Arkisto aiheelle ‘Puheterapia’

Tays-päivä

perjantaina 23. syyskuuta 2011

Tiistaipäivä alkoi kuulumisten vaihtamisella ja syömisharjoittelulla puheterapiassa. Tarjolla oli sipsiä ja laktoositonta maitojuomaa. Puheterapeutti oli jälleen ihan tyytyväinen Veikan tekemisiin, vaikkei mitään suurta ja mullistavaa tehtykään. Nyt varmaan otan riisin uudelleen kokeiluun. Kesällähän se löi vatsan ja suolen huonoon kuntoon, mutta aloittelen maltillisemmilla määrillä, josko sitten onnistuttaisiin. Juttelimme puheterapeutin kanssa siitä, että riisin sopiminen monipuolistaisi syömisharjoittelua juoden ja syöden. Voisi keittää riisipuuroa tai -velliä sekä veteen että maitojuomaan, syödä lusikalla tai juoda löysänä vellinä.

Seuraavaksi treffasimme ravitsemussuunnittelijan. Hänenkin kanssaan puhuimme pääosin siitä, miten vaikea Veikkaa on harjoituttaa syömiseen, kun koko ajan pelkää, että suoli taas hidastuu, ja toisaalta, kun ei ikään tiedä mikä sen suolen milloinkin hidastaa: joku pöpö, ruoka-aine vai kuun väärä asento!?. Ravitsemussuunnittelija lupasi selvittää valmissoseiden sakkaroosipitoisuudet eli sen, paljonko hedelmäsoseissa on ihan oikeaa sokeria. Voisi sitten vähän turvallisemmin mielin niitäkin alkaa kokeilemaan. Persikka-päärynäsose tuntui ainakin maistuvan Veikalle, mutta siinäkin taitaa olla sitä sokeria liikaa…

Veikan pituus oli 83,6cm (-0,5%) ja paino 11kg 170g (-7%). Lääkäri oli noihin mittoihin tyytyväinen. Sanoi, että tasaisesti kasvetaan omilla käyrillä. Meillä oli jälleen uusi lääkäri (tai puolituttu). Hän kyllä tiesi Veikan VTO- ja LO1-ajoilta, muttei mun mielestä ole koskaan ainakaan pidempää aikaa Veikkaa hoitanut.

Juttelimme kuun vaihteessa olleesta infektiosta ja sen jälkimainingeista: maitojen määrän tippumisesta ja siitä, että ollaan jouduttu nyt aika usein tyhjäämään masua masunapin kautta. Lääkäri sanoi, ettei tilanne kuullosta ollenkaan pahalle, koska näillä suolilapsilla infektioiden jälkimainingit saaattavat valitettavasti kestää jopa useamman viikon tai kuukauden. Hyvänä muistutuksena hän totesi, että tärkeää on nyt vain välttää pöpöjä ja infektioita -piste! Niinpä… Olin jo jotenkin hellittänyt ajatusta tuosta ikuisesta pöpöjen välttelystä ja alkanut elää vähä ”normaalimpaa” arkea kauppareissuineen ja muine hullutuksineen. Tottahan tuo lääkärin sanoma on. Liian hyvin on vielä muistissa vuoden takainen infektiokierre. Joten älkääpä sitten pahastuko, kun jälleen alan vähän tiukemmin kyselemään teidän flunssista, kun oltaisiin tapaamassa.

Labrat olivat vissiin ihan ok, koska ei ole kuulunut mitään. Tällä kertaa verikokeet saatiin briviacista vakuumilla. Kahdella viime kerralla on jouduttu ottamaan ruiskulla, kun verta ei ole muuten tullut. Tämä voi olla merkki siitä, että broviac alkaa hiljalleen osoittaa merkkejä toimimattomuudesta, mutta onneksi nyt ainakin antoi näytteet nätisti, joten vielä ei tartte pelätä broviacin vaihtoa.

Veikka alkoi olla jo melko väsynyt. Pitkä päivä takana ja tosi reipas poika oli ollut koko ajan. Vielä piti kuitenkin käydä sairaala-apteekkissa hakemassa 2 viikon TPN-pussit (yöllä menevä suonensisäinen ravinne). Kun pääsimme autoon ja lähdimme liikenteeseen, poika oli jo unessa.

Jatkosuunnitelmat jäivät vielä hieman auki. Lääkäri miettii, jos verikokeet olisivat tälläkin kertaa hyvät, voisi näytteenottoja harventaa joka 3. viikon välein otettavaksi. Seuraava lääkäri on noin 2 kuukauden päästä marraskuussa. Lisäksi mietimme rautatippojen uudelleen aloitusta todella hitaalla tahdilla. Näistä lääkäri lupasi informoida myöhemmin. Ehkäpä ne lukee sitten postissa tulevassa epikriisissä. Syksyllä kun pitäisi olla tulossa myös tyräleikkaus (Veikalla on mahaan leikkaushaavan kohtaan jo vuosi sitten muodostunut tyrä, joka ei vaivaa mitenkään, mutta olisi kuulemma hyvä korjata), parin päivän tutkimusjakso Helsingissä (osallistumme lyhytsuolisyndroomatutkimukseen) ja lisäksi lääkäri lupasi tehdä konsultaatiopyynnön ortopedille, koska Veikka on välillä hieman aristellut jalkojaan (reilut länkisääret ja sitä myötä virheasento etenkin nilkaoissa, mutta rasittaa myös polvia ja lonkkia). Että tämmöistä.

Toukokuu

perjantaina 3. kesäkuuta 2011

Jospa sitä näin viimeinen päivä ainakin aloittaisi kirjoittamisen. Katotaan nyt, koska saan valmiiksi asti.

Paljon on ehtinyt viimeisen kuukauden aikana tapahtumaan. Ja kiirettä on pitänyt, kuten moni ahkera blogin lukija on varmasti harmikseen huomannut. Ei ihan oikeasti ole ehtinyt päivitellä tänne mitään.

Veikka voi tällä hetkellä hyvin. Hieman on oksentelut lisääntyneet pääsiäisen aikaan olleen infektion jälkeen. Syytä voi vain arvailla: Peptisorb-ruokaan siirtyminen, infektion ja antibiootin vaikutus suoleen, riisivellikokeilut tai jotain ihan muuta.

Olemme nyt virallisesti siirtyneet lasten kotisairaalasta polin asiakkaiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kotisairaalan hoitajat eivät enää käy meillä, vaan me käymme verikokeissa parin viikon välein ja kontrolleissa nyt aluksi kuuden viikon välein lasten suolistopolilla ja haemme TPN-pussit itse sairaala-apteekista. Lisäksi haemme Veikan hoitoon kuuluvat tavarat keskustasta hoitotarvikejakelusta ja lääkkeet ja muut apteekkijutut ostamme itse apteekista. Tähän väliin täytyy sanoa, että onneksi meillä on Veikalle vakuutus, noita lääkkeitä nimittäin riittää, eikä kaikki ole edes kelakorvattavia.

Tiistaina Veikalla oli ensimmäinen lasten suolistopolikäynti. Päivään kuului verikokeitten ja lääkärikäynnin lisäksi jumpparin kontrolli ja ravitsemussuunnitelijan tapaaminen. Päivä meni mukavasti. Veikan hoitava lääkäri oli uusi, mutta erittäin hyvin Veikan asioihin perehdytetty ja perehtynyt. Masu tuntui pehmoiselta, suoliäänet kuuluivat hyvin, Veikka oli reipas ja kuunteli samaan aikaan stetoskoopilla Pauliina-lääkäriä. Oikein olisi ollut kuvauksen paikka, mutta harmi kyllä tällä kertaa mulla ei ollut kameraa mukana… Pituus oli 81cm ja paino 11kg 20g. Hienosti oli molempia tullut lisää ja lääkäri oli tyytyväinen, koska Veikka on ollut infektioissa ja mennyt välillä tosi alhaisilla kaloreilla. Kasvukäyrä oli tippunut nollasta -4, mutta tasaisesti silti mennään. Hieno juttu!

Verikokeet olivat kai ok, koska sairaalasta ei ole kuulunut käynnin jälkeen mitään. Lupasivat aina soitella, jos jotain poikkeavaa kokeista löytyy.

Suolisto on nyt viimeisen kuukauden pelannut vähän huonommin, etenkin öisin. Muutama viikko sitten olin jo valmis lähtemään TAYS:iin, kun stoomasta ei tullut 14 tuntiin mitään. Veikka oksenteli ja me yritimme samaan aikaan Veskun kanssa tyhjätä mahaa masunapin kautta. Tilanne onneksi rauhoittui itsekseen, suoli alkoi toimimaan Veikan herättyä ja noustua pystyasentoon ja niin sairaalakeikka jäi tekemättä. Tähän vaivaan lääkäri lisäsi yhden suolta stimuloivan lääkkeen annosta ja toivotaan, että siitä olisi jatkossa apua. Muuten lääkkeet jatkuvat lähes samoina, pientä muutosta määriin tuli. Seleenilisää lääkäri vielä miettii, samoin kalkin määrän nostoa.

Riitta-jumpparin kontrollissa kaikki oli myös hyvin, niin kuin Veikan liikkuminen on jo pitkään ollut. Juttelin fysioterapeutin kanssa Veikan länkisääristä. Tässä iässä lapsilla on usein länkisääret ja ne korjaantuvat itsekseen iän myötä. Veikalla jalat ovat kuitenkin hyvin korostuneesti kaareutuneet. Riitta lupasi kysyä lääkäriltä, että milloin jalkoja röntgenkuvattaisiin ja tarvittaisiinko konsultaatiota muilta asiantuntijoilta. Koska Veikalla on kalkin puutetta, jalkojen asennon normalisoituminen itsekseen ei ole varmaa. Veikalla länkisääret saattavat aiheuttaa kipuja etenkin polvissa ja nilkoissa.

Ravitsemussuunnittelijan kanssa päivitimme Veikan syömiskuulumiset ja juttelimme tulevaisuudesta. Veikka juo suun kautta vettä, Osmosalia ja veteen tehtyä riisivelliä. Mitään kiinteämpää hän ei suostu suuhun laittamaan. Viimeksi tänään tuli oksu, kun popcornin palanen meni suuhun ja Veikka vahingossa nielaisi sen. Tällä hetkellä ravitsemussuunnittelija selvittää, voisiko Veikalle alkaa tarjoamaan rasvatonta laktoositonta maitojuomaa. Tämä olisi hieno hyppäys lähemmäksi normaalia arkiruokaamme. Jos saisimme tarjota Veikalle tuota maitojuomaa ja se alkaisi kelpaamaan, pystyisimme hiljalleen laajentaa Veikan makutottumuksia laktoosittomien tuotteiden kautta. Mutta joo, eipä vielä liikaa suunnitella sitä. Kuunnellaan ensiksi, mitä mieltä lääkärit ovat meidän ideasta. Ruokaa Veikka saa masunapin kautta tällä hetkellä 400ml. Enempää ei suoli vedä. Tavoitteena on kuitenkin jossain vaiheessa saada nostettua tuota määrää 100 millillä. Annamme ruokaa Veikan herättyä 85ml 2 tunnissa, 15-20ml kerrallaan. Yhteen syöttökertaa menee noin 1,5 tuntia ja sitten puolen tunnin tauon jälkeen aloitamme urakan uudestaan. Hullun touhua, joku ajattelisi, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. Raskasta ja tosi sitovaahan tuo on, mutta periaatteessa kuitenkin helppoa. Veikan päiväunien aikaan maidot menevät ruokapumpun avulla, joten silloin saa hetken itsekin levätä ruiskutouhuista. Pyrimme syöttämään Veikkaa aamupäiväpainotteisesti, koska iltaisin suoli on vetänyt huonommin ja näin olemme edes hiukan saaneet rauhoitettua öitä. Silti joka päivä tulee 1-2 oksennusta, päivän kiintiöoksennukset, kuten mä niitä kutsun.

Puheterapeuttia olemme viimeksi nähneet pari kuukautta sitten. Hänen luokseen menemme kai seuraavan pari viikon sisällä.

Alavudella olemme olleet muutamaankin otteeseen. Lähdin viime viikon torstaina poikien kanssa lomailemaan. Ihanaa, kun saa ulkoilla paljon, pihalle pääsee ilman, että laskeutuu hissillä 5 kerrosta alaspäin. Pojilla on leikittäjiä ja paljon uusia juttuja katsottavana ja tehtävänä. Mulle on hoitoapua niin Lassin kuin Veikankin kanssa. Ruoka on valmiina, eikä herkuistakaan ole puutetta. Alkuviikosta lupailtiin vielä poutaa ja lämmintä, mutta sateeksi ja kylmyydeksi tuo ilma vielä jäi. Ulkoilimme silti paljon ja touhua riitti sisälläkin. Kävimme Veikan kanssa ensimmäistä kertaa Seinäjärven mökillä ja Sulkavankylässä Tepon tenavien luona leikkimässä. Tepolla Lassi touhusi Joonan kanssa ja Jenni kulki Veikan kanssa pitkin tupaa. Nähtävää todella riitti, eikä lelujakaan oikein tarvinnut. Vielä lähteissä piti pihalla ihmetellä mönkkäreitä, mopoja ja V-P:n traktoreita ja peräkärryjä. V-P houkutteli Lassia uuden traktorin kyytiin, mutta vielä ei rohkeus riittänyt, katsotaan josko kesän aikana. Lassi jäi maanantaina mummulaan ja me teimme Veikan kanssa pikaisen Tampereen keikan kotona ja sairaalassa. Sitten suuntasimme takaisin Alavudelle. Vielä lisää mummulassa oloa, mökillä käyntiä, Sapsulla oloa ja serkkujen vierailua. Ja niin me kaikki nautimme…

Veikan sanavarasto kehittyy koko ajan. Ihanaa, kun toinen yrittää matkia ja sanoa kaikkea. Yksittäisiä sanoja tulee jo varmaan neljä-viisikymmentä. Myös potalla käynti on alkanut kiinnostaa. Veikka pyytää siihen ihan itse ja onnistumisiakin on jo tullut, lähes joka päivä! Ei sitä näköjään tartte puolivuotiaasta yrittää opettaa ja istuttaa. Ihan samassa tahdissa mennään kuin Lassinkin kanssa aikanaan, ja vaippa on vielä pitkään, siitä en stressaa yhtään!

Jahas, vielä on 10 minuuttia kesäkuun 3. päivä. Eihän tähän niin kauaa sitten mennytkään…

TAYS-keikka takana

perjantaina 8. huhtikuuta 2011

Hammaslääkärillä käyty ja jälleen kaikki hyvin! Tummentumat Veikan hampaissa on harmitonta, jonkun suussa olevan bakteerin aiheuttamaa. Niille ei tehty mitään. Kaikki poskihampaat ovat nyt pinnassa! Viimeinenkin on siis puskenut itsensä jo vähän ikenen läpi. Siinä siis syy viime öiden levottomuuteen ja valvomiseen. Jospa tämä nyt sitten alkaisi hiljalleen helpottamaan, kun isoimmat hampaat pääsee pintaan asti. Sain taas ohjeita hampaiden hoitoon. Nyt poskihampaiden puhjettua pitäisi aloittaa varsinainen hampaiden pesu, mutta edelleen pelkää vesipesu riittää. Hammastahnaa ei kuulemma vieläkään tarvitse käyttää. Onneksi on siis aikaa etsiä tahna, jossa ei olisi mitään sokeria ja makeutusainetta. Suomesta ei vissiin löydy… Jos joku löytää, kertokaa ihmeessä!!! Hassua, kuinka erilaisia ohjeita sain aikanaan neuvolan hammashoidon kautta Lassin hampaiden hoitoon. Onneksi kuitenkin näin päin, että nyt ei tartte vauhkota tuon pesun ja tahnan kanssa. Muistaakseni jo 1v-käynnillä tahna piti ottaa käyttöön, toisille tuo ohje on annettu jo 8kk-käynnillä. Veikkaa hoitava oli kuitenkin lääkäri eikä ”pelkkä” suuhygienisti, joten siinäkin mielessä auktoriteettiä riittää. Ja runsaasta tutin käyöstä lääkäri oli oikein tyytyväinen! Veikan syömättömyyden vuoksi tutin avulla säilyy imu ja syljen eritys. Ihanaa, ettei tartte vielä pitkään aikaan miettiä tutista luopumista. On se vaan niin rakas, suussa ja toinen kädessä…

Hammaslääkäristä päin menimme puheterapiaan. Jos ei kaikille ole vielä selvää, niin Veikka ei käy puheterapiassa puheen oppimisen vuoksi, vaan syömisen opettelun. Tällä kertaa tuntui ensimmäistä kertaa, että tuosta puheterapiasta voisi olla jotain hyötyä. Aloin jo oleen aika turhautunut, ja kerroinkin siitä yhdelle Emoystävistäni, kun törmäsimme hammaslääkärillä. Ehkäpä juuri siksi tänään sujui hyvin… Veikka jaksoi varsinaisen syömisharjoitteluhetken hienosti ja tällä kertaa tuo hetki oli aikas paljon pidempi kuin normaalisti. Juotiin vettä, ”syötiin” päärynäsosetta ja kurkkua sekä testattiin purupussia. Loppuaika kului sitten leikkiessä ja jutellessa.

2. kontrollikäynti

perjantaina 25. helmikuuta 2011

Ihmettelijöitä ja Veikan ihastelijoita riitti. Jokainen hoitaja vuorollaan ja Kari-lääkärikin kävi moikkaamassa meitä, yksi hoitaja lähti meidän mukaan puheterapeutinkin luo, kun ei muuten ehtinyt vaihtaa kuulumisia. Mutta olipas kokonaisuudessaan melkoisen kiireinen päivä. Veimme Lassin hoitoon ja pääsimme sairaalaan noin klo 10. Osasto oli hiljainen ja rauhallinen, harvinaista! Silti jouduimme tehohuoneeseen! Veikan vastaanottaneella hoitajalla oli toinen lapsi tarkkailtavansa siinä huoneessa, joten asetuimme toiseen nurkkaan. Ensiksi verinäytteet ja sitten perään iv-kalkki. Irmeli-lääkäri kävi tutkimassa ja kysymässä kuulumiset. Verinäytteet ok, muutenkin kaikki hyvin ja paino noussut tasaisesti, pituus-paino -suhde jatkaa 0-käyrällä. Veikka on nyt 10785g ja 78cm. Lääkkeet ja yönutritio jatkuu samanlaisina.

Sitten kiiruusti puheteraputin luo. Siellä ehdimme olemaan vain 30min, kun hänellä oli sovittuna muuta menoa, mutta sovimme iltapäivälle vielä uuden käynnin. Pyörähdys osastolla ja sitten fysioterapeutin kanssa jumpalle tai oikeastaan vain kontrolliin. Ohjeeksi saimme kenkien käyttöön totuttelun, millä voisimme hieman tukea Veikan nilkkoja. Veikalla on ikätasoon kuuluvat kaarevat länkisääret, ja niiden pitäisi lähteä korjaantumaan tässä ennen kouluikään (ellei poika ole tullut Hirsimäen sukuun…). Kengillä pystytään tukemaan luustoa ja nilkkoja oikeaan asentoon. Veikka ei vaan yhtään tykkää kengistä, mutta ehkäpä sekin aika koittaa, kun kävely varmistuu ja saamme pihalla vähentää toppavaatteet pois. Fyssarin luota tulimme taas osastolle. Veikka jäi hoitajille ja lähdin itse moikkaamaan sosiaalityöntekijää. Kiireisen aikataulun vuoksi hain pikkusen evästä kahviosta, jotta en ihan pystyyn kuihtuisi. Evästin sitten koko seuraavan tapaamisen ajan. Juttelin sosiaalityöntekijän kanssa perhetyöstä, omaishoidontuesta ja Kelan tuista. Jälleen totean, että ihanaa, kun on sairaalassa tuollainen nämä asiat osaava henkilö!

Veikka oli nukahtanut käyntini aikana ja pääsin tapaamaan ravitsemussuunnittelijaa itsekseni. Veikalla on maitona periaatteessa MCT1+, mutta jo toista kertaa se on sairaala-apteekin tukusta loppunut. Käytämme siis sitä vähäkalorisempaa MCT Peptidea. Puhuimme ravitsemussuunnittelijan kanssa, että gastrostooman laiton jälkeen voisimme alkaa kokeilemaan Veikalle runsaskalorista ravintoliuosta. Kuulemma ainakin yksi niistä on MCT-öljypohjainen. Siinä on vielä enemmän kaloreita kuin MCT1+-maidossa. Yritin herätellä Veikkaa puheterapeutin käynnille, mutta poika vain jatkoi unia, joten pidimme sitten palaveria ravitsemussuunnittelijan ja puheterapeutin kanssa Veikan nukkuessa sylissäni. Juttelimme kaikenlaista. Puheterapeutti yritti hahmottaa, millä Veikan syömistä voisi edesauttaa, mutta totesi sitten jossain vaiheessa, että tässä ei puhuta kuukausista vaan vuosista, joten jäitä hattuun itsellenikin ja taas tarvitaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Toivotaan, että nenämahaletkun poistaminen toisi hieman apua, mutta ei sekään ihmeitä tee. Veikka on nyt pari viikkoa kieltäytynyt totaalisesti nokkamukista ja kaikki maito on letkutettu, joten sovimme puheterapeutin kanssa, että pidämme hetken taukoa nokkamukin tarjoamisessa, ettemme ruokkisi ruoasta kieltäytymistä. Kyllä se Veikka vielä joskus syö, mutta ei hetkeen. Onneksi on reitit, mistä saa ravintoa ja poika kasvaa normaalisti!

Vierailijoita ja vierailuja

maanantaina 14. helmikuuta 2011

Viikko sitten saimme Lassin Soffi-pummin iloksemme lauantaista sunnuntaihin. Voi, kyllä Lassi nautti. Hän omi kumminsa ja nautti laatuajasta. Leikittiin yhdessä ja sulkeuduttiin oven taakse, ettei Veikka pääse sotkemaan leikkejä.

Terveydenhoitajaopiskelija kävi meillä maanantaina. Hän tuntui oikealta kultakimpaleelta. Reipas, osaava ja uskaltava. Sovimme, että Ulla käy meillä 4 kertaa 4 tunnin ajan. Hän on Veikan kanssa, ja laittaa mut jonnekin muualle. Ihanaa! Tiedossa siis kauppareissu, ulkoilua tai vaikka pitkät päiväunet! Lisäksi Ulla kertoi pitävänsä erityisesti ruoanlaitosta, joten ehkäpä saamme syödäksemme ja pakkaseen ihania valmiita ruokia.

Perhetyöntekijä kävi ensimmäistä kertaa tiistaina. Mukavalta hänkin tuntui, mutta oli Ullaan verrattuna paljon arempi. No ajattelin, että eiköhän tääkin ajan kanssa. Saimme kuitenkin Perhetyön palvelusopimukset kotiin, joten luulin, että jatkuminen olisi selvää. Tänään tää Mirja soitti, että on vähän kipeenä, eikä tule huomenna meille. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Veikan hoitaminen olisikaan hänen hommaansa. Heräsi kysymys, että onko maitojen letkuttaminen nenämahaletkuun ja stoomapussin tyhjääminen niin sairaanhoidollista työtä, ettei ”tavallinen ihminen” sitä voisi opetella. En kyllä ole tällaista heiltä edes vaatinut, mutta… Ensimmäisellä käynnilläkin Mirja vain leikki Veikan kanssa ja silitti Veikan nukkuessa. Hän ehdotti, että ottaisin yhteyttä Erhoon, joka on vammaisten ja sairaiden lasten hoivayksikkö. Sieltä tehdään myös kotikäyntejä, joten saisin Veikalle hoitajan ehkä sitä kautta välillä. Jotenkin musta vaan tuntuu, että Veikka on liian terve Erhoon. Niin ja tässä ratkaisussa kotityöt jäisivät sitten mulle kaiken muun ”ylimääräisen” lisäksi, siihen ei tuolta apua tule. Soittelen huomenna Perhetyöhön ja katsotaan, onko johtaja samaa mieltä heidän resursseistaan. Toivotaan, että tämä oli nyt vain tämän yhden henkilön mielipide. Jos ei, niin sitten voin onnitella äitiäni ”lähes sairaanhoitajan” -tittelistä. Onhan hän hoitanut Veikkaa jo useampana päivänä ihan itsekseen. Tyhjännyt stoomapussia, ollut apuna vaihdossa, tehnyt ja letkuttanut maitoja sekä lääkkeitä. Ehkä tääkin on kuitenkin lopulta vain asenteesta kiinni!!! No, huomenna sitten siivoamme Veikan kanssa. Olin ajatellut ujuttaa sen homman tällä viikolla perhetyölle.

Keskiviikkona oli ihanan erilainen päivä. Veikan Tanja-kummi tuli poikiensa kanssa koko päiväksi meille. Vietimme mukavan päivän neljän alle 3-vuotiaan pojan kanssa. Veikkakin nautti niin, että nukahti päiväunille vasta neljän jälkeen vieraiden lähdettyä. Lassi ja Viljami innostuivat yhteisleikeistä vasta reilun parin tunnin jälkeen. Sitten toimintaa olisikin riittänyt ja Viljamin piti ihan itkukurkussa lähteä kotiin. Ehkäpä joku toinen päivä sitten uudestaan…

Torstaina ulkoilimme samalla porukalla. Vein Veikankin pitkästä aikaa pihalle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli reilut 10 astetta. Letkuttelin maitoja tasaisesti ja saimmekin nauttia raikkaasta ilmasta yli 2 tuntia. Kotiin päin kärrytellessä yritin vielä vähän laittaa maitoja, mutta kuinkas olikaan käynyt maito oli jäätynyt nokkikseen! Pieni työtapaturma! :D

Aamulla olimme puheterapeutin luona käymässä. Siellä ei oikeastaan tullut mitään ihmeellistä uutta. Samoilla jutuilla jatketaan ja otetaan hiljalleen mukaan enemmän ruokaleikkejä jne. Puraisipa Veikka riisimuroa useampaan kertaan. Pienistä ne ilot on revittävä tässä asiassa! Tosin tänään samassa tilanteessa tuli oksu. Riisimuro eksyi vahingossa ihan kurkkuun asti ja sepäs olikin outo juttu. Samalla TAYS:n keikalla käväisimme kotisairaalan toimistossa punnituksessa ja kalkilla. Paino oli pysynyt samassa, eli edelleen 10540g.

Perjantaina mummu ja pappa tulivat meille. Pääsimme Veskun kanssa lauantaina Akateemisen Kyykän MM-kisoihin. Vesku pelaamaan, minä katsomaan. Pelit menivät huonosti, mutta mukavaa oli. Sunnuntaina käväisimme ASTA-rakentajamessuilla. Mitään konkreettista sieltä ei jäänyt käteen, paitsi pussillinen esitteitä. Vielä, kun jossain vaiheessa ehti vilkaista ne läpi. Kivaa oli silti muutaman tunnin ajan perehtyä vain meidän taloprojektiin isän ja Veskun kanssa, mummun hoidellessa lapsukaisia. Lassi päätti lähteä mummulaan lomalle. Oikea pakkasloma siitä tulikin. Onpahan ainakin sisällä enemmän tilaa leikkiä kuin kotosalla. Taitaapi siis olla viikonloppuna tiedossa reissu Pohjanmaalle. Oli muuten ihan outoa eilen illalla, kun Lassi oli mummulassa ja Veikka nukahti jo ennen seitsemää yöunille. Enpä sitten osannut tehdä mitään ja nukkumaankin pääsin vasta kymmenen jälkeen!

Tänään Jenna-kummi käväisi meillä piiiitkästä aikaa. Masu oli kovasti kasvanut, mutta menoa se ei taida hidastaa, vaikka ehkä hiukan pitäisi. Veikka vähän ujosteli aluksi, mutta pian pienet paketit veivät mielenkiinnon. Uudet taidot näytettiin ja juttuakin tuli kovasti.

Veikan kuulumiset tällä hetkellä. Maidot on nyt 8x75ml. Tällä hetkellä olemme palanneet takaisin MCT-maitoon, kun MCT 1+ on ollut tukusta loppu. Sitä pitäisi tällä viikolla tulla ja sitten pääsemme taas jatkamaan tällä rasvaisemmalla maidolla. Ruokanapin laittoon ollaan jonossa, mutta päivämäärää ei ole vielä tiedossa. Sitä kai yritetään ensi viikolle, mutta saas nähdä onnistuuko. Vissiin leikkaussaleissa on niin jonoa, ettei saliaikoja meinaa saada. Päivässä tulee edelleen ainakin yksi oksennus, mutta Ringeriä ei ole tarvinnut laittaa kuin kerran viime viikolla. Kävelyharjoitukset jatkuvat ja taaperokärry on ahkerassa käytössä. Silti vielä enimmäkseen kontataan, mutta taito on nyt hallussa ja siitä Veikka on ylpeä. Eka poskihammas puhkesi, toinen on tulossa pian. Sitä ne öiset itkunparahdukset ovat tainneet olla. Pitäisi kai herkemmin antaa särkylääkettä, mutta ei niin haluasi, kun tuossa Veikalle määrätyssä Pronaxenissakin on niin paljon sorbitolia, eikä se vissiin näille suolilapsille ole kovin hyväksi.

Vielä lopuksi oikein hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille! Kortti lähti vain muutamalle, vaikka monikin teistä olisi sen ansainnut. ♥