Olipas eilinen oikein ”hulinapäivä”, siis kotona.
Aamupäivästä saimme vieraita Vihdistä, kun Päivi perheineen tuli piipahtamaan ja saimme siis kummityttömme hetkeksi luoksemme. Lassin lelut kiinnostivat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Isoja neitiä nuo kyllä jo ovat. Höpöttävät, minkä kerkiävät ja omatoimisuutta löytyy. Illan vieraat olivat vielä etelämpää, kun Wickströmit yhdistivät ristiäisreissun meidän moikkaamiseen. Mukavaa oli heitäkin nähdä!
Sairaalassa ollaan piristymään päin. Toissapäivä meni lähes kokonaan nukkumiseen, niin eilen poika oli huomattavasti enemmän valveilla, jopa yöllä. Molemmat kanyylit oli jouduttu vaihtamaan uusiksi, mutta tämä on sitä normaalia rutiinia tuolla. Vielä suonia on hyvin jäljellä, eikä broviacin laittoon siksi ole kiirettä.
Menin sairaalaan iltapäivällä ja koska poika nukkui silloin, kävin ensimmäistä kertaa syömässä henkilökunnan ruokalassa. Ruoka oli maittavaa ja ihan kohtuuhintaista, joten pitää välillä käyttää tääkin mahdollisuus hyödyksi. Toin pienokaiselle omia vaatteita ja puinkin heti seuraavassa vaipanvaihdossa ”uudet” vaatteet päälle. Pukeminen oli melko helppoa, koska piuhojen määrä oli vähentynyt. Pulssia ja hengitystiheyttä ei enää koneellisesti seurata, koska arvot ovat olleet koko ajan tasaisia. Enää meni happisaturaatiopiuha jalasta, kanyylien lisäksi. Body tuntui sylittelyn aikana paljon sairaalapaitaa käytännöllisemmältä, koska ei noussut ylös…
Ruokailuissa siirryttin nyt uudelle tasolle. Syöttö on tuttipullosta ja kerta-annos 10ml. Lisäksi ruokailuajoissa annettiin hieman vapautta, koska toivotaan pojan syövän suun kautta ja unissaan hän ei suostu tutista imemään. Eli syötöt tapahtuu, kun on pojan valveillaoloaika. Maito on maistunut mukavasti ja stoomapussiinkin on vähän tullut ruskeaa eritettä. Määrä oli tänään kuitenkin melko pieni. Napatynkä oli irronnut ja se helpottaa huomattavasti tulevia stoomapussin vaihtoja.

Ensi viikolle suunnittelemamme Alavuden reissun vuoksi saimme luvan tulevan kummin sairaalakäyntiin. Sylittelyä, syöttöä ja silittelyä. Sitä se kohtaaminen oli. Vielä ennen kotiinlähtöä tyrin itse ja irrotin vahingossa päässä olevan kanyylin. Näin poika joutui tänään jo kolmannen kerran kanyylin vaihtoon. Onneksi poika ei ole pitkävihainen, vaan leppyi ja nukahti jo ennen lähtöämme.