Arkisto aiheelle ‘LTO’

Osastoa kohti

tiistaina 20. maaliskuuta 2012

Morfiini-infuusio on purettu, mutta Veikka saa vielä niitä kerta-annoksia tarvittaessa. Eilen sai kahdesti, kipuun ja ennen stoomapussin vaihtoa. Perfalgan menee vielä säännöllisesti kuuden tunnin välein. Kunnoltaan Veikka ei enää tehotarkkailua vaadi ja osaston puolelle siirtämisestä on ollut puhetta, mutta kutoshuone on niin täynnä, ettei sinne vielä mahdu. Säpsyt ovat vähentyneet reilusti ja niiden voikakkuuskin on ihan eri luokkaa kuin viikonloppuna. Eilen aloitettiin Veikan oma janojuoma. Veikka sai sitä 20-30ml kolmen tunnin välein, yhteensä kolme kertaa. Tunnin verran juomisen jälkeen masuletku oli kiinni, mutta sitten Veikka sanoi, että masu on pipi ja avasimme letkun. Mitään mahottomia määriä sieltä ei tullut, joten toivotaan, että osa ainakin eteni suoleen asti. Tänään tai huomenna aloitelaan vissiin hiljalleen Peptisorbiakin. Ihanaa nähdä Veikka jo niin hyvävointisena. Vielä aristelee kovasti istumista tuetta ja seisomista, mutta harjoittelemme niitä hiljalleen. Palomies Sami, Postimies Pate ja Pingu -dvd:t on kyllä kaluttu jo niin monta kertaa läpi, mutta se ei tunnu Veikkaa haittaavan. Hän vain kertoilee etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Veikan omalääkärin ja kirurgin kanssa juteltiin Veikan tulevasta lääkityksestä. Tällä hetkellä Veikalla ei mene kuin antibiootti suonensisäisesti. Puhuttiin, että lääkitys tulee varmasti jonkin verran nyt vaihtumaan, kun tiedetään oikeasti, millainen suoli on. Mitään lääkettä ei aloiteta varmuuden vuoksi, vaan katsotaan, mitä Veikka oikeasti tarvitsee. Myös yönutrition koostumusta (lähinnä rasvojen osalta) tulevaisuudessa mietitään, koska tällä suolella Veikka ei tule koskaan pääsemään kokonaan eroon suonensiäisestä ravinteesta, niin täytyy kuulemma vielä tarkemmin ajatella maksan säästämistä.

Sunnuntai

maanantaina 19. maaliskuuta 2012

Vointi kohenee koko ajan. Eilen Veikka oli pitkät pätkät hereillä ja virkeänä. Hymyä tulee ja oma viekas tingintekijän ilme on palannut kasvoille. Sain vihdoin pojan syliinikin. Keinuttelimme pitkät tovit ja osan aikaa Veikka nukkui sylissä. Päiväunille nukahtaminen ja nukuttaminen kesti säpsyjen vuoksi tunnin. Aluksi pidin Veikkaa sylissä melko tiukastikin, jotta säpsähdykset eivät säikäyttäisi ja herättäisi Veikkaa kokonaan. Lopulta laitoin pojan sänkyyn ja makasin itse puolittain päällä. Kun Veikka vihdoin pääsi syvään uneen, nukkui hän yhtä heräämistä lukuunottamatta noin 3 tunnin unet.

Morfiinin purkua oli aloitettu lauantai-iltana ja eilen illalla se on todennäköisesti saatu purettua kokonaan. Säpsyjä on tullut siis edelleen, mutta ne ovat vähenemään päin. Veikalla on ollut nyt 3 yötä sama hoitaja, joten hän on hyvin osannut verrata säpsyjen voimakkuuksia ja toistuvuutta edellisiin. Toissayönä säpsyjä oli vielä melko paljon, ja voimakkaitakin, mutta vähemmän ja lievempiä kuin perjantai-lauantai välisenä yönä. Veikka oli saanut nukuttua myös sikeää unta, etenkin aamuyöstä. Aamulla, kun hoitaja oli mennyt Veikan luo ja vissiin vähän jo herätellytkin, niin Veikka oli laittanut kädet silmille ja tuumannut ”Vaukka nukkuu” ja niin oli uni vielä jatkunut. Säpsyt tulevat Veikalla vain nukahtamisvaiheessa, kun lihakset pääsevät kunnolla rentoutumaan, ei enää sikeässä unessa. Eilen oli jälleen puhuttu EEG:n ottamisesta tai vissiin siitä, ettei sitä oteta, kun säpsyjä ei ole koko aikaa. Lääkäri oli konsultoinut myös anestesialääkäriä ja hän oli sanonut, että epiduraali saattaa tehdä noita säpsyjä vielä pitkään lopettamisen jälkeenkin. Epiduraalihan lopetettiin pe-la yönä ja nyt säpsyt ovat vähenemään päin, joten toivottavsti syy on tuo. Veikkahan ei ole koskaan ennemmin ollut epiduraalipuudutuksessakaan.

Pissaa tulee hyvin ja pissakatetri poistettiin eilen iltapäivällä. Mahaletku on ollut auki koko ajan ja sieltä tulee tavaraa pois päin. Katsotaan, joko sitä tänään alettaisiin pitää välillä kiinnikin, jotta painetta tulisi suolistoon päin. Stoomasta on tullut jo ihan oikeankin näköistä tavaraa, 3 ekaa päivää sieltä tuli vain verta ja kudosnestettä. Hiukan turvonnut poika on (+1,4kg), mutta koska pissaa tulee, niin ainakaan eilen illalla ennen meidän lähtöä ei nesteenpoistolääkettä annettu. Tänään Anna-Leena-lääkäri palaa loman jälkeen töihin (jihuu!) ja nään myös Veikan kirurgin ja ehkä omalääkärinkin, jos vaan ehdin sairaalaan ennen niiden käyntiä, kun pitää mennä ensiksi hoitamaan omat hampaat kuntoon.

Ai niin, se piti vielä päivittää, että Veikka siis ihan jo istuskeli sylissä. Käsittelyarkuutta ei enää kauheasti ole, mutta masusta painamista kyllä aristaa. Seisomista lattiallakin yritettiin, mutta Morfiini heitti vielä sen verran, ettei Veikka tykännyt siitä ollenkaan. Yöllä oli kääntynyt sängyssä itse kyljelleen ja selällään ollessa nostaa peppua ylös, joten ihan hyvin on tuo liikehdintäkin jo alkanut.

Toipuminen jatkuu

lauantaina 17. maaliskuuta 2012

Veikan vointi on kohentunut ja nyt illalla aloitetaan Morfiinin purkuakin hiljalleen. Tällä hetkellä suurin ongelma on eilen illalla alkaneet melko voimakkaat säpsyt, joita Veikka saa nukkuessa ja siten uni jää tosi pätkittäiseksi. Yöllä lopetettiin varmuuden vuoksi epiduraali, koska ajateltiin, että siinä joku aine olisi saattanut tehdä sen. Lääkärit olivat miettineet myös EEG:n (aivosähkökäyrän) ottamista, mutta ainakaan tänään siihen ei vielä ryhdytty. Veikalla ei ole ennemmin ollut mitään neurologisia ongelmia, joten ehkä myös siitä syystä lääkärit eivät heti määränneet tuota EEG:tä ja toisaalta jos säpsyt olisivat aivoperäisiä, niitä pitäisi tulla kuulemma myös hereillä ollessa. Todennäköisesti nuo ovat lihasperäisiä ja ehkäpä Morfiinista johtuvaa, koska muuta niin vierasta lääkettä Veikalle ei mene. Illalla tankattiin Trombosyyttejä, muuten veriarvot ovat olleet ihan hyvät. CRP oli laskenut alle sadan, joten todennäköisesti tämä tulehdusarvon nousu johtui vain leikkauksesta. Hb oli taas hieman laskussa, mutta toisaalta Veikka on hieman turvoksissa, joten se saattaa hieman vääristää tuota arvoa.

Toipilas

perjantaina 16. maaliskuuta 2012

Tänään Veikka voi jo paremmin, mutta toisaalta kipulääkkeitä meni eilistä enemmän. Lääketokkurainen ja kipeä hän oli, ja aristi paikkoja, mutta jaksoi olla eilistä enemmän hereillä, jopa Palomies Sami -dvd jaksoi hetken kiinnostaa. Morfiinia menee maksimimäärä pumpulla jatkuvana infuusiona ja lisäksi Veikalle saa antaa Morfiinia kerta-annoksena (boluksena) korkeintaan 3 tunnin välein. Tänään oli klo 20 mennessä annettu 4-5 kertaa. Tämän lisäksi hän saa Perfalgania (Parasetamoli) suonensisäisesti 6 tunnin välein. Hb oli laskenut alle 80, joten Veikka sai punasolutankkauksen.

Veikka lämpöilee hieman (37,5) ja CRP on noussut yli sadan, joten hänelle aloitettiin varmuuden vuoksi antibiootit. Todennäköisesti noi molemmat johtuu leikkauksesta, mutta ne voivat olla myös infektiota. Huominen ja sunnuntai sitten näyttää, kumpaa on.

Leikkaus ohi

torstaina 15. maaliskuuta 2012

Veikan leikkaus oli kestänyt puoleen päivään asti. Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta huonona uutisena on löydökset. Veikan suolta oli ollut noin 1,2 metriä, josta vain 20cm oli ollut toimivaa ja metrin matkalta oli puuttunut hermosolut. Kirurgi soitti mulle klo 13.30 aikaan, jolloin Veikka oli vielä heräämössä, ja kertoi kuulumiset. Kiinnikkeitä suolen ulkopuolella oli kuulemma runsaasti, ja näitä oli poistettu. Itse suolta oli poistettu vain pieni arpeutunut pätkä vanhan avanteen kohdalta, koska ei ole mitään syytä ja mahdollisuutta poistaa noin suurta osaa suolistoa. Uusi avanne oli tehty alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Nyt vain toivotaan, että tästä leikkauksesta ja uudesta avanteesta olisi suuri hyöty. Tuo 20cm toimivaa ohutsuolta kuulostaa tosi pieneltä määrältä, mutta toisaalta, sillä suolellahan Veikka on tähänkin asti pärjännyt, joten ei kannata alkaa synkistelemään ja maalailemaan huonoja tulevaisuuden kuvia. Eteenpäin ja parempaa kohti, näin uskomme! Toisaalta sairaassakin suolessa oli näkynyt jotain eloa, joten ihan täysin toimimaton se ei voi olla. Kysyin kirurgilta, kannattaisiko Veikka laittaa jo suolensiirtojonoon, mutta hän ei nähnyt siihen vielä aihetta. Nyt siis vain katsomme, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka suoli alkaa tämän toimenpiteen jälkeen toimimaan. Mahan ja suolen kautta pitäisi saada menemään hyvä määrä (useampi sata milliä) letkuravintoa, jotta suonensisäistä ravinnetta päästäisiin pienetämään. Muuten maksa kyllä alkaa oireilemaan.

Veikka on kovin kipeä, onhan mahan avaaminen tosi iso juttu. Onneksi hän saa hyvät kipulääkkeet ja sen lisäksi on vielä epiduraalipuudutuksessa. Nyt Murun luo tehohuoneeseen.

.

Olosuhteisiin nähden Veikka voi ihan hyvin. Yritti jopa hieman jutellakin (”Äiti auta”, ”Pipi vatta”, ”Mennä lattialle”, ”Vettä juo, Vaukka jano”). Tosi kipeä hän oli, mutta kipulääkettä menee säännöllisesti ja uskon, että huomenna voidaan jo paremmin. Ehkäpä saisin pojan huomenna jo syliinkin. Leikkaushaava oli lähes koko vatsan levyinen, joten ihan syystäkin poika oli kipeä. Merkittävin näkyvä muutos oli, että uusi avannepiippu on paljon edellisestä suurempi. Mutta ei se näkö, kunhan vain alkaisi taas toimimaan…