Tästä se siis taas lähtee! Pojan vointi alkaa kai ihan oikeasti kohentumaan ja kipulääkitys on kohdallaan. Morfiinin määrää ollaan vähä saatu vähennettyä, eikä pienet liikutukset tunnu tuottavan kipua. Ajelin aamupäivällä Alavudelta kotiin. Kävin pikaisesti moikkaamassa nukkuvaa pikkuista ja lähdin sitten MM-kyykän tunnelmiin TTY:lle. Olisi ollut mukavaa olla pelaamassakin, mutta huipulle on hyvä lopettaa, vai mitä Karvaajat? 🙂 Tuttuja pohojalaasia ympärillä ja edes hetkeksi ajatukset pois sairaalasta…
Illalla menin takaisin sairaalaan. Poika oli ollut unessa lähes koko päivän. Vaihdoin vaipan, syötin maidon ja sitten sainkin pikkuisen pitkästä aikaa syliini. Pikkuveikka oli hyvin seurallisella tuulella ja valvoi lähes 2,5 tuntia. Katse oli väsynyt, muttei enää harhaileva, kuten se oli vielä eilen ollut. Tulehdusarvot olivat laskusuunnassa ja kolmesta antibiootista oli yksi saatu lopetettua.
Simonen isäkin kävi kurkistamassa, mitä meidän pojalle kuuluu. Kuulin samalla heidän iloisia uutisia. Kotiutuminen voi olla edessä jo torstaina, jos paino nousee yli 2kg eikä tule mitään yllättäviä takapakkeja. Kovasti he odottavat meitä takaisin 8-huoneeseen ja kovin mielellään me sinne siirrymme heti, kun lupa vaan tulee…