Tulossa juttua ja kuvia
Arkisto aiheelle ‘Alavus’
Joulu mummuloissa
perjantaina 4. tammikuuta 2013Jouluterveiset
sunnuntaina 23. joulukuuta 2012Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille ystävillemme! Lahjoitimme joulukorttirahamme Sairaalaklovneille Tays:n pikkupotilaiden iloksi, joten tässä kuva teille pikkutontuistamme.
Tänä jouluna olemme onnellisia siitä, että heräämme ensimmäisen kerran aattoaamuna koko perhe samasta paikasta, mummulasta. Kaksi edellistä joulua Veikka on aloittanut aamunsa Tays:n lastenosastolta ja Lassi on ollut Veikan sairaala-ajasta johtuen jo valmiiksi mummulassa. Olemme onnellisia, että lähellämme on paljon rakkaita ihmisiä. Yksi puuttuu kuitenkin joukostamme. Sytytämme kynttilän Iralle. ♥
Loppuvuoden kuulumisia
sunnuntaina 23. joulukuuta 2012…tulee joskus!
Syysloma = sairasloma
lauantaina 27. lokakuuta 2012Kuten otsikostakin näkee, ei mennyt syysloma ihan lomaillessa… Menin tiistai-iltana Alavudelle. Lassi oli kuumeessa ja Veikka näpyissä. Veikan voinnissa oli jo viikonlopusta lähtien havaittavissa jotain infektion merkkejä. Hän pyysi koko ajan juomista ja joi reilusti yli litran päivän aikana, mikä on ihan liikaa Veikalle. Pojat olivat maanantain Sapsulla. Väsymys ja voimattomuus oli vaivannut Veikkaa, myös näppyjä oli jo silloin ilmestynyt suun ympärille. Muuten poikien yölomailut Alavudella oli mennyt hyvin, vaikka tämä enterorokko toikin lievän lisämausteen ja haasteen isovanhempien arkeen.
Pojat pääsivät taudista vähällä. Veikalle ei noussut kuumetta, näppyjä tuli suun ympärille, mahaan sekä vähän käsiin ja kantapäihin. Lassi oli vuorokauden kuumeessa ja sai muutamia näppyjä kasvoihin ja kainaloon. Itselläni oireet alkoivat keskiviikkona, vilutti ja kurkkuun pisti. Illalla kuumetta oli jo 39,5 ja nielu oli valkoisessa peitteessä. Jokavuotista angiinaa vai enterorokkoa pojilta? Torstaiaamuna kurkku oli yhä enemmän valkoisessa peitteessä, joten päätin lähteä terveyskeskukseen näytille. Labrat kunnossa ja nielun pikanäyte negatiivinen. Buranaa naamaan ja odottamaan, kuinka pahaksi tauti yltyy. Onnekseni olo alkoi hiljalleen paranemaan. Kuumetta ei ollut enää perjantaina ja kurkkukipu helpotti viimein tiistaina. Enterorokkoa siis myös mulla! Sairastutimme myös ainakin Emmin ja Helin…
Olipa siis varsinainen syysLOMA. Maanantaina olin väsyneempi kuin ennen lomaa… Onneksi se alkoi loppuviikosta helpottamaan!
Kuvia mummulasta:
Haravointia
Lomakynnet
”Kyllä isi tykkää!” tuumasi Lassi
Sofia rohkaistu moikkaamaan meitä sairastupalaisia
Apulaiset puolukkasurvoksen kimpussa
Syysloma
maanantaina 15. lokakuuta 2012Viikonloppuna vierailimme Alavudella. Vesku teki polttopuita ja mä tyhjensin omia varastoja mummulasta, ystävien tuleva koti tuli tarkastettua ja Keskinen kierrettyä. Sunnuntai-iltana suuntasimme kotiin, kahdestaan. Pojat jäivät siis jo syyslomalle mummulaan ja Sapsulle. Mä olin tänään töissä ja samoin huomenna. Töiden jälkeen puuhastelen hetken vielä kotosalla ja suuntaan sitten poikien luo. Veskulla ei mitään lomia oo, joten hän jää koti-isännäksi. Tuntuu aikas uskomattomalta, että Veikkakin voi olla poissa meidän vanhempien luota näin kauan, 2 yötä. Tähän asti tämä on onnistunut vain sairaalassa ollessa. Pidämme Veikalla 2 tipatonta yötä peräkkäin, vaikkei se niin kovin hyväksi hänelle olekaan, mutta kiritään sitten nestetasapainoa taas seuraavina päivinä. Sain nämä alkuviikon päivät omaishoidon vapaina. Niitä kuuluisi olla 3 kpl/ kuukausi, mutta nämä ovat ensimmäiset tässä 1,5 vuoden omaishoitajuuden aikana. Tästä on hyvä jatkaa!
Viikonloppu
tiistaina 24. heinäkuuta 2012Viikonloppuna matkustimme pitkästä aikaa Pohjanmaalle. Mä menin torstai-illalla appiukon kyytillä ja Vesku tuli Päivin kanssa perjantai-illalla perässä. Matti oli koko viikon meillä nikkaroimassa ja siistimässä taloa. Nyt on sitten ulkona listat paikoillaan ja kynnyspellit ovien alla. Meidän perjantai meni mummulassa ja Tuurinmäellä. Niko oli myös lomailemassa, joten vilskettä ja vilinää todella riitti. Menimme Helin ja Emmin kanssa päivällä Miljoona tivoliin heti sen auettua. Tunnin päästä sade ajoi meidät kuitenkin välillä mummulaan, mutta nuukana ihmisenä (mä olin ostanut itselleni rannekkeen, lapset toki pääsivät ilmaiseksi) menimme iltapäivällä vielä muutamaksi tunniksi. Ja kyllähän nuo lapset nauttivat! Hurjapäiltäkin vähän vaikuttavat, kun Lassi ei tainnut olla menemättä kuin merirosvolaivaan, Veikka jäi pois myös kummitusjunasta.
Illalla vielä kolmannen kerran Keskiselle, tällä kertaa kauppaan. Lauantaina uusi keikka Veskun kanssa. On se vaan melkoista säästämistä! 
Joka tapauksessa paljon hyödyllistä ja muutama heräteostoskin tuli tehtyä. Iltapäivällä puimme juhlakamppeet ylle, otimme perhepotretin ja lähdimme Jennan ja Villen hääjuhlaan Virroille.
Vesku kuvasi kirkossa ja mä hyppäsin kirkon takapenkin ja auton väliä, koska molemmat pojat nukahtivat välillä autoon. Ei oikein viitsinyt siinä vaiheessa herättääkään, saati sitten jättää koko ajaksi autoon itsekseen. Juhlat olivat mukavat, sää suosi ja lapsetkin viihtyivät hyvin. Mä tein pitkän ajan jälkeen tuttavuutta pikkuisen kummityttömme kanssa ja aikas pian meistä tulikin kavereita. Lopuksi Milla nukahti kummitädin turvalliseen syliin ♥. Myös toinen kummitäti sai lähtöhetkellä kummilapseltaan lämpimän halauksen.
Illalla ajelimme Seinäjärven mökille. Pääsimme Veskun kanssa nauttimaan saunasta ja rauhasta poikien riekkuessa mökin puolella. Mäkin heitin talviturkin pois! Sunnuntaiaamulla aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Pojat polskuttelivat järvessä, mä keskityin kuvaamiseen Merjan kahlatessa poikien mukana.
Kesän ensimmäiset mustikatkin löytyivät. Saalis muutaman marjapiirakan verran…
Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä moikkaamassa sukulaisia jonkin sortin (60+60 tai 60- tai ehkä 180v) synttärikahveilla naapurimökillä.
Tipaton yö
sunnuntaina 10. kesäkuuta 2012Ensimmäinen tipaton yö takana. Veikka, 2v 5kk, vietti onnistuneesti elämänsä ensimmäisen yönsä ilman suonensisäistä ravinnetta. Mä vähän jännitin verensokerin pysymistä, koska sokereiden laskuja tuli sairaalassa välillä tipankin aikana, eikä Veikan voinnissa päällisin puolin silloin huomannut mitään.
Olin poikien kanssa Sapsulla. Veikka oli jo nukahtanut, kun tulin serkkuni Sannan häistä. Laitoin Veikalle vielä Peptisorbia ennen omaa nukahtamistani klo 23.15. Sitten kello herättämään klo 3, klo 5 ja klo 7. Hiukan jännitti, kuinka meidän käy. Niin suuri juttu tän onnistuminen olisi meille… Nukuin koiranunta ja heräsin normaaliakin helpommin Veikan ja Lassin pyörimiseen. Puoli 3 jälkeen Veikka alkoi kieppumaan sängyssä. Mittasin sokerit, ne oli 4,2 eli ihan hyvät. Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi Peptisorbia 60ml, koska ei yhtään tiennyt, miten nopeaa noi sokerit voisivat laskea. Seuraavan herätyksen siirsin maitojen annon vuoksi tunnilla eteenpäin. Taas Veikka kuitenkin pyöri sängyssä viiden aikoihin, joten mittasin sokerit. Nyt ne olivat 4,6, siispä jatkoin itsekin nukkumista. Seuraavaksi heräsin klo 6.30, ja taas piikitin poikaa. Sokerit olivat 4,4. Tässä vaiheessa annoin 40ml Peptisorbia, jotta saisin mahdollisesti nukkua aamuun ja Veikan heräämiseen asti. Veikka jatkoi unia puoli kymmeneen. Hiukan vissiin yölliset piikittelyt ja sitä mukaan heräilyt venyttivät pojan aamu-unia. Lassi tosin heräsi jo klo 8. Onneksi mamma ja pappa ottivat Lassin alakertaan, että mä sain vielä hetken levätä.
Seuraavan kerran koitamme tipatonta yötä tiistaina. Mittailen sokereita varmaan lähes yhtä tiheään, mutta yritän jättää yölliset maitojen annot pois, jos vaan mahdollista. Tästä toivonmukaan kohti öitä, kun Veikalle ei mene tippaa ja koko perhe nukkuu rauhassa, ilman suurempia häiriöitä. Tämän hetken tavoite on 3 tipatonta yötä viikossa.
Uskomattomalta tuntuu, että tipattomat yöt ovat meille edes mahdollisia. 20cm toimivaa (muttei tervettä) ohutsuolta ja sen perään 1m sairasta ohutsuolta. Ei muuta suolistoa. Teoriassa todennäköisyys tälle tipattomuudelle on aikas pieni… Nyt vain kaikilla kädet ristiin ja peukut pystyyn, että Veikan vointi jatkuu näin hyvänä ja tipattomat yöt saisivat jatkua!
Pääsiäinen Alavudella
lauantaina 14. huhtikuuta 2012Pääsiäislomasta ei voi puhua, mutta onnistuneesta reissusta toki, ja etenkin tehokkaasta. Ehdimme vajaan neljän päivän aikana näkemään enemmän rakkaita sukulaisia ja ystäviä mitä pitkään aikaan. Kyläilimme koko perheellä ja jopa ihan kahdestaankin Veskun kanssa, kävin poikien kanssa trullittelemassa läheisten ovilla, ja meidän luona kävi ystäviä (ilman trullivaatteita). Pääsiäisvalakialla mökillä paistoimme ison kasan makkaroita ja vain nautimme.
Ja taas kasa kuvia, ne onneksi kertovat paljon…
Mökillä:
Sapsulla:
Kujanpään uutta kotia katsomassa:
Loppukevennys:
Sapsulla
keskiviikkona 11. huhtikuuta 2012Ennen varsinaista kotiutumista ehdimme vielä viikonlopuksi Sapsun mummulaan. Kelit suosi, hanki kantoi ja lauantai-illalla nautimme kellarisaunasta takkatulineen.
Leikkaus
keskiviikkona 14. maaliskuuta 2012Olimme sopineet, että viemme Veikan tiistai-illalla sairaalaan, koska keskiviikkona oli tarkoitus ottaa verinäytteitä tulevaa leikkausta ajatellen, nähdä avannehoitaja ja kirurgi. Onneksemme Veikan toinen omahoitaja, Pike, soitti tiistaiaamulla ja sanoi, ettei kannata vielä tulla, koska osasto on niin täynnä. Vietimme mielelämme yhden ylimääräisen päivän mummulassa. Saavuimme tänään puolilta päivin sairaalaan. Hiukan jo säikähdin, kun Veikan kirurgi linkutti vastaan kyynärsauvoilla, mutta kertoi kuitenkin leikkaavansa Veikan huomenna. On se sissi!
Lassi jäi mummulaan, koska seuraavat päivät taitavat nyt kulua mullakin aikas pitkälle sairaalassa. Veikka on aluksi teholla hoidettavana kipulääkkeiden ja epiduraalipuudutuksen vuoksi. Tänään menimme vielä illaksi kotiin. Seuraavaa kotilomaa odotellaan ja jospa tämän leikkauksen ansiosta Veikan vointi alkaisi normalisoitumaan ja meidät voitaisiin vihdoin myös kotiuttaa.
Huomenaamulla Veikalla on leikkaus. Veikka pääsee saliin ensimmäisenä klo 7.30. Avanteen paikkaa vaihdetaan, koska tämän nykyisen juureen tuli tyrä ja kirurgi meinasi, että se saattaa olla heikko kohta ja siten altis uudelle tyrälle. Avanne tehdään samalle kohdalle, mutta vasemmalle puolelle. Tämän leikkauksen jälkeen Veikalla on sitten kaikki (broviac, masunappi ja avanne) samalla puolella alekkain. Leikkaukseen on varattu paikalle anestesialääkärin ja kirurgien lisäksi patologi, joka tutkii otettavat koepalat heti. Yhden koepalan tutkimisessa menee vissiin noin 20min, joten koepalojen lukumäärästäkin riippuen leikkaus saattaa kestää melko kauan. Kirurgin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suuri leikkaus. Leikkaussaliin pääsee lisäksi vierailevana tähtenä Veikan omalääkäri, Pauliina. Leikkauksessa otetaan siis useampi koepala suolesta ja niistä tutkitaan hermosolut ja niiden olemassa olo (hirschsprungin taudissa hermosolut puuttuvat sairaasta suolesta). Kirurgin mukaan näiden koepalavastausten perusteella sitten poistetaan tarvittaessa sairasta suolta. Jos sairas osuus yltää kovin korkealle, niin sitten suoleen tehdään joku halkaisusysteemi, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse ryhtyä, suolen poistaminen kuulostaa niin paljon ”helpommalta”.
Tähän leikkaukseen päädyttiin, koska suoli ei ole tämän 5 kuukautta kestäneen sairaala-ajan aikana osoittanut toipumisen merkkejä. Se toimii välillä ihan hyvin ja välillä huonosti, muttei normaalisti ollenkaan. Masun kautta tyhjätään edelleen 1000-1500ml päivässä ja stoomasta tulee 200-600ml. Veikalle on alkuvuonna tehty kaksi varjoainekuvausta. Ensimmäisessä varjoaine laitettiin stoomasta päin ja toisessa masusta päin. Ensimmäisen kuvauksen anti oli, että suolen loppupää on kaventunut ja sen yläpuolella on laajentunutta suolta. Tämä voisi viitata siihen, että suolen loppupäässä on vielä hirschsprungin tautia, mutta kukaan ei osaa sanoa, paljonko. Toisessa varjoainekuvauksessa nähtiin, että suoli vetää hyvin. Vitsailimmekin Anna-Leena -lääkärin kanssa, että voisimme ottaa päivittäin muutaman kymmenen milliä varjoainetta, niin suoli toimisi paljon paremmin. Lisäksi kuvat kertoivat, että ”Veikallahan on suolta vaikka kuinka paljon” Tarja-kirurgin sanoja lainatakseni. Saman totesivat myöhemmin myös Anna-leena ja Ruuskan Tarja (toinen Veikkaa hoitanut gastroenterologi). Veikan suoli on siis kasvanut hyvin pituutta, mutta kukaan ei osaa sanoa paljonko. Tämä oli hienoa kuultavaa ja ehkä sen vuoksi leikkaukseen joutuminen ei tunnu yhtään pahalta, päinvastoin.
Muutenkin on jotenkin jännä olo tuosta leikkauksesta. Ei oikein tunnu miltään, silti oikein odottaa leikkausta ja kauhulla miettii niitä leikkauksen jälkeisiä päiviä, kun Veikka on oikein kipeä… ja silti on kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Kaippa sitä on niin jo turtunut tähän, 8 nukutuksen jälkeen. Ja toisaalta jotenkin sitä uskoo ja odottaa parannusta Veikan vointiin tämän leikkauksen myötä.
Aion siis mennä raksalle hommiin siihen asti, kun soittavat Veikan saapuvan takaisin osastolle.
Ai niin. Veikan pituus on 86cm! Veikalle on siis vihdoin tullut ihan reilusti pituutta. 2,5kk ja 2,5cm, jee! Painoa oli nyt 12,4kg.