Arkisto aiheelle ‘LKS’

Toukokuu

perjantaina 3. kesäkuuta 2011

Jospa sitä näin viimeinen päivä ainakin aloittaisi kirjoittamisen. Katotaan nyt, koska saan valmiiksi asti.

Paljon on ehtinyt viimeisen kuukauden aikana tapahtumaan. Ja kiirettä on pitänyt, kuten moni ahkera blogin lukija on varmasti harmikseen huomannut. Ei ihan oikeasti ole ehtinyt päivitellä tänne mitään.

Veikka voi tällä hetkellä hyvin. Hieman on oksentelut lisääntyneet pääsiäisen aikaan olleen infektion jälkeen. Syytä voi vain arvailla: Peptisorb-ruokaan siirtyminen, infektion ja antibiootin vaikutus suoleen, riisivellikokeilut tai jotain ihan muuta.

Olemme nyt virallisesti siirtyneet lasten kotisairaalasta polin asiakkaiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kotisairaalan hoitajat eivät enää käy meillä, vaan me käymme verikokeissa parin viikon välein ja kontrolleissa nyt aluksi kuuden viikon välein lasten suolistopolilla ja haemme TPN-pussit itse sairaala-apteekista. Lisäksi haemme Veikan hoitoon kuuluvat tavarat keskustasta hoitotarvikejakelusta ja lääkkeet ja muut apteekkijutut ostamme itse apteekista. Tähän väliin täytyy sanoa, että onneksi meillä on Veikalle vakuutus, noita lääkkeitä nimittäin riittää, eikä kaikki ole edes kelakorvattavia.

Tiistaina Veikalla oli ensimmäinen lasten suolistopolikäynti. Päivään kuului verikokeitten ja lääkärikäynnin lisäksi jumpparin kontrolli ja ravitsemussuunnitelijan tapaaminen. Päivä meni mukavasti. Veikan hoitava lääkäri oli uusi, mutta erittäin hyvin Veikan asioihin perehdytetty ja perehtynyt. Masu tuntui pehmoiselta, suoliäänet kuuluivat hyvin, Veikka oli reipas ja kuunteli samaan aikaan stetoskoopilla Pauliina-lääkäriä. Oikein olisi ollut kuvauksen paikka, mutta harmi kyllä tällä kertaa mulla ei ollut kameraa mukana… Pituus oli 81cm ja paino 11kg 20g. Hienosti oli molempia tullut lisää ja lääkäri oli tyytyväinen, koska Veikka on ollut infektioissa ja mennyt välillä tosi alhaisilla kaloreilla. Kasvukäyrä oli tippunut nollasta -4, mutta tasaisesti silti mennään. Hieno juttu!

Verikokeet olivat kai ok, koska sairaalasta ei ole kuulunut käynnin jälkeen mitään. Lupasivat aina soitella, jos jotain poikkeavaa kokeista löytyy.

Suolisto on nyt viimeisen kuukauden pelannut vähän huonommin, etenkin öisin. Muutama viikko sitten olin jo valmis lähtemään TAYS:iin, kun stoomasta ei tullut 14 tuntiin mitään. Veikka oksenteli ja me yritimme samaan aikaan Veskun kanssa tyhjätä mahaa masunapin kautta. Tilanne onneksi rauhoittui itsekseen, suoli alkoi toimimaan Veikan herättyä ja noustua pystyasentoon ja niin sairaalakeikka jäi tekemättä. Tähän vaivaan lääkäri lisäsi yhden suolta stimuloivan lääkkeen annosta ja toivotaan, että siitä olisi jatkossa apua. Muuten lääkkeet jatkuvat lähes samoina, pientä muutosta määriin tuli. Seleenilisää lääkäri vielä miettii, samoin kalkin määrän nostoa.

Riitta-jumpparin kontrollissa kaikki oli myös hyvin, niin kuin Veikan liikkuminen on jo pitkään ollut. Juttelin fysioterapeutin kanssa Veikan länkisääristä. Tässä iässä lapsilla on usein länkisääret ja ne korjaantuvat itsekseen iän myötä. Veikalla jalat ovat kuitenkin hyvin korostuneesti kaareutuneet. Riitta lupasi kysyä lääkäriltä, että milloin jalkoja röntgenkuvattaisiin ja tarvittaisiinko konsultaatiota muilta asiantuntijoilta. Koska Veikalla on kalkin puutetta, jalkojen asennon normalisoituminen itsekseen ei ole varmaa. Veikalla länkisääret saattavat aiheuttaa kipuja etenkin polvissa ja nilkoissa.

Ravitsemussuunnittelijan kanssa päivitimme Veikan syömiskuulumiset ja juttelimme tulevaisuudesta. Veikka juo suun kautta vettä, Osmosalia ja veteen tehtyä riisivelliä. Mitään kiinteämpää hän ei suostu suuhun laittamaan. Viimeksi tänään tuli oksu, kun popcornin palanen meni suuhun ja Veikka vahingossa nielaisi sen. Tällä hetkellä ravitsemussuunnittelija selvittää, voisiko Veikalle alkaa tarjoamaan rasvatonta laktoositonta maitojuomaa. Tämä olisi hieno hyppäys lähemmäksi normaalia arkiruokaamme. Jos saisimme tarjota Veikalle tuota maitojuomaa ja se alkaisi kelpaamaan, pystyisimme hiljalleen laajentaa Veikan makutottumuksia laktoosittomien tuotteiden kautta. Mutta joo, eipä vielä liikaa suunnitella sitä. Kuunnellaan ensiksi, mitä mieltä lääkärit ovat meidän ideasta. Ruokaa Veikka saa masunapin kautta tällä hetkellä 400ml. Enempää ei suoli vedä. Tavoitteena on kuitenkin jossain vaiheessa saada nostettua tuota määrää 100 millillä. Annamme ruokaa Veikan herättyä 85ml 2 tunnissa, 15-20ml kerrallaan. Yhteen syöttökertaa menee noin 1,5 tuntia ja sitten puolen tunnin tauon jälkeen aloitamme urakan uudestaan. Hullun touhua, joku ajattelisi, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. Raskasta ja tosi sitovaahan tuo on, mutta periaatteessa kuitenkin helppoa. Veikan päiväunien aikaan maidot menevät ruokapumpun avulla, joten silloin saa hetken itsekin levätä ruiskutouhuista. Pyrimme syöttämään Veikkaa aamupäiväpainotteisesti, koska iltaisin suoli on vetänyt huonommin ja näin olemme edes hiukan saaneet rauhoitettua öitä. Silti joka päivä tulee 1-2 oksennusta, päivän kiintiöoksennukset, kuten mä niitä kutsun.

Puheterapeuttia olemme viimeksi nähneet pari kuukautta sitten. Hänen luokseen menemme kai seuraavan pari viikon sisällä.

Alavudella olemme olleet muutamaankin otteeseen. Lähdin viime viikon torstaina poikien kanssa lomailemaan. Ihanaa, kun saa ulkoilla paljon, pihalle pääsee ilman, että laskeutuu hissillä 5 kerrosta alaspäin. Pojilla on leikittäjiä ja paljon uusia juttuja katsottavana ja tehtävänä. Mulle on hoitoapua niin Lassin kuin Veikankin kanssa. Ruoka on valmiina, eikä herkuistakaan ole puutetta. Alkuviikosta lupailtiin vielä poutaa ja lämmintä, mutta sateeksi ja kylmyydeksi tuo ilma vielä jäi. Ulkoilimme silti paljon ja touhua riitti sisälläkin. Kävimme Veikan kanssa ensimmäistä kertaa Seinäjärven mökillä ja Sulkavankylässä Tepon tenavien luona leikkimässä. Tepolla Lassi touhusi Joonan kanssa ja Jenni kulki Veikan kanssa pitkin tupaa. Nähtävää todella riitti, eikä lelujakaan oikein tarvinnut. Vielä lähteissä piti pihalla ihmetellä mönkkäreitä, mopoja ja V-P:n traktoreita ja peräkärryjä. V-P houkutteli Lassia uuden traktorin kyytiin, mutta vielä ei rohkeus riittänyt, katsotaan josko kesän aikana. Lassi jäi maanantaina mummulaan ja me teimme Veikan kanssa pikaisen Tampereen keikan kotona ja sairaalassa. Sitten suuntasimme takaisin Alavudelle. Vielä lisää mummulassa oloa, mökillä käyntiä, Sapsulla oloa ja serkkujen vierailua. Ja niin me kaikki nautimme…

Veikan sanavarasto kehittyy koko ajan. Ihanaa, kun toinen yrittää matkia ja sanoa kaikkea. Yksittäisiä sanoja tulee jo varmaan neljä-viisikymmentä. Myös potalla käynti on alkanut kiinnostaa. Veikka pyytää siihen ihan itse ja onnistumisiakin on jo tullut, lähes joka päivä! Ei sitä näköjään tartte puolivuotiaasta yrittää opettaa ja istuttaa. Ihan samassa tahdissa mennään kuin Lassinkin kanssa aikanaan, ja vaippa on vielä pitkään, siitä en stressaa yhtään!

Jahas, vielä on 10 minuuttia kesäkuun 3. päivä. Eihän tähän niin kauaa sitten mennytkään…

Veikan vointi

tiistaina 3. toukokuuta 2011

Antibiootit jatkuvat ainakin iltapäivään saakka. Kotisairaalan tultua tiedän taas lisää. Epäilevät Veikalla pissatulehdusta, mutta näytteessä olleet arvot olivat raja-arvoja, joten lääkäri ei Veikan olemassa olevan lääkityksen vuoksi voi olla siitä varma. Kaikki muut näytteet (A-virus, Adeno-virus, eri bakteerit jne.) ovat olleet negatiivisia, joten mitään syytä sairasteluun ei varmuudella saatu selville. Onneksemme Veikka on nyt jo hyvässä kunnossa. 2 kuumeetonta päivää ja tänään Veikka on ollut normaali oma itsensä. Hän pääsi perhetyöntekijän kanssa pihallekin reilun viikon tauon jälkeen. Suurin ongelma tällä hetkellä on maitojen antaminen. Eilen saimme koko päivän aikana 220ml menemään (yhdellä oksennuksella), ja monta päivää on menty 200ml:lla. Laskin, että tuo 200ml litraa sisältää 228 kcal, joten niukilla kaloreilla on reilu viikko menty! Yönutritiosta Veikka saa 514 kcal. Nestettä onneksi tulee noin 100ml lisää Osmosalista, jota Veikka on innokkaasti pullosta juonut.

Kuulumiset

sunnuntaina 1. toukokuuta 2011

Lassi on parantunut. Torstaina ei ollut enää kuumetta ja uskaltaudutttiin pitkän tauon jälkeen pihallekin. No, yskä jatkuu edelleen, mutta kuitenkin…

Veikan vointi on kans kohentunut. Viime yö oli huomattavasti kolmea edellistä parempi. En mitannut kuumetta, mutta todennäköisesti ei ainakaan paljoa ollut. Aamulla oli 36,5 eikä se päivän aikana noussut. Illalla ennen nukkumaan menoa lämpöä oli 37,1, ja annamme vielä yötä vasten Panadolin. Ja mikä ihme tänään tapahtui, molemmat pojat nukkuivat puoli 9 saakka!!!! Sain itsekin loikoiltua pitkään. Herätä piti tietty jo kuuden jälkeen antaan lääkkeet ja kotisairaala tuli ennen kasia, mutta eipä se haitannut. Luksusaamu!

Perjantai-iltapäivällä kotisairaalan ollessa meillä, lääkäri soitti, että halusi meidän kontrolliin polille, mahdollisesti veritankkaukseen ja osastolle. Kuume oli ollut koko yön sen 40 astetta, eikä oikeastaan laskenut millään. Hb oli aamulla 78 ja Veikan veritankkausraja on 80. Mä aloin ihan tylsistyneenä pakkaamaan taas kamoja mukaan, olihan Veikan vointi kuitenkin jo edellispäivää parempi, vaikka yö olikin rauhaton. Ei olisi yhtään huvittanut lähteä. Kolmen tunnin kontrollikäynniksi se jäi. Ilmoittauduimme polille, hoitaja teki alkukyselyt ja sitten odottelimme yli 2 tuntia ennen lääkärille pääsyä. Lopulta sielläkään ei ollut mitään ihmeellistä ja sanoin ottavani Veikan kotiin. Määräsi aamuksi verinäytteet eli pitäisi sitten aamulla taas mennä polille, ja jos Hb olisi edelleen alhaalla, menisimme tankkaukseen. Soitin kotisaraalan hoitajalle ja Tuula sanoi ottavansa aamun verikokeet heti, joten menimme käymään kotisairaalan toimistossa. Näin saimme tietää verikokeiden tulokset jo illalla ja säästyimme aamun poliodottelulta. Noi kotisairaalan hoitajat on kyllä niin ihania, ajattelevaisia ja meidän puolia pitäviä, jotta ei voi kyllä liikaa niitä hehkuttaa! Hb oli 79, joten tankkaus oli tulossa. Kotisairaala kävi aamulla antamassa antibiootit ja lupasi hoitaa asiat sairaalassa niin, että kaikki oli valmiina, kun Veikka sinne menee. Vesku meni Veikan kanssa klo 11 maissa veritankkaukseen LO4:lle eli infektioosastolle, mutta eipä siellä ihan valmiita oltukaan ja tankkaus alkoi vasta klo 13.30, koska veret oli tilattu vasta Veikan saapuessa osastolle ja sitten niiden piti vielä lämmitä. Kotiin he pääsivät klo 19 jälkeen. Pitkä päivä jälleen, mutta tulipahan käytyä!

Oma olokin on alkanut helpottamaan. Niistää pitää välillä, mutta ei oikeastaan muuta. Ja Vesa-Matti on säästynyt. Mummu ehdittiin tartuttamaan, toivotaan papan ja mamman säästyvän.

Kokonaisuudessaan vähällä taidettiin tällä kertaa näistä taudeista päästä, vaikka poikien kume olikin rajua ja tauti viruksesta johtuvaa, joten antibiootit eivät auttaneet. Vielä jokin aika sitten olin varma, että tällainen tarkoittaisi Veikalla automaattisesti osastolle menoa, mutta ei näköjään, onneksi. Toki he varmasti Veikan olisivat osastolle ottaneet, jos olisin sinne antanut. Kolme tosi levotonta yötä, valvoimme ja nukuimme pätkiä, sillä päästiin. Väsymystä piisaa, vaikka saimme mummun, papan ja mamman täksi aikaa avuksemme. Kuinkahan olisimme taas ilman heitä pärjänneetkään?

Sairastelua

torstaina 28. huhtikuuta 2011

Lassi aloitti. Yskä vaivasi jo ennemmin ja lauantaina trullittelun jälkeen nousi kuume 39 asteeseen. Noin korkea kuume kesti 4 päivää, eilen oli vaan 38 ja tänään on ollut nyt inasen alle 37. Tiistaina kävimme lääkärissä. Valkosolut olivat alhaalla ja CRP 8 eli normaalilukemissa. Diagnoosi on A-virus, joka lähtee sitten joskus, kun se on sairastettu loppuun. Veikka aloitti kuumeilun maanantai-iltana. Toivotaan, että se pääsisi vähemmällä, koska noin paha tauti taitaisi tarkoittaa jo osastohoitoa. Vielä ollaan pärjätty kotona, mutta kuume huitelee yli 39 asteessa, viime yönä vielä korkeammalla, eikä Panadolkaan auttanut kuin 2 tunniksi. Oksennuksia on jonkin verran tullut, Ringeriä on tiputettu ja maitoja ollaan annettu noin 100ml normaalia vähemmän. CRP oli tiistaina 3,5, eilen sitä ei kontrolloitu ja tänään kotisairaalan piti tulla ottaa verinäytteitä. Päätimme kuitenkin lähteä näytille TAYS:n lastenpolille, koska kuume oli yöllä 39,6- 40,3 ja nukuttiin noin 2 tuntia. Poililla kului melkein 8 tuntia, pääosin odottelussa. Otettiin pissanäyte, nieluviljelmä, verinäytteitä jne. CRP oli 34 ja nielussa oli jotain peitteitä. Epäilivät Adeno-virusta ja sitten jotain muuta pöpöä, pahimmassa tapauksessa veressä. Varmuudeksi aloitettiin kolme suonensisäistä antibioottia kolme kertaa päivässä (=hevoskuuri) ja huomenna kontrolloidaan taas verinäytteillä. Onneksi kotisairaala tulee antamaan nuo antibiootit, jotta säästyimme ainakin vielä osastohoidolta. Eilen alkoi myös omaa selkää repiä ja yskääkin tulla. Flunssan oireita, mutta yritän taistella vastaan ja vielä olen siinä onnistunut. Nyt ei oikein olisi hyvä aika sairastaa…

Tilannepäivitystä

lauantaina 26. maaliskuuta 2011

Veikan vointi on ok. Kuumetta oli eilen aamulla 38, sen jälkeen en ole mitannut, mutta hieman voipunut poika on ollut. Oksennuksia tulee vieläkin ja maitoja ei olla koko viikkona pystytty antamaan koko määrää. Lähes joka päivä noin 300ml päivässä eli yli 100ml vähemmän kuin olisi tarkoitus. Tänään ei saatu menemään kuin 170ml, mut eipähän sitten tullut oksennuksiakaan ja ehkä on hyvä rauhoittaa tota masua vähän. Veikka on jatkanut veden juontia nokkamukista ja urheilupullosta. Eilen otimme mukaan pääsynäsoseesta tehdyn ”mehun” ja sekin on maistunut. Hiljalleen eteenpäin…

Torstain sairaalakeikka oli tosi pitkä ja väsyttävä. Päiväunet olis ollut tarpeen, mutta Lassipa ei eilen (kotipäivänä) sitten halunnutkaan nukkua, joten en nukkunut minäkään. Polikäynnillä sairaanhoitaja kyseli kuulumiset, lääkäri tutki, otettiin verinäytteet, pissanäyte ja viljely peg-napin juuresta, käytiin masun ultrasssa ja sit vielä saatiin eka annos antibioottia. Onneksi saimme olla eristyshuoneessa, niin ei tarttenut pelätä tarttuvia pöpöjä. Silti varsinkin lopussa tuntui, että voi kun asiat etenisi hieman nopeampaa. Eikä kaksi väsynyttä poikaa auttanut asiaa kyllä yhtään. Vesku ja Lassi tulivat siis puoli kasin maissa hakemaan meitä kotiin, mutta lähtö hieman viivästyi siitä. Sairaalassa Veikasta tutkittiin lähinnä masunapin seutua, sisältä ja ulkoa. Aristusta oli, kun lääkäri paineli mahalaukkua. Onneksi mitään ei kuitenkaan löytynyt. Ehkäpä tää on pelkää flunssaa, johon Veikka omaan tyyliin reagoi oksenteluilla. Oksutautia se ei kuitenkaan ole, siitä olen varma. Crp oli eilen aamulla vähän noussut, koska tulee aina vähän olotilaa jäljissä, mutta se oli silti vieläkin 10 tienoilla. Maanataina uusi kontrolli ja toivottavasti sitten saataisiin lopetettua antibiootit.

Ja sitten meidän arjen kannalta isoja uutisia: IV-kalkki lopetettiin torstaina! Maanantaina aloitetun fosfaatin pitäisi korvata tuo. Toivotaan, että kalkkiarvot pysyisivät samoina tai mielummin tietysti lähtisi paranemaan uuden lääkkeen myötä. Hienointa tässä on se, että antibioottikuurin jälkeen kotisairaala käy meillä vain kerran viikossa, siis vain kerran viikossa ottamassa verinäytteet. Tämä tarkoittaa sitä, että voisimme lähteä vaikka viikoksi jonnekin kotoa!

Broviacin piuha on taas lähtenyt murtumaan, joten vaihto on edessä. Valitettavasti se tietää nukutusta, pientä operaatiota ja muutamien päivien sairaalakeikkaa jälleen. Katsotaan nyt, koska tulee sitten kutsu toimenpiteeseen.

Mamma ja pappa oli tänään pitkästä aikaa vierailulla. Olipas kiva päivä! Vielä, kun Lassi olisi antanut munkin nukkua hieman päivällä. No, jospa saisin tän kirjoituksen pian valmiiksi ja sitten tän pojan sylistä iltapesulle. Veikka on koisinut jo pari tuntia ja mun säkällä se herää sitten kuudelta!

Ihania uutisia Saksasta. Ira on päässyt päivälomille kämpille! 3,5kk kului sairaalassa yhdessä huoneessa ja Aleksinkin Ira on nähnyt vain ikkunan takaa. Voi tätä iloa! Onnenkyyneleitä niin täällä kuin varmaan sielläkin. Enkeleitä Iralle edelleen ja voimia Eijalle ja Vesalle!

Kuume jatkuu

torstaina 24. maaliskuuta 2011

Veikka on edelleen kuumeessa. Eilinen päivä oli mun mielestä toissa päivää parempi, samoin viime yö oli ihan hyvä, mutta kuume jatkuu. Aamulla lämpöä oli 38,4. Veikka aristaa mahaa napin kohdalta, joten uskon, että siellä on joku pöpö. Maitojen letkutus aiheuttaa yökötystä ja oksennuksia. Lääkäri halusi, että lähdemme käymään lasten polilla näytillä. Sieltä sit kotiin tai osastolle, katsotaan…

Potilas polilla:

Vierailijoita ja vierailuja

maanantaina 14. helmikuuta 2011

Viikko sitten saimme Lassin Soffi-pummin iloksemme lauantaista sunnuntaihin. Voi, kyllä Lassi nautti. Hän omi kumminsa ja nautti laatuajasta. Leikittiin yhdessä ja sulkeuduttiin oven taakse, ettei Veikka pääse sotkemaan leikkejä.

Terveydenhoitajaopiskelija kävi meillä maanantaina. Hän tuntui oikealta kultakimpaleelta. Reipas, osaava ja uskaltava. Sovimme, että Ulla käy meillä 4 kertaa 4 tunnin ajan. Hän on Veikan kanssa, ja laittaa mut jonnekin muualle. Ihanaa! Tiedossa siis kauppareissu, ulkoilua tai vaikka pitkät päiväunet! Lisäksi Ulla kertoi pitävänsä erityisesti ruoanlaitosta, joten ehkäpä saamme syödäksemme ja pakkaseen ihania valmiita ruokia.

Perhetyöntekijä kävi ensimmäistä kertaa tiistaina. Mukavalta hänkin tuntui, mutta oli Ullaan verrattuna paljon arempi. No ajattelin, että eiköhän tääkin ajan kanssa. Saimme kuitenkin Perhetyön palvelusopimukset kotiin, joten luulin, että jatkuminen olisi selvää. Tänään tää Mirja soitti, että on vähän kipeenä, eikä tule huomenna meille. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Veikan hoitaminen olisikaan hänen hommaansa. Heräsi kysymys, että onko maitojen letkuttaminen nenämahaletkuun ja stoomapussin tyhjääminen niin sairaanhoidollista työtä, ettei ”tavallinen ihminen” sitä voisi opetella. En kyllä ole tällaista heiltä edes vaatinut, mutta… Ensimmäisellä käynnilläkin Mirja vain leikki Veikan kanssa ja silitti Veikan nukkuessa. Hän ehdotti, että ottaisin yhteyttä Erhoon, joka on vammaisten ja sairaiden lasten hoivayksikkö. Sieltä tehdään myös kotikäyntejä, joten saisin Veikalle hoitajan ehkä sitä kautta välillä. Jotenkin musta vaan tuntuu, että Veikka on liian terve Erhoon. Niin ja tässä ratkaisussa kotityöt jäisivät sitten mulle kaiken muun ”ylimääräisen” lisäksi, siihen ei tuolta apua tule. Soittelen huomenna Perhetyöhön ja katsotaan, onko johtaja samaa mieltä heidän resursseistaan. Toivotaan, että tämä oli nyt vain tämän yhden henkilön mielipide. Jos ei, niin sitten voin onnitella äitiäni ”lähes sairaanhoitajan” -tittelistä. Onhan hän hoitanut Veikkaa jo useampana päivänä ihan itsekseen. Tyhjännyt stoomapussia, ollut apuna vaihdossa, tehnyt ja letkuttanut maitoja sekä lääkkeitä. Ehkä tääkin on kuitenkin lopulta vain asenteesta kiinni!!! No, huomenna sitten siivoamme Veikan kanssa. Olin ajatellut ujuttaa sen homman tällä viikolla perhetyölle.

Keskiviikkona oli ihanan erilainen päivä. Veikan Tanja-kummi tuli poikiensa kanssa koko päiväksi meille. Vietimme mukavan päivän neljän alle 3-vuotiaan pojan kanssa. Veikkakin nautti niin, että nukahti päiväunille vasta neljän jälkeen vieraiden lähdettyä. Lassi ja Viljami innostuivat yhteisleikeistä vasta reilun parin tunnin jälkeen. Sitten toimintaa olisikin riittänyt ja Viljamin piti ihan itkukurkussa lähteä kotiin. Ehkäpä joku toinen päivä sitten uudestaan…

Torstaina ulkoilimme samalla porukalla. Vein Veikankin pitkästä aikaa pihalle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli reilut 10 astetta. Letkuttelin maitoja tasaisesti ja saimmekin nauttia raikkaasta ilmasta yli 2 tuntia. Kotiin päin kärrytellessä yritin vielä vähän laittaa maitoja, mutta kuinkas olikaan käynyt maito oli jäätynyt nokkikseen! Pieni työtapaturma! :D

Aamulla olimme puheterapeutin luona käymässä. Siellä ei oikeastaan tullut mitään ihmeellistä uutta. Samoilla jutuilla jatketaan ja otetaan hiljalleen mukaan enemmän ruokaleikkejä jne. Puraisipa Veikka riisimuroa useampaan kertaan. Pienistä ne ilot on revittävä tässä asiassa! Tosin tänään samassa tilanteessa tuli oksu. Riisimuro eksyi vahingossa ihan kurkkuun asti ja sepäs olikin outo juttu. Samalla TAYS:n keikalla käväisimme kotisairaalan toimistossa punnituksessa ja kalkilla. Paino oli pysynyt samassa, eli edelleen 10540g.

Perjantaina mummu ja pappa tulivat meille. Pääsimme Veskun kanssa lauantaina Akateemisen Kyykän MM-kisoihin. Vesku pelaamaan, minä katsomaan. Pelit menivät huonosti, mutta mukavaa oli. Sunnuntaina käväisimme ASTA-rakentajamessuilla. Mitään konkreettista sieltä ei jäänyt käteen, paitsi pussillinen esitteitä. Vielä, kun jossain vaiheessa ehti vilkaista ne läpi. Kivaa oli silti muutaman tunnin ajan perehtyä vain meidän taloprojektiin isän ja Veskun kanssa, mummun hoidellessa lapsukaisia. Lassi päätti lähteä mummulaan lomalle. Oikea pakkasloma siitä tulikin. Onpahan ainakin sisällä enemmän tilaa leikkiä kuin kotosalla. Taitaapi siis olla viikonloppuna tiedossa reissu Pohjanmaalle. Oli muuten ihan outoa eilen illalla, kun Lassi oli mummulassa ja Veikka nukahti jo ennen seitsemää yöunille. Enpä sitten osannut tehdä mitään ja nukkumaankin pääsin vasta kymmenen jälkeen!

Tänään Jenna-kummi käväisi meillä piiiitkästä aikaa. Masu oli kovasti kasvanut, mutta menoa se ei taida hidastaa, vaikka ehkä hiukan pitäisi. Veikka vähän ujosteli aluksi, mutta pian pienet paketit veivät mielenkiinnon. Uudet taidot näytettiin ja juttuakin tuli kovasti.

Veikan kuulumiset tällä hetkellä. Maidot on nyt 8x75ml. Tällä hetkellä olemme palanneet takaisin MCT-maitoon, kun MCT 1+ on ollut tukusta loppu. Sitä pitäisi tällä viikolla tulla ja sitten pääsemme taas jatkamaan tällä rasvaisemmalla maidolla. Ruokanapin laittoon ollaan jonossa, mutta päivämäärää ei ole vielä tiedossa. Sitä kai yritetään ensi viikolle, mutta saas nähdä onnistuuko. Vissiin leikkaussaleissa on niin jonoa, ettei saliaikoja meinaa saada. Päivässä tulee edelleen ainakin yksi oksennus, mutta Ringeriä ei ole tarvinnut laittaa kuin kerran viime viikolla. Kävelyharjoitukset jatkuvat ja taaperokärry on ahkerassa käytössä. Silti vielä enimmäkseen kontataan, mutta taito on nyt hallussa ja siitä Veikka on ylpeä. Eka poskihammas puhkesi, toinen on tulossa pian. Sitä ne öiset itkunparahdukset ovat tainneet olla. Pitäisi kai herkemmin antaa särkylääkettä, mutta ei niin haluasi, kun tuossa Veikalle määrätyssä Pronaxenissakin on niin paljon sorbitolia, eikä se vissiin näille suolilapsille ole kovin hyväksi.

Vielä lopuksi oikein hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille! Kortti lähti vain muutamalle, vaikka monikin teistä olisi sen ansainnut. ♥