Lorenaa ja Simonea, ehtipä Harrikin kotiin ennen lähtöäni. Kotiarki oli heillä alkanut mukavasti. Pikkuinen Simone tuntui kasvaneen, eikä ihme, koska hän syö kuulemma kuin hevonen! Sain syöttää ja sylitellä tyttöä ensimmäistä kertaa, koska sairaalassa tähän ei ole mahdollisuutta.

Sairaalassa oli unipäivä. Veikka oli valvonut aamupäivän ja nukahtanut 30min ennen sairaalaan menoani. Otin pojan syliini ja hän jatkoi unta vielä 3 tuntia. Herättyään Veikka söi 2 maitoannosta (2x 16ml) melkein peräkkäin ja tämä taisi olla liikaa!? Pian aterioinnin jälkeen hoitaja huomasi, että kanyyli oli pielessä ja oli pyydettävä lääkäri laittamaan uusi. Itkut ja hermostuksethan siitä tuli, vanhan poisotosta ja uuden laitosta! Kun tulin takaisin huoneeseen ja aloin vaihtamaan vaatteita Veikalle, hän oksensi oikein kaaressa. Todennäköisesti eniten syytä oksennukseen oli itkuissa, mutta itse ajattelen myös ison maitoannoksen johtaneen tuohon. Tästä eteen päin pidempiä taukoja maitojen annossa… Iskän pikavierailu pojan luona ja sitten pitkä päivä sairaalassa oli ohi. Maanantaina siirrymme näillä näkymin LO1-osastolle.

Torstaiaamulla oli otettu muutaman välipäivän jälkeen verikokeita. Verenkuva, crp ja kaikki muutkin oli onneksi kunnossa! Kun menin sairaalaan, edessä oli heti stoomapussin vaihto, koska edellinen oli hiukan irronnut. Pussin vaihto kesti vähä kauemmin ja Miia-lääkäri teki Veikalle tarkemman tutkimuksen osaston siirtoa ajatellen. Isojen poikien tutkimuksen, kuten Miia sitä kutsui. Samalla hän poisti viimeisen tikin leikkaushaavasta. Maitoja ei tänään nostettu, koska stoomapussiin oli viimeisen vuorokauden aikana tullut poikkeuksellisen paljon eritettä. Klinitesti oli onneksi jälleen negatiivinen. Seurusteluhetki oli tänään hoitopöydällä ja syliin päästyään Veikka yllättäen taas nukahti. Kuten jo aikaisemminkin olen todennut, äitin syli on niin turvallinen ja lämmin…

Veikka

tiistaina 23. helmikuuta 2010

Tässä pientä tietoa nimestä, koska sitä on niin moni nyt kysellyt. VTO:lle joutuessamme hoitajat kysyivät meiltä, olisiko poika Tepolle jotain kutsumanimeä, onko esim. raskausaikana ollut jotain? Hoitajat eivät kuitenkaan suostuneet kutsumaan pikkuistamme Mötkyläksi eikä Mötkikseksi, joten päätimme kertoa heille pojan tulevan oikean nimen. Tuntui hassulta lähteä tässä vaiheessa keksimään mitään uutta lempinimeä. Aluksi Veikasta oli helppo puhua pikkuveikkana, eikä ihan heti tarvinnut paljastaa oikeaa nimeä -Lassin pikkuveikkahan hän on. Jotain jännitettävää jää kuitenkin vielä jossain tulevaisuudessa oleviin ristiäisiin. Eli koko nimen kuulette vasta juhlan jälkeen. Tarkoituksena olisi juhlia ristiäisiä kotona -sitten joskus, kun se aika koittaa…

Hyvää kuuluu :)

maanantaina 22. helmikuuta 2010

Tulehdusarvo on laskenut normaalilukemiin ja vihdoin tänään saatiin antibiootit lopetettua. Kyllähän niitä pian kolme viikkoa menikin! Myös klinitesti oli aamulla negatiivinen ja maidot nousivat muutamalla millillä. Itse vähän jännitin tuota klinitestiä, koska annoimme eilen Veikalle kolme kertaa kaksi ateriaa melko pienillä väleillä. Poika ei vain tyytynyt mihinkään muuhun, joten hellyimme antamaan lisää maitoa. Pelkäsin, että ehtiikö suoli imeyttämään niin suuresta määrästä jo nyt. Onneksi näin…

Veikka oli tänään ollut koko aamupäivän hereillä tai nukkunut vain pieniä pätkiä. Kun menin iltapäivällä sairaalaan, poika oli herännyt vähän aikaisemmin. Hoitaja oli yrittänyt pitää pojan tyytyväisenä ilman maitoa, että mä saisin syöttää. Maito menikin taas hienosti ja sitten uni tuli. Äitin sylissä on niin ihana nukkua. 3,5 tunnin päiväunien jälkeen aloin vaihtaa vaippaa ja huomasin stoomapussin vuotavan. Ei siis muuta kuin vaihtamaan… Tällä kertaa se sujui hienosti ilman hoitajaa, opiskelijan ollessa tutin pitäjänä. Palkinnoksi maitoa ja taas tuli uni. Hetken vielä sylittelyä ja sitten lähdin kotia kohti. Hyvä ratkaisu, koska syötyäni päivällisen nukahdin itsekin pariksi tunniksi ja nyt olen taas valmis nukkumaan… Ai niin, tänään Veikalla vaihtui nesteiden antaminen tavalliseen tippapussiin. Nyt ei enää tarvi vaihdella ruiskuja Perfusoriin, vaan tuo tippa menee koko vuorokauden. Lisäksi tippateline on huomattavasti kevyempi versio edelliseen verrattuna ja nyt vaipanvaihtoon siiryminen hoitopöydälle onnistuu helposti.

Lassi ja Niko

sunnuntaina 21. helmikuuta 2010

Tässä kuulumisia kuvien muodossa myös mummulasta. Pakkasta lähes -20 astetta, muttei tunnu serkuksia haittaavan…

Kuulumisia

sunnuntaina 21. helmikuuta 2010

Pikkuveikalle kuuluu hyvää. Tulehdusarvo on lähtenyt laskuun ja maitoja ollaan päästy nostamaan, paitsi eilen, koska klinitesti ei ollut täysin negatiivinen. Maitomäärä on nyt 8x8ml ja siitä mennään hiljalleen ylöspäin. Antibiootit menee vielä ja kipulääke on kai päästy kokonaan lopettamaan.

Perjantaiaamulla tapasimme avannehoitajan ja saimme hyviä käytännönneuvoja avanteen hoitamiseen ja pussin kiinnittämiseen. LO1-osastolta toivottiin, että tulisimme vasta iltapäivällä käymään siellä, koska silloin olisi rauhallisempaa. Mä jäin sylittelemään Veikkaa ja Vesku lähti välillä kotiin diplomityön pariin. LO1-osasto näytti laitosmaiselta käytävältä, mutta eipä sitä tuolla sairaalassa missään oikein kodikasta ole. Tapaamamme hoitaja oli onneksi mukava ja toivottavasti he luovat lämpöisen tunnelman -sillähän se viihtyvyys tulee. Hyvillä mielin kuitenkin tulevaa osaston vaihtoa kohti. Osaston vaihdossa on myös se hyvä puoli, että siellä myös Lassi pääsee katsomaan pikkuveljeään. Tuntuu aika uskomattomalta saada pian koko perhe kerralla koolle! ♥

Lauantaina pääsin testaamaan perjantaisia neuvoja stoomapussin vaihdosta. Ihan mukavasti tuntui menevän, toivottavasti pussi on taas pysynyt kiinni. Tällä kertaa tuossa oli hieman enemmän operaatiota, kun hoitaja poisti samalla tikit leikkaushaavasta. Maitotippojen ja tutin avulla pikkuveikka jaksoi hienosti koko ajan. On toi pussin vaihto kyllä sellainen operaatio, että ainakin nyt tuntuu toiset kädet olevan tarpeen…

Viikonloppuun on kuulunut olympialaisten lisäksi salibandypeliä ja ystävien vierailua.

Kaksiosta yksiöön

torstaina 18. helmikuuta 2010

Luksusta! Yksin huoneessa, mutta silti jo ikävä Simonea. Pikkuneiti pääsi siis tänään kotiin. Ihanaa heidän puolesta! Jotenkin vain konkretisoitui tämä sairaalaan jääminen, paha olo ja väsymys. Oma tuleva sairaalataival näyttää nyt niiiiiin pitkältä, vaikkei sen pituutta voikaan ennustaa -tai ehkä juuri siksi. Pientä piristystä eron jälkeen toi askartelutuokio Veikan ja Paula-hoitajan kanssa. Paula on kyllä ihan huippu tyyppi! Ihanaa, että hän oli hoitajana juuri tänään. Pienet 5-viikkoisen pojan punaiset jalanjäljet painettu muistoksi!

Veikan olo on edelleen tasaista ja ihan hyvää. Tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun, mutta olivat edelleen melko paljon kohoksissa. Suunta on kuitenkin oikea ja näyttää siltä, että antibiootit tehoavat. Tällä hetkellä hoidetaan vissiin sitä sairaalabakteeria tai ainakin nuo uudet antibiootit on mun tietääkseni kohdennettu suolistobakteereihin!? Säännöllinen kipulääkitys lopetettiin päivällä ja nyt Perfalgamia annetaan vain tarvittaessa. Toivotaan, että poitsukka pärjäisi mahdollisimman vähällä ja saataisiin nuokin taas välillä tauolle. Maitoa menee 8x6ml ja illalla poika protestoi ihan ääneen maidon loppumista. Onneksi äitin syli auttoi ja Tanja-kummikin tuli vielä antamaan hellää sylihoitoa muutamaksi tunniksi.

Huomenaamulla avannehoitaja tulee katsomaan pojan avannetta ja antaa meille neuvoja ja jotain vinkkejä tuohon avanteen hoitoon. Sitten aamutoimien jälkeen pääsemme varmaan tutustumaan LO1-osastolle, koska siirto sinne voi tulla piankin ja olisi mukavampaa, jos edes paikka olisi tuttu, kun ihmiset ja tavat vaihtuvat.

Askel taaksepäin

torstaina 18. helmikuuta 2010

Maanantai-iltainen röntgen oli onneksi ok. Poika päätti kiskaista broviacin piuhasta ja sen paikkaa tarkistettiin. Broviac oli ennen leikkausta otetuissa kuvissa näyttänyt hieman nousemisen merkkejä, niin nyt oltiin varovaisia tuon kanssa. Lisää teippejä vain ja varovaisuutta!

Eilen tuli sitten taas takapakkia. Tulehdusarvot olivat nousseet, joten antibiootit jatkuvat ja niiden määrä vain lisääntyi. Toivottavasti nytkin on apuna, että nousuun päästiin reagoimaan näin aikaisin… Maitoa ei onneksi tarvinnut tällä kertaa laittaa tauolle, koska maha on hyvän tuntuinen, eikä poika arista sitä edes paineltaessa. Hän kesti hienosti jopa stoomapussien vaihdot (kerta ei tänään riittänyt…), vaikka liimakohtaa piti repiä leikkaushaavan päältäkin.

Muuten olo on ollut hyvä, eikä pikkuinen oo kipeän oloinen. Hieman itkuinen, jos ei ole seuraa tai syliä tarjolla hereillä ollessa. Itsellä vain meinaa väsy painaa…

Osastolla jälleen

maanantaina 15. helmikuuta 2010

Morfiinit lopetettiin viime yön aikana ja osastolla ollaan jälleen! Jippii! Poitsukan vointi on kohentunut ihan huimasti näin lyhyessä ajassa. Tänään hän oli jo hyvin samanlainen kuin ennen operaatiota. Hän jaksoi hyvin syödä pikkuisen maitomääränsä ja kaipasi lisää. Kipuja ei tuntunut olevan, joten kuuden tunnin välein menevä Perfalgan (=kipulääke) tuntuu riittävän. Pikkuveikka katseli tarkkaavaisena ympärilleen ja nukkui tyytyväisenä sylissä, kuten niin monesti aikaisemminkin…

Tulehdusarvot olivat laskeneet jo alle 20. Jos lasku jatkuu huomiseen, lopetetaan antibioottien antaminen. Hb oli taas laskussa, joten huomenna voi olla edessä punasolujen tankkausta. Maidot on edelleen 8 x 1ml ja niiden lisäämisessä ollaan hyvin varovaisia, jotta suoli ja maha ehtisivät tottua syömiseen ja alkaisivat toimimaan kunnolla. Paino oli aamulla 4155g, joten iso miehen alku meillä jo on.

Milli maitoa

lauantaina 13. helmikuuta 2010

Tästä se siis taas lähtee! Pojan vointi alkaa kai ihan oikeasti kohentumaan ja kipulääkitys on kohdallaan. Morfiinin määrää ollaan vähä saatu vähennettyä, eikä pienet liikutukset tunnu tuottavan kipua. Ajelin aamupäivällä Alavudelta kotiin. Kävin pikaisesti moikkaamassa nukkuvaa pikkuista ja lähdin sitten MM-kyykän tunnelmiin TTY:lle. Olisi ollut mukavaa olla pelaamassakin, mutta huipulle on hyvä lopettaa, vai mitä Karvaajat? :) Tuttuja pohojalaasia ympärillä ja edes hetkeksi ajatukset pois sairaalasta…

Illalla menin takaisin sairaalaan. Poika oli ollut unessa lähes koko päivän. Vaihdoin vaipan, syötin maidon ja sitten sainkin pikkuisen pitkästä aikaa syliini. Pikkuveikka oli hyvin seurallisella tuulella ja valvoi lähes 2,5 tuntia. Katse oli väsynyt, muttei enää harhaileva, kuten se oli vielä eilen ollut. Tulehdusarvot olivat laskusuunnassa ja kolmesta antibiootista oli yksi saatu lopetettua.

Simonen isäkin kävi kurkistamassa, mitä meidän pojalle kuuluu. Kuulin samalla heidän iloisia uutisia. Kotiutuminen voi olla edessä jo torstaina, jos paino nousee yli 2kg eikä tule mitään yllättäviä takapakkeja. Kovasti he odottavat meitä takaisin 8-huoneeseen ja kovin mielellään me sinne siirrymme heti, kun lupa vaan tulee…