Päivin sanoja lainatakseni: ”Niin pieni ja hento kotiin tullessa ja liian pieni ja hento pois lähtiessä.”
Suru on suuri, kaipaus ja ikävä vielä suuremmat. ♥ Mutta Iran on nyt hyvä olla, ilman kipuja, isomamman sylissä ja Lea-serkun luona taivaan kodissa. Lähes päivälleen tasan 7 vuotta Eija ja Vesa saivat pitää hänet luonaan. Miksi-kysymyksiä on paljon, mutta ilman vastauksi ne jäävät. Tarkoituksen tiedämme sitten joskus. Nyt sitä ei ymmärrä.
Perhonen
Eilenhän vasta,
katselin lasta
haurasta, kasvavaa.
Näin siivet hennot,
näin ensilennot,
odotti kaunis maa.
Taivaaseen lensit valoa päin.
Huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.
Mureni taika,
mitä on aika,
missä on perhonen?
Tiedämme täällä,
levon sait päällä
Jumalan kämmenen.
Perhonen pieni,
valaisit tieni.
Aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää,
aika pois liitää.
Kohtaamme uudelleen.
Valossa kylpee Jumalan maa.
Jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.
Anna-Mari Kaskinen
Elokuussa 2004
Heinäkuussa 2010