Arkisto aiheelle ‘Raksa’

Kiireisen kesäkuun kuulumisia

sunnuntaina 24. kesäkuuta 2012

Veikalla on nyt 5 tipatonta yötä takana. Ilman Peptisorbia emme ole yöllä pärjänneet, mutta ilman tippaa kylläkin. Sokerit pysyvät 4-6 tuntia yli neljän, mutta sitten on tullut laskua (ollen alimmillaan 3,4). Olemme nyt olleet 2 yötä viikossa tipattomana.

Peptisorb-määrä on 1000ml päivässä tai jopa hieman enemmänkin. Kerta-annoksen saimme juhannuksena vahingossa nostettua 180ml:aan. Mun piti antaa 150ml, mutta annoin vahingossa 3 täyttä ruiskua (á 60ml), eikä Veikka reagoinut mitenkään, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Veikan toukokuinen mahatauti ja sen vaikutukset ovat nyt vihdoin ohitse. Parissa viikossa Peptisorbin kokonaismäärä nousi takaisin 1000ml:aan, mutta kerta-annoksen noustaminen takaisin 120ml:aan, mikä se oli ennen tautia, vei yli kuukauden.

Tiistaina käymme viimeisen kerran Sadun luona neuvolassa täällä Hervannassa. Haemme Veikalle Pneumokokki-rokottteen. Torstaina menemme Taysiin Pauliina-lääkärin luo. Veikka voi erittäin hyvin, joten hyvillä mielin kumpaankin. Hiukan tietty jännittää, onko painoa ja pituutta tullut tänä aikana, kun suonensisäisesti annettavat kalorit ovat tipattomuuden vuoksi vähentyneet niin rajusti.

Juhannuksen vietimme Päntäneellä Renttusakin luona. Viimeksi olimme samassa paikassa, kun Lassi potkutteli vatsassani. Lassi pääsi pari vuotta sitten tutustumaan tähän poikkeuksellisen ihanaan porukkaan, Veikalle tämä oli ensitapaaminen. Täytyy kyllä sanoa, että vilinää ja viskettä riitti, kun kymmenisen pikkuista vilisti nurmikolla juosten ja pyörillä ajaen. Vanhukset ja me siltä väliltä jäimme kyllä tänä vuonna selvästi kakkoseksi. Nautimme silti koko porukka olostamme, ja kelit suosivat. Lähtöhetkellä Veikka kiersi tapansa mukaan halaten jokaisen erikseen. Mukavaa oli, ja tänään olisi Lassin mukaan pitänyt lähteä jo takaisin sinne! Leikkimökkileikit jäivät pahasti kesken.

Tuleva synttärisankari ja mieluinen lahja

Raksalla on ollut ihan hullua kiirettä oikeastaan koko kuukausi. Työpäivät ovat kokonaisuudessaan venyneet, kun pappa on aamulla mennyt jo ennen seitsemää ja sitten illalla klo 22-23 aikoihin on viimeiset poistuneet työmaalta tai ainakin pistäneet pötkölleen. Olemme onneksemme saaneet paljon apuja. Mummu on hoitanut poikia yötä päivää, välillä muutaman ansaitun vapaapäivän ottaen, pappa on saanut raksalle yhä useammin seurakseen myös toisen papan, mamman, mut, Veskun paria työviikkoa lukuunottamatta, putkimiehen muutamiksi päiviksi ja sähkömiehen ihan Alavudelta asti. Ensi viikon projektina on vielä päällystää portaat, saada eteisen kaapit paikoilleen, mahdollisesti laatottaa varaston laattia sekä kitata ja maalata seinät, asentaa loput valaisimet, siivota sekä uudessa kodissa että Hervannassa ja muuttaa loput tavarat. Lopullinen muutto olisi sitten torstaina, kun saamme muuttotarkastuksen kunnalta. Ihanaa! Vihdoinkin tämä raskas, mutta kuitenkin niin hieno projekti saa jonkinlaisen päätöksen tai edes välietapin. Tekemistähän jää vielä itselle ja muillekin…

Viikko sitten aloitimme muuton oikein urakalla. Merja, Päivi ja Heli olivat apunamme ja käskytettävänäni. Tehokasta oli ja valmistakin tuli tai ainakin urakka eteni harppauksen eteenpäin.

Leikkipuisto valmistui takapihallemme kuun alussa. Hulinaa on sielläkin piisannut, kun naapuruston runsaslukuinen lapsikatras on vuoron perään ollut leikkimässä ja äidit juoruilemassa (kuten Vesa-Matti muistaa aina mainita). On se vaan mukavaa, että samanikäisiä kavereita on lähitienoilla runsaasti.

Veikan syömiset on edelleen nollassa, mutta ehkäpä siinäkin ollaan menty taas tipuaskel eteenpäin. Veikka pyytää itse mm. juustoa, nakkia, makkaraa, sipsiä, keksiä, porkkanaa, karkkia… Nuoleskelee näitä hetken ja kantaa niitä sitten tärkeänä mukanaan. Maitojuoma ja Osmosal kuuluu nykyään myös mieluisiin juomisiin ja niitä menee yhteensä puolisen litraa päivässä. Juhannuksen erikoisuutena oli, että Veikka istahti aamulla ruokapöydän viereen lattialle ja tuumasi ”Äiti, anna minulle jotain aamupalaa!”.  Äsken appelsiinin makuisesta purukalkkitabletista tuli uusin makuelämys.

Raksalta

sunnuntaina 13. toukokuuta 2012

Loppukiri on alkanut. Viimeinen kuukausi ennen muuttoa meneillään. Vuosi sitten tähän aikaan tontilla ei ollut kuin kasvillisuutta…

Paljon on vielä tekemättä, mutta paljon on jo tehtykin. Maalauksia vielä jatketaan, vessat on kalusteita vaille valmiita, keittiö valmistunee ensi viikolla hyvälle mallille, laminaatin laittoa saa pian jatkaa parin huoneen lisäksi muihinkin tiloihin ja kaappejakin on jo kivasti pystyssä.

Veskukin jopa ”lomailee” pari seuraavaa viikkoa.

Lattian tekoa

Väsynyt rakentaja

Herkuttelija ruokailemassa

Maalarit

Melkein valmis sauna ja sen tekijä

Pojat lauteilla…

Junanrataleikki

Näin sitä juhlittiin äitienpäivää

Mukavaa oli!

Raksalla

maanantaina 23. huhtikuuta 2012

On ollut ihanaa, kun olemme saaneet viime aikoina viettää niin paljon aikaa raksalla. Mä olen päässyt sinne hommiin, kun mummu, mamma tai Merja on ollut kotona poikien ammana.

Pojat ovat olleet välillä mukana ja viihtyneetkin yllättävän hyvin. Parhaimmillaan olemme olleet ihan koko päivän koko porukalla -sisällä leikkien, ulkoillen ja ihan oikeita hommia tehden.

Lassi on ahkera imuroija!

…ja tyyli on vapaa…

Veikka seikkailee pitkin taloa ja nauttii, kun on tilaa juoksennella.

Maalausharjoituksia

Lassi haluaisi maalata meidän saunan punaiseksi ja saunan oven vihreäksi! Näistä keskustellaan vielä.

Molemmat papat ovat olleet viime viikkoina tiiviisti rakennuspuuhissa. Mummulan pappa tekee kaikkea mahdollista, viime päivinä sauna, pukutila, keittiö ja ruokailutila sai laattalattian, alakerran seinät ja katot kittiä, keittiön katto pohjamaalin… Sapsun papan urakkana on ollut paneelikatot kosteisiin tiloihin ja sauna kokonaisuudessaan -lauteet ovatkin jo hyvässä mallissa! Molemmat papat ovat saaneet välillä pikkuapulaisia.

Laattojen leikkaaminen on jo ihan helppo juttu!

Veikka tarkistaa, että tulee hyvä silikonisauma!

Ruuvi oikealle paikalle…

…ja sitten ruuvaus

Loppuhuomautus: Veikan maitomäärä on ollut pian viikon 800ml!!!!

Kurkistus raksalle

perjantaina 30. maaliskuuta 2012

Sähköputkien laitto jatkuu vieläkin

Portaat ovat jo käytössä, mutta askelmiin tulee vielä laminaatti päälle

Yläkerrassa jo käytössä oleva wc

Alakerran pesuhuone

Saunan tekeminenkin on jo aloitettu

Leikkaus

keskiviikkona 14. maaliskuuta 2012

Olimme sopineet, että viemme Veikan tiistai-illalla sairaalaan, koska keskiviikkona oli tarkoitus ottaa verinäytteitä tulevaa leikkausta ajatellen, nähdä avannehoitaja ja kirurgi. Onneksemme Veikan toinen omahoitaja, Pike, soitti tiistaiaamulla ja sanoi, ettei kannata vielä tulla, koska osasto on niin täynnä. Vietimme mielelämme yhden ylimääräisen päivän mummulassa. Saavuimme tänään puolilta päivin sairaalaan. Hiukan jo säikähdin, kun Veikan kirurgi linkutti vastaan kyynärsauvoilla, mutta kertoi kuitenkin leikkaavansa Veikan huomenna. On se sissi!

Lassi jäi mummulaan, koska seuraavat päivät taitavat nyt kulua mullakin aikas pitkälle sairaalassa. Veikka on aluksi teholla hoidettavana kipulääkkeiden ja epiduraalipuudutuksen vuoksi. Tänään menimme vielä illaksi kotiin. Seuraavaa kotilomaa odotellaan ja jospa tämän leikkauksen ansiosta Veikan vointi alkaisi normalisoitumaan ja meidät voitaisiin vihdoin myös kotiuttaa.

Huomenaamulla Veikalla on leikkaus. Veikka pääsee saliin ensimmäisenä klo 7.30. Avanteen paikkaa vaihdetaan, koska tämän nykyisen juureen tuli tyrä ja kirurgi meinasi, että se saattaa olla heikko kohta ja siten altis uudelle tyrälle. Avanne tehdään samalle kohdalle, mutta vasemmalle puolelle. Tämän leikkauksen jälkeen Veikalla on sitten kaikki (broviac, masunappi ja avanne) samalla puolella alekkain. Leikkaukseen on varattu paikalle anestesialääkärin ja kirurgien lisäksi patologi, joka tutkii otettavat koepalat heti. Yhden koepalan tutkimisessa menee vissiin noin 20min, joten koepalojen lukumäärästäkin riippuen leikkaus saattaa kestää melko kauan. Kirurgin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suuri leikkaus. Leikkaussaliin pääsee lisäksi vierailevana tähtenä Veikan omalääkäri, Pauliina. Leikkauksessa otetaan siis useampi koepala suolesta ja niistä tutkitaan hermosolut ja niiden olemassa olo (hirschsprungin taudissa hermosolut puuttuvat sairaasta suolesta). Kirurgin mukaan näiden koepalavastausten perusteella sitten poistetaan tarvittaessa sairasta suolta. Jos sairas osuus yltää kovin korkealle, niin sitten suoleen tehdään joku halkaisusysteemi, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse ryhtyä, suolen poistaminen kuulostaa niin paljon ”helpommalta”.

Tähän leikkaukseen päädyttiin, koska suoli ei ole tämän 5 kuukautta kestäneen sairaala-ajan aikana osoittanut toipumisen merkkejä. Se toimii välillä ihan hyvin ja välillä huonosti, muttei normaalisti ollenkaan. Masun kautta tyhjätään edelleen 1000-1500ml päivässä ja stoomasta tulee 200-600ml. Veikalle on alkuvuonna tehty kaksi varjoainekuvausta. Ensimmäisessä varjoaine laitettiin stoomasta päin ja toisessa masusta päin. Ensimmäisen kuvauksen anti oli, että suolen loppupää on kaventunut ja sen yläpuolella on laajentunutta suolta. Tämä voisi viitata siihen, että suolen loppupäässä on vielä hirschsprungin tautia, mutta kukaan ei osaa sanoa, paljonko. Toisessa varjoainekuvauksessa nähtiin, että suoli vetää hyvin. Vitsailimmekin Anna-Leena -lääkärin kanssa, että voisimme ottaa päivittäin muutaman kymmenen milliä varjoainetta, niin suoli toimisi paljon paremmin. Lisäksi kuvat kertoivat, että ”Veikallahan on suolta vaikka kuinka paljon” Tarja-kirurgin sanoja lainatakseni. Saman totesivat myöhemmin myös Anna-leena ja Ruuskan Tarja (toinen Veikkaa hoitanut gastroenterologi). Veikan suoli on siis kasvanut hyvin pituutta, mutta kukaan ei osaa sanoa paljonko. Tämä oli hienoa kuultavaa ja ehkä sen vuoksi leikkaukseen joutuminen ei tunnu yhtään pahalta, päinvastoin.

Muutenkin on jotenkin jännä olo tuosta leikkauksesta. Ei oikein tunnu miltään, silti oikein odottaa leikkausta ja kauhulla miettii niitä leikkauksen jälkeisiä päiviä, kun Veikka on oikein kipeä… ja silti on kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Kaippa sitä on niin jo turtunut tähän, 8 nukutuksen jälkeen. Ja toisaalta jotenkin sitä uskoo ja odottaa parannusta Veikan vointiin tämän leikkauksen myötä.

Aion siis mennä raksalle hommiin siihen asti, kun soittavat Veikan saapuvan takaisin osastolle.

Ai niin. Veikan pituus on 86cm! Veikalle on siis vihdoin tullut ihan reilusti pituutta. 2,5kk ja 2,5cm, jee! Painoa oli nyt 12,4kg.

Helmikuu

keskiviikkona 14. maaliskuuta 2012

Viikottaiset päivitykset ovat näköjään muuttuneet kuukausittaisiksi päivityksiksi! On kyllä ollut niin kiirettä, joten pahoittelen. Jotain kiireestä kertoo myös se, että me ollaan Veskun kanssa helmikuussa yhteensä kuvanneet vain 10 päivänä!!! Ja se on vähän se! Tässä edes jotain kuvia helmikuusta:

Veikka alkoi vihdoin loppukuusta juoksemaan, siis niin, että molemmat jalat on yhtä aikaa ilmassa. Tästä iloitaan, varsinkin, kun ymmärsin sen, että kaikki tällaisia suuria juttuja kokeneet, kuten Veikka, ei välttämättä juokse ollenkaan. Niin, ja tutti jäi samoihin aikoihin pois. Veikka alkoi puremaan tutit heti rikki, eikä rikkinäiset kelvanneet, joten se jäi vähän niin kuin itsekseen pois. Muutamia tuttikyselyjä lukuunottamatta, ei ongelmia tai itkuja ole tullut.

Viime viikon vieraat

maanantaina 30. tammikuuta 2012

Päiväkotilomilla

sunnuntaina 30. lokakuuta 2011

Torstaina päästiin pitkästä aikaa tipasta eroon. Vapauden alettua livistimme heti alakerran leikkitilaan ja hissiajeluille. Vapautta kesti 7 tuntia, kunnes lommosilmäinen poika alkoi tarvitsemaan Ringeriä nestetasapainon saavuttamiseksi. Sairaalan käytävällä seikkaillessamme törmäsimme osaston lääkäriin ja uskaltauduin kysymään kotilomaa perjantaille. Anna-Leena varmaan vähän yllättyi kysymyksestä, eikä heti luvannutkaan mutta sanoi, että katsotaan aamulla.

Perjantaina lomalupa tuli ja lähdimme Veikan kanssa pitkästä aikaa kotiin. Heti autoon päästyämme Veikka alkoi kyselemään Lassia, sama toistui kotona. Alkaa varmaan pienempääkin jo ikävä vaivata. Jospa Lassi tulisi ensi viikon lopulla mummun kanssa kotiin… Kylpyhetki on ekan kotiloman ykköshetki.

Lauantaina ja sunnuntainakin pääsimme kotiin päiväksi, vaikka kalium-arvot olivatkin olleet perjantaista lähtien matalalla. Tuo alhainen arvo saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä, joten Veikka on ollut pari yötä monitoriseurannassa. Arvoissa ei onneksi ole ollut mitään ihmeellistä. Verikokeita on kuitenkin varmuuden vuoksi otettu aamuin illoin. Viikonlopun kotilomat vietimme pääasiassa raksalla siivoillen ja seuraillen muiden hommia. Oli aikas jännittävää katsoa, kuinka 1500 litran varaaja siirtyi 4 miehen voimin tekniseen tilaan. Kiitos apuvoimille!

Oma aikani on viime viikot mennyt kyllä totaalisesti sairaalassa. Aamulla herättyäni syön jotain tai otan aamupalan mukaan ja lähden Veikan luo. Veikan päikkäreiden aikaan olen lähes joka päivä karannut johonkin (kotiin, laattakaupoille, sairaalan sosiaalityöntekijän juttusille, kirpparille…), pakko päästä edes hetkeksi pois noista valkosen talon seinien sisäpuolelta. Sama olo on varmaan ollut Veikallakin, sen verran ahdistuneelta hänkin on välillä vaikuttanut. Kotilomat tulivat todella tarpeeseen, molemmille. Päikkäreiden jälkeen klo 16-17 aikaan olen palannut takaisin pojan luo ja ollut klo 21-22 saakka, siihen asti, kun Veikka on rauhoittunut hoitajalle tai sitten nukahtanut yöunille. Ei mitään herkkua, voin sanoa. Olla nyt leikkitätinä 12 tuntia päivästä ja miettiä, että niin ne kotihommat on kaikki tekemättä (tätä oon kyllä oikeasti miettinyt tosi vähän, mutta ainahan ne vastaan tulee, kun illalla palaa kotiin)! Onneksi Vesku on sentään hoitanut kaupassa käynnit, muuten meillä ei olisi ollut sitäkään vähää jääkaapissa, mitä nyt on! :) Nyt ymmärrän sen, miksi moni on kysynyt, kuinka jaksoimme viime vuoden sairaala-arjen. En tiedä…

Lokakuu

sunnuntaina 9. lokakuuta 2011

Lassin hoito päättyi viime kuun lopussa. Haikein mielin luovuin ihanasta hoitopaikasta, mutta innolla otin vastaan myös tämän uuden arjen näiden pikkumiesten kanssa. Koko alkukuu on ollut tapahtumia täynnä. Viikko sitten sunnuntaina pappa oli ensimmäistä kertaa pitkään poikien ammana, yli kolme tuntia. Me Veskun kanssa Asta-messuilimme. Ihan mukavat messut oli ja kodinkonekaupatkin tehtiin, vaikka Vesku niin edellisenä päivänä vannotti, ettei me sieltä koneita osteta…

Viimeisenä hoitopäivänä

Maanantaina saimme Veikan kanssa kirjeen Helsingistä. Osallistumme sellaiseen lyhytsuolilapsien tutkimukseen ja tämä kirje oli kutsu tutkimusjaksolle, joka alkaa huomenna. Hiukan tiukka aikataulu, kun vaan viikkoa ennemmin tulee kutsu, mutta onnistuu. Lähdemme siis aamusta autoilemaan Lastenklinikalle. Huomenna on edessä veri- ja pissanäytteitä sekä vatsan ultraäänikuvauksia (vissiin katsovat maksan, munuaiset ja ehkä suolistoa). Tiistaina onkin sitten jännittävämpi päivä, koska silloin on edessä nukutus. Sen aikana otetaan magneettikuva sekä tähystetään suoli ja mahalaukku, ja otetaan koepalat mahalaukun limakalvolta, suolesta ja maksasta neulanäyte. Jompana kumpana päivänä on vielä lannerangan ja käden röntgenkuvaus. Että semmosta… Aikas väsyttävältä kuulostaa jo näin etukäteen. Meinaan yöpyä sairaalassa Veikan luona, jos se vain on mahdollista. Ajatelkaas, sairaalayö (tai kaksi) ensimmäistä kertaa Veikan sairaalahistorian aikana!

Parannuttuaan mahataudista mummu saapui meille kotiapulaiseksi maanantai-iltana. Tiistaina olimme Veikan kanssa TAYS:ssa. Tällä kertaa kävimme verikokeiden lisäksi EKG:ssa. Lääkäri halusi Veikan kontrolliin yhden lääkkeen vuoksi. Edellinen sydänkäyrä on otettu noin vuosi sitten, kun lääke aloitettiin ja toisen kerran kuukauden päästä aloituksesta. Tuloksia en ole kuullut, joten ei varmaan ainakaan mitään hälyttävää ole ollut, kun eivät ole ilmoittaneet. EKG meni hienosti. Veikka jaksoi maata paikoillaan lähes koko tutkimuksen ajan. Sitten vielä ennen sairaala-apteekkikäyntiä verikokeisiin ja moikkaamaan ykköselle hoitajia.

Sairaalareissun jälkeen mun raksaviikko alkoi. Menin papan avuksi koko illaksi. Aloitimme välipohjan muovituksen ja rimoituksen. Keskiviikkona ja torstaina Vesku piti vapaapäivät töistä ja oli koko päivät raksalla. Mä kävin keskiviikkona ensiksi 3 tuntia juttelemassa meidän keittiöstä Mikantissa ja menin sitten kanssa miesten avuksi. Saimme näiden kahden päivän aikana muun muassa asuinosan välipohjan ja yläpohjan valmiiksi. Ai niin, mummu ja pojatkin viettivät keskiviikkona loppupäivän raksaillen ja asuntovaunussa leikkien. Perjantainakin sain olla koko päivän työntouhuissa mummun hoitaessa lapsia. On kyllä ollut tehokas alkukuu raksalla, jatkuispa samanlaisena.

Tehokkaat raksamiehet niin kotona kuin raksallakin:

Perjantaina tuli sitten kirje TAYS:sta. Veikalla olisi viikon päästä maanataina tyräleikkaus. Ja taas tällainen aikataulu, että viikon kuluttua pitäisi olla operaatiossa. Soittelen huomenna osastolle ja kysyn mitä mieltä he ovat, kun olisi näin lähekkäin kaksi nukuttamista. Tuolla tyrän leikkaamisellahan ei ole mitään kiirettä, mutta toisaalta nyt, kun Veikka olisi hyvässä kunnossa, niin hyvähän tuo korjaus olisi tehdä. Mutta katsotaan, mitä nuo viisaammat päättävät.

Lassi lähti eilen mummun ja papan mukana mummulomalle. Tulevat näillä näkymin vissiin koko porukalla keskiviikkona takaisin. Tänään oli ihana ilma pihalla. Nautimme syksystä!

Oma koti

perjantaina 23. syyskuuta 2011

Raksa on hyvällä mallilla. Tämä viikko on ollut oikein tehoviikko. Lattia tulee valettua tänään ja ulkopuolellekin on saatu rännit sateen lomassa paikoilleen. Molemmat papat hääräävät siellä tällä viikolla ja Vesa-Mattikin on ollut kaiken ajan, mitä on töiden lomassa ehtinyt. Eilen käytiin asentamassa lattialämmitysputket ja tänään on valumiesten vuoro. Niin ja kävipä Teri-talon miehetkin asentamassa yhden puuttuvan ikkunan. Olivat tuumanneet, että ”Täällähän on kuukaudessa tapahtunut!”