Tepoot – Blogi

Päivin sanoja lainatakseni: ”Niin pieni ja hento kotiin tullessa ja liian pieni ja hento pois lähtiessä.”

Suru on suuri, kaipaus ja ikävä vielä suuremmat. ♥  Mutta Iran on nyt hyvä olla, ilman kipuja, isomamman sylissä ja Lea-serkun luona taivaan kodissa. Lähes päivälleen tasan 7 vuotta Eija ja Vesa saivat pitää hänet luonaan. Miksi-kysymyksiä on paljon, mutta ilman vastauksi ne jäävät. Tarkoituksen tiedämme sitten joskus. Nyt sitä ei ymmärrä.

Perhonen

 

Eilenhän vasta,

katselin lasta

haurasta, kasvavaa.

Näin siivet hennot,

näin ensilennot,

odotti kaunis maa.

 

Taivaaseen lensit valoa päin.

Huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.

 

Mureni taika,

mitä on aika,

missä on perhonen?

Tiedämme täällä,

levon sait päällä

Jumalan kämmenen.

 

Perhonen pieni,

valaisit tieni.

Aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää,

aika pois liitää.

Kohtaamme uudelleen.

 

Valossa kylpee Jumalan maa.

Jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.

 

Anna-Mari Kaskinen

Elokuussa 2004

Heinäkuussa 2010

Myöhästyneet nimpparionnittelut iskälle, Matti-papalle, Jumppu-serkulle, Matti-kamulle ja Eija-tädille synttärionnittelut!

T:Veikka

Poikien serkun Iran tilanne on huonontunut. Kerran jo ehdimme iloita solujen nousemisesta ja uuden luuytimen toimimisesta, mutta sitten sieltä luuytimestä löytyikin vielä Iran omia soluja ja jokin virus. Täsmälääkitys ei auttanut ja nyt solut syövät toisiaan. Hoidot aloitetaan alusta! Toivottavasti Ira kestää. Voimia Iralle, Aleksille, Eijalle, Vesalle ja mammalle sinne Saksaan! Kädet on ristissä täällä ja uskon, että kaikilla blogin lukijoilla.

Ira viime kesänä

Vihdoin löytyi oma puhelin, mutta näyttö oli rikki, joten tulee vissiin sitten uuden puhelimen hankkiminen ajankohtaiseksi. Nyt mut tavoittaa taas omasta numerosta: 040-5175434/ Marjo

Hukkasin tänään puhelimeni ja se on vissiin löytynyt, mut en tiedä kuka ja missä se puhelin tällä hetkellä on. Joten mut tavoittaa jonkin aikaa Veskun vanhasta puhelinnumerosta: 0400-789011/ Marjo.

Päivä oli ihana. Meitä oli paikalla 5 äitiä ja sit Kummeista yksi työntekijä. Seura oli mukavaa. Myös Kaiuksen äiti oli päässyt hemmoteltavaksi, ja tästä olin hyvin onnellinen. Aamuinen keilaus oli peruuntunut ja menimme sen sijasta tutustumaan Ollilan luomutilalle Pirkkalaan ja etenkin sen korupajaan. Kauniita koruja! Sieltä syömään ja hierontaan. Puolen tunnin hieronnat pitäisi kieltää lailla, aika loppui totaalisesti kesken! Sitten uutta tyyliä hiuksiin, vähän meikkiä kasvoihin ja jälleen syömään. Olin kyllä yllättynyt, että mulla oli jo nälkä! Viimeisessä kohteessamme teatterilla pääsimme kurkistamaan kulissien taakse ja nauttimaan kuohuviiniä ennen illan esitystä. Kolmen pennin ooppera ei valitettavasti hurmannut mua, mutta hienosti jotkut näyttelijät kyllä lauloivat. Päivän päätteksi lämpöiset halaukset, omat Teemu-nallet kainaloon ja kotimatkat saivat alkaa.

Oli hienoa kuulla, että tällaiset hemmoittelupäivät eivät ole ”rahan tuhlausta” äiteihin, vaan suurin osa päivän tapahtumista oli Kummeillekin ilmaisia. Yritykset tekivät tällä lailla pienimuotoisen lahjoituksen Kummien ja sitä kautta meidän äitien hyväksi.