Arkisto aiheelle ‘Hammaslääkäri’

Veikan vointi

sunnuntaina 27. toukokuuta 2012

Maidot saatiin toukokuun alkupuolella nousemaan 1000ml:aan päivässä, 120ml kerta-annoksella. 6 päivän jälkeen Veikka alkoi oireilemaan masua. Liekö samaa tautia kuin Lassilla, joka oli 6 päivää vatsa kuralla. Jouduimme tiputtamaan maitomäärää 600-800ml:aan päivässä, 40-60ml kerta-annoksella, silti oksennuksia tuli ja Veikan vatsaan sattui. Hän makoili paljon lattialla ja etsi viileitä paikkoja.

Vointi säilyi kuitenkin yllättävän hyvänä. Enkä joutunut korvausnesteitäkään tiputtamaan, koska oksennusmäärät olivat niin pieniä. Tämä tauti meni onneksi itsekseen ohi, emmekä joutuneet käymään edes lääkärissä. Soitin kyllä viikko sitten varmuuden vuoksi Anna-Leenalle, että mitä mieltä hän on, tarviiko tulla näytille. Ei tarvinnut. Veikalla tauti kesti kymmenisen päivää, ja vieläkin ollaan letkuravinnoissa hieman jäljissä siitä, mitä oli ennen tautia. Kokonaismäärä on taas 1000ml, mutta kerta-annos vielä 60-100ml. Tämä tarkoittaa sitä, että letkutamme Veikan herättyä ruokaa joko 60ml 45minuutin välein tai 100ml 1 tunti 15minuutin välein. Yritämme tällä hetkellä nostaa kerta-annoksen 150ml:aan, jolloin päivässä olisi 7 ”ruokailua”. Saas nähdä, milloin tuo onnistuu, tai onnistuuko ollenkaan.

Torstaina kävimme lääkärissä. Pauliina ja Kalle olivat molemmat meitä vastassa. Kuulumiset kuultuaan he olivat todella tyytyväisiä. Tyytyväisiä siihen, että letkuravinto oltiin saatu nostettua 1000ml:aan (tähän Pauliina ei ollut uskonut), ja siihen, että vatsataudista huolimatta olimme saaneet olla kotona ja Peptisorbin määräkin oli pysynyt hyvänä. Pituutta oli tullut taas hieman lisää, ollen nyt 88,5cm, paino oli laskenut (12,4kg), mutta se kuulemma vatsataudin jälkeen suodaan myös Veikalle.

Lähitulevaisuuden suunnitelmat on, että tällä viikolla rasvattoman yötipan (joka kolmas yö) määrä tiputetaan 775ml:sta 500ml:aan. Seuraavalla viikolla määrä on 250ml. Tällöin minun pitää illalla, yöllä ja aamulla kontrolloida Veikan verensokereita. En kyllä usko, että vielä tuolloin tulee mitään ongelmia. Parin viikon päästä olisi sitten aika koittaa tipatonta yötä. Ja taas mittaillaan sokereita. Uskon, että ainakin aluksi joutuu yöllä laittamaan Peptisorbiakin pieniä määriä. Jos Veikan verensokerit alkavat pysymään hyvinä, niin tulevaisuudessa saisimme olla joka kolmas yö ilman tippaa. Uskomatonta, ihan uskomatonta! En uskonut, että meillä olisi tähän ollut mitään mahdollisuutta. 60cm jotenkin toimivaa ohutsuolta olisi tähän riittänyt, mutta että se mahdollisuus tulee myös tuolla 20cm suolenpätkälläkin… Onnenkyyneleitä! :’) Kerron sitten heti, miten kävi.

Perjantaina oli sitten vuorossa hammaslääkärikäynti. Liisa katsoi hampaat pikaisesti. Tummentumista hän tuumasi, että niiden poistaminen olisi lapsen kiusaamista. Veikalla on aikas paljon mustaa värjäytymää hampaissa, mutta se ei kuulemma ole vaarallista ja tulisi sitten poiston jälkeen heti takaisin. Odotetaan, että poika kasvaa ja alkaisi mahdollisesti syömään suun kautta, niin silloin värjäytymätkin vähenisivät. Puolen vuoden päästä sitten taas… Ja tulevaisuudessa aletaan katsomaan, pitääkö purentaa alkaa korjaamaan, vai korjaantuuko se itsestään, kun tuttia ei enää ole.

Ruokailut on edelleen nollassa. Kevyt maitojuomaa Veikka juo nykyään 2- 2,5dl päivässä, mutta muuten ”ruokailut” ovat tikkarin, mehujään, sipsin ja juuston nuoleskelua, pienissä määrin.

Viikon ja toisenkin tapahtumat

perjantaina 25. marraskuuta 2011

Taitaapi aika tälle blogin päivitykselle olla taas kortilla, mutta yritän nyt jotain kertoa kuulumisistamme.

Viikko sitten maanantai oli Veikan voinnissa melko huono päivä. Mahasta tyhjättiin litran verran ja stoomasta tuli vain vähän. Vietimme sairaalassa ja tipassa koko päivän. Lassi kotiutui aamupäivästä mummun ja papan kanssa. Hain Lassin ja mummun Veikan päikkäreiden aikaan sairaalaan. Veikka piristyi kovasti isoveljensä tapaamisesta, vaikka kinasteluakin tuli heti ensiminuuteilla. Tiistaina lähdin sairaalaan jo ennen Lassin heräämistä ja palasin vasta Lassin nukahdettua yöunille. Ihan ei mennyt tasan tää lapsukaisten äitiaika… Olisi ihanaa viettää aikaa molempien poikien kanssa, mutta ei se oikein onnistu, kun toinen on sairaalassa ja kotilomillakin Veikan jutut teettää tällä hetkellä aikas paljon normaalia enemmän töitä. Veikan vointi alkoi vähän paranemaan, mutta nostatti hieman lämpöä iltaisin ja infektion pelko roikkui ilmassa. CRP oli korkeimmillaan 10,4 (pe ja la), mutta lähti sitten itsekseen laskuun. Antibiooteilta säästyttiin tällä kertaa. Keskiviikkona pääsimme Veikan kanssa yökotilomalle, samoin torstaina. Aamupäivisin piti olla takaisin sairaalassa verikokeissa. Sitten piti odottaa labratulokset ja yönutritiopussi sairaala-apteekista ennenkuin pääsimme takaisin kotiin ja ylipäätään saimme luvan uudelle kotilomalle. Näinä kotipäivinä pystyi hieman paremmin jakamaan aikaa molemmille, mutta aika riittämättömäksi sitä itsensä tunsi. Mitään ei saanut aikaiseksi, eikä mielestään ehtinyt tekemäänkään mitään, vaikka kaksi tai kolme aikuista hääräsi pyörittämässä arkea. Kotiloman erilaisuus normaaliarkeen on aika huomattava, vaikka tokihan sitä silti mielummin kotona on, kun Veikan vointi sen vaan sallii. Perjantaista maanantaihin saimme pidemmän kotiloman. Kotisairaala kävi lauantai- ja sunnuntaiaamulla ottamassa verikokeet. Päivystävä lääkäri soitti myöhemmin niiden tuloksista. Elektrolyytit olivat matalalla, koska masusta tuli edelleen paljon. Onneksi päivystäjinä oli molempina päivinä Veikan omat suolilääkärit, joten uskaltauduimme heidän luvallaan ja ohjeillaan jatkamaan kotona oloa. Sunnuntaina piipahdimme raksallakin.

Lassi lähti sunnuntaina taas Alavudelle. Maanantain sairaalakäynnin jälkeen Veikka pääsi taas kotilomalle, alkuperäisen suunnitelman mukaan kahdenpäivänmittaiselle. Tiistaina kotisairaala tuli taas ottamaan verikokeet. Ulkoilun jälkeen tuli puhelu sairaalasta, että oli mentävä elektrolyyttien pikakorjaukseen (2 tunnin infuusio). Kalium oli 2,3, kun viitearvon alaraja on 3,3, Natrium oli myös hieman alle viitearvon. Vaan eipä arvot korjaantuneet. Uusi tankkaus yöllä ja toinenkin. Kalium ja natrium välillä nousivat vähän, välillä taas laskivat tankkauksesta huolimatta. Kalium oli matalimmillaan 1,9. Veikan hoitaja huomasi iltapäivällä, että yönutritiopussissa oli erilaista kaliumia, mitä Veikalle on yleensä annettu. Tästä konsultoitiin lääkäriä ja syy tai ainakin osasyy etenkin kaliumin laskuun taisi löytyä: Veikalle yönutritiossa sairaala-aikana mennyt Addex-kalium ei kuulemma imeydy niin hyvin kuin Kaliumkloridi, jota aikaisemmissa pusseissa on ollut. Iltapäivän aikana korjausta koitettiin 8 tunnin infuusiolla, tuloksetta. Yöllä vielä 2 pikakorjausta ja vihdoin tänä aamuna Kalium oli 2,9, vieläkin nafti, mutta jo ihan inhimillinen… Toivon todella, että pääsyy laskuihin olisi tuo pusseissa oleva eri Kalium, koska se toisi toivoa tähän lähitulevaisuuden arvojen pysymiseen ja sitä kautta antaisi mahdollisuuden kotilomille ja kotiutumiseenkin! Masusta tulee edelleen paljon. Viime vuorokautenakin taisimme tyhjätä 1500ml!! Onneksi kuitenkin stoomakin on toiminut edes jotenkin (300-500ml/vrk).

Maitoja nostettiin tänään pitkän tauon jälkeen. Määrä on nyt 6x 35ml ja Osmosalia menee edelleen 6x 45ml. Osmot Veikka juo reippaasti suun kautta ja tuon maitomäärän Veikka on kestänyt ainakin vielä kertaletkuttamisella. Kotona ollessammehan emme ole vielä koskaan 30ml enempää kerralla letkuttaneet. Toivottavasti suunta olisi vain ylöspäin, niin saisimme tulevaisuudessakin nostettua maitomäärää ja vähennettyä letkuttamiskertoja. Helpottaisi huimasti!

Veikan ”ruokahalu” on lisääntynyt. Jo parin viikon ajan hän on vähintään kerran päivässä pyytänyt sairaalassa Veeran ruokaillessa myös itselleen ruokaa, yleensä leipää. Kotona pyynnöt ovat monipuolisia ja usein Lassin syömisiin ja omien syömisvideoiden katseluun liittyviä. Tänään tarjolla oli leivän lisäksi nakkia, mutta Veeran lautaselta ”varastetut” makaronit (joissa oli myös jotain soosia päällä) voittivat kyllä muun tarjottavan. Veikka vei niitä jopa kokonaan suuhun! Hienoa, hienoa, hienoa! Eteenpäin on taas pienin askelin menty.

Tänä aamuna kävimme hammaslääkärissä kontrollissa. Kaikki hyvin. Tällä kertaa lääkäri katsoi jopa suuhunkin niin, että näki hampaat kunnolla ja rapsutti pintoja. Veikka oli pienestä vastustelusta huolimatta tosi reipas ja sai palkinnoksi kaksi uutta hammasharjaa. Tutin syöminen ylläpitää ristipurentaa, mutta tuttia Veikka saa edelleen syödä. Hammaslääkäri ei edes meinannut vielä kieltää sitä. Tummentumista ei tällä kertaa ollut mitään puhetta, eikä kiillevaurioista tai hammaskivestä, joten eipä varmaan ainakaan suuremmin vaivaa. Seuraava kontrolli noin puolen vuoden päästä. Fluorin saantia taas kyselin, mutta eivät oikein osanneet sanoa mitään. Veikka ei siis periaatteessa saisi käyttää hammastahnaa (olen käyttänyt ihan pienissä määrissä), koska hammastahnassa on sorbitolia tai ksylitolia, pieniä määriä, mutta kuitenkin. Fluorin saannissa koitan nyt sellaista, että ostan fluoriliuosta apteekista ja yritän pestä sillä Veikan hampaat kerran päivässä. Katsotaan, onnistuuko. Lääkäri ei kuitenkaan ollut niin huolissaan tuon fluorin saannin suhteen. Sanoin, että pysyvien hampaiden kehittymisen kannalta kalkki on tärkeämpää. Ja toisaalta fluorikaan ei kuulemma välttämättä sovi näille lapsille, oli hammaslääkärin kommentti…

TAYS-keikka takana

perjantaina 8. huhtikuuta 2011

Hammaslääkärillä käyty ja jälleen kaikki hyvin! Tummentumat Veikan hampaissa on harmitonta, jonkun suussa olevan bakteerin aiheuttamaa. Niille ei tehty mitään. Kaikki poskihampaat ovat nyt pinnassa! Viimeinenkin on siis puskenut itsensä jo vähän ikenen läpi. Siinä siis syy viime öiden levottomuuteen ja valvomiseen. Jospa tämä nyt sitten alkaisi hiljalleen helpottamaan, kun isoimmat hampaat pääsee pintaan asti. Sain taas ohjeita hampaiden hoitoon. Nyt poskihampaiden puhjettua pitäisi aloittaa varsinainen hampaiden pesu, mutta edelleen pelkää vesipesu riittää. Hammastahnaa ei kuulemma vieläkään tarvitse käyttää. Onneksi on siis aikaa etsiä tahna, jossa ei olisi mitään sokeria ja makeutusainetta. Suomesta ei vissiin löydy… Jos joku löytää, kertokaa ihmeessä!!! Hassua, kuinka erilaisia ohjeita sain aikanaan neuvolan hammashoidon kautta Lassin hampaiden hoitoon. Onneksi kuitenkin näin päin, että nyt ei tartte vauhkota tuon pesun ja tahnan kanssa. Muistaakseni jo 1v-käynnillä tahna piti ottaa käyttöön, toisille tuo ohje on annettu jo 8kk-käynnillä. Veikkaa hoitava oli kuitenkin lääkäri eikä ”pelkkä” suuhygienisti, joten siinäkin mielessä auktoriteettiä riittää. Ja runsaasta tutin käyöstä lääkäri oli oikein tyytyväinen! Veikan syömättömyyden vuoksi tutin avulla säilyy imu ja syljen eritys. Ihanaa, ettei tartte vielä pitkään aikaan miettiä tutista luopumista. On se vaan niin rakas, suussa ja toinen kädessä…

Hammaslääkäristä päin menimme puheterapiaan. Jos ei kaikille ole vielä selvää, niin Veikka ei käy puheterapiassa puheen oppimisen vuoksi, vaan syömisen opettelun. Tällä kertaa tuntui ensimmäistä kertaa, että tuosta puheterapiasta voisi olla jotain hyötyä. Aloin jo oleen aika turhautunut, ja kerroinkin siitä yhdelle Emoystävistäni, kun törmäsimme hammaslääkärillä. Ehkäpä juuri siksi tänään sujui hyvin… Veikka jaksoi varsinaisen syömisharjoitteluhetken hienosti ja tällä kertaa tuo hetki oli aikas paljon pidempi kuin normaalisti. Juotiin vettä, ”syötiin” päärynäsosetta ja kurkkua sekä testattiin purupussia. Loppuaika kului sitten leikkiessä ja jutellessa.