Arkisto aiheelle ‘Levi’

Levillä

perjantaina 4. tammikuuta 2013

Perjantai-ilta. Auto oli pakattu suksiboxia myöten täyteen. Mukana oli meidän perheen lisäksi mamma. Mä ahtauduin poikien istuinten väliin takapenkille. Veikka tippaan, ja matka sai alkaa.

Veikka oli ensimmäistä kertaa matkustamassa noin kauas yliopistollisesta sairaalasta. Vähän jännitti, oliko kaikki mukana. Noita Veikan juttuja kun ei ihan perusmarketista tai edes Kittilän tk:sta saa. Kaikki oli kuitenkin mukana, ja sopivasti ylimääräistä.

Matka kesti noin 9 tuntia. Perillä olimme klo 5.30. Aikuiset väsyneinä, lapset koko matkan nukkuneena virkeinä. Aamun aikana Lassin vointi kuitenkin huononi, ja kuume alkoi nousemaan. Kuumetta riitti tiistaiaamuun asti. Se siis niistä ulkoiluista. Sisällä oltiin paljon ja Veikka oli paljon tipassa. Tilat olivat pienet, mutta tekemistä riitti yllättävän hyvin, vaikka leluja olikin melko vähän mukana.

Mamman mukana olo mahdollisti mun ja Veskun rinteeseen pääsyn. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo yli 3,5 vuotta. Hienoa oli, ja nautimme kyllä molempina päivinä. Jumiuduimme yhteen rinteeseen, mutta ei se haitannut. Lukuisista itänaapurin ”lanaajista” huolimatta rinne pysyi yllättävän hyvässä kunnossa.

Tiistain-keskiviikon välisenä yönä oli sitten Veikan vuoro alkaa kuumeilemaan. Onneksi lämpö pysyi Panadolin voimalla aisoissa, ja selviydyimme ilman sairaalan apua.

Lassi pääsi viimeisenä lomapäivänä kokeilemaan laskettelua. Hienosti onnistui autettuna, ja intoa riitti. Ensimmäisen laskun aikana poika tuumasi, että ”Mennään hyppyristä!”. Ei oo omena puusta kauas pudonnut, vai miten se nyt menikään!

Illalla lähdimme takaisin kohti Pohjanmaata. Matka oli hieman menomatkaa levottomampi, Lassi nukkui kuin tukki, mutta Veikka heräsi joka pysähdykseen (ja niitä pysähdyksiä oli aika paljon, kun aina jonkun piti päästä suoristamaan jalkojaan ja lepuuttamaan selkäänsä). Pääsimme aamu-unille poikien ollessa mummun ja papan kanssa. Iltapäivällä lähdimme melkein 2 viikon reissusta kotia kohti.

Vaikka loma menikin sairastelujen vuoksi vähän erilailla kuin olimme ajatelleet, uudelleen menemme aivan varmasti. Toivottavasti siihen ei kulu sitä 3,5 vuotta!