Arkisto aiheelle ‘LO4’

Kuvia Neloselta

maanantaina 12. joulukuuta 2011

Alkuviikosta pirteänä kipulääkeiden jälkeen, kuumeen laskettua

Lauantaina(kin) Veikka halusi itse valita vaatteensa. Tyylikäs yhdistelmä -sanoisin. Kehen lie tullut asu- ja värivalinnoissaan!?

(+1kg viidessä päivässä. Eron huomaa.)

Siskonpeti

Taas kipuillaan

lauantaina 10. joulukuuta 2011

Eilinen alkoi näyttämään jo vähän valoa tunnelin päässä. Kuume laski ja Veikka jaksoi touhuta ja leikkiä normaaliin tapaan. Yöuntakin maittoi melkein kahteentoista asti! Crp oli jostain syystä noussut, mutta onneksi se oli tänään taas kääntynyt laskuun, ollen 30. Peg-hoitaja kävi katsomassa masunappia. Hän päätyi lopulta siihen, että koitamme Veikalle napista yhtä pienempää kokoa, koska napin juuresta vuotava erite on se, joka ärsyttää ihoa ja nappi tuntui selvästi löysältä. Napin vaihdon yhteydessä laitoin Metyleenisineä ihorikkokohtaan. Uusi nappi tuntui heti sopivammalta eikä napin juuri ei ole sen jälkeen vuotanut oikeastaan ollenkaan. Ympärillä oleva ihokin on paranemaan päin.

Eilen iltapäivällä alkoi kuitenkin uudet ongelmat. Masu alkoi tuntumaan kipeältä ja pinkeältä, minkä vuoksi jouduimme tyhjäämään sitä useasti. Perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään tyhjäysmäärä oli huikeat 1830ml! Luit oikein, melkein 2 litraa. Veikka alkoi kipuilemaan masuaan ihan kunnolla. Tänään emme klo 12 lääkkeiden jälkeen laittaneet masuun mitään. Klo 17 kävimme jälleen röntgenissä kuvauttamassa Veikan masun. Röntgenkuvissa näkyi ”jotain vaakapintoja, muttei sen kummempaa”. Joku viisaampi voi kertoa, mitä toi tarkoittaa, mä en oikein tiedä. Kipulääkkeistä Ketorin vaihdettiin nyt Litalgin-merkkiseen ja ainakin Vesku meinasi, että siitä olisi ollut jo ensimmäisen annoksen jälkeen apua, Perfalcan jatkuu 6 tunnin välein tai tarvittaessa. Peptisorb ja Osmosal on siis tauolla, samoin vissiin masuun laitettavat lääkkeet. Toivotaan rauhaisaa yötä ja paljon unta molemmille miehille sairaalaan. Hyvää yötä rakkaat! ♥

Ps. Iv-lääkkeiden anto on kyllä helpottunut kanyylin myötä huomattavasti. Ei tauotusta nutritiosta ja lääkkeiden antomääräkin on vähentynyt huomattavasti. Silti niitä menee vieläkin 06, 08, 12, 16, 18, 20, 24 ja tähän päälle kipulääkkeet (toinen 4x ja toinen 3x vuorokaudessa).

Tilannepäivitystä

torstaina 8. joulukuuta 2011

Crp on saatu laskuun, tänään se oli 60. Ongelmana on kuume, joka ei millään meinaa hellittää, päivällä lämpöä oli taas 40,4. Kipulääkkeitä menee edelleen 7 kertaa vuorokaudessa, toista 6 tunnin välein ja toista 8 tunnin, välillä on tarvinnut antaa useamminkin, koska lämpö nousee niin hurjaa vauhtia, että Veikka aivan tärisee. Syyksi tautiin epäillään ihan jotain normaalia rajua virusta, joka on siis vain sairastettava.

Eilen illalla riesaksi tuli myös punoittava ja aristava masunapin juuri. Peg-hoitaja on huomenna tulossa katsomaan sitä. Toivottavasti hänellä olisi jotain kikkaa, millä juurta voisi hoitaa. Tuntuu, että napin juuri ja kanava mahalaukkuun olisi tulehtunut. Se kirveltää ja Veikka ihan kiljuu välillä kipuaan. Masunsuojalääke vaihdettiin iv-muotoon, joten toivottavasti sekin alkaisi helpottamaan oloa. Yksi syy tähän masukipuun saattaa olla myös Ketorin-tulehduskipulääke. Kun nyt saisi tuon kuumeen hellittämään, niin voisimme vähentää sen käyttöä ja lopettaa kokonaan. Nyt siihen ei oo ollut vielä mitään mahdollisuutta, ennemminkin sitä on jouduttu (lääkärin luvalla tietenkin) antaamaan sallittua useamminkin. Lääkärit pohtivat eilen illalla myös toista vaihtoehtoa Ketorinille, mutta eivät löytäneet yhtä hyvää ja paremmin siedettyä. Eli näillä mennään.

Ohutsuolen varjoainekuvaus on siirretty lähitulevaisuuteen, kun tämä infektio on tästä nyt ensiksi selätetty.

Tänään yritimme pitää taukoa nutritiosta. Tunnin aikana verensokeri tippui 4,6:sta 3,1:een, joten huomenna taas uudella yrityksellä.

Maitoja menee 6x 20ml, Osmosalia 6x 40ml.

On ollut kiva, että tuolla nelosella ollessamme Veikalla on tähän asti ollut vain 3 eri hoitajaa (no, ensi yönä tulee 4., koska Maarit on jo valvonut 3 peräkkäistä yötä). Veikan hoidossa on niin mahdottomasti kaikkea koko ajan, jotta uusi hoitaja ei vain yksinkertaisesti voi muistaa kaikkea heti ensimmäisessä vuorossa. Eilen mietittiin hoitajan kanssa Veikan vuorokauden iv-lääkkeitä (lääkkeinä 3x antibiootti, vatsansuojalääke, 2x kipulääke ja suolen toimintaa parantava antibiootti, joka yleensä menee napin kautta). Ne meni muistaakseni näin:

Klo 00.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 01 Perfalcan

Klo 5 Ketorin

Klo 6 Abboticin

Klo 7 Perfalcan

Klo 8 A-pen

Klo 8.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 12 Abboticin

Klo 13 Perfalcan

Klo 14 Ketorin

Klo 16.30 Zinacef, Metrodinazole

Klo 18 Abboticin

klo 19 Perfalcan

Klo 20 A-pen

Klo 22 Somac, Ketorin

Klo 24 Abboticin

Hankaluuden noihin suonensisäisten lääkkeiden antoon tuo Veikalla verensokereiden lasku. Toiset lääkkeistä pitää antaa pidemmällä aikavälillä esim. 15-30min (jotka nekin on suositusten minimiaikoja). Välillä jo puolen tunnin tauko nutritiosta on laskenut sokerit liian alas. Aluksi mittailimme sokereita yölläkin, mutta nyt päätimme, että annetaan lääkkeet selkeästi eri aikoihin, jotta Veikka saa edes hetken välillä tuota sokeria omasta TPN-pussista. Tämä kyllä tarkoittaa melkoista juoksemista hoitajalle, mutta sitähän varten he tuolla ovat. Tuohon sitten päälle vielä 4x vuorokaudessa masunappiin menevät lääkkeet, 6x menevä Peptisorb ja 6x suun kautta ruiskulla syötettävä Osmosal… Nyt hetken aikaa Veikka saa iv-lääkkeet kanyylin kautta, joka laitettiin tänään. Hb oli laskenut taas alle 80, joten punasoluja oli tankattava. Ja nyt, kun 4 tunnin taukoa ei tipasta voitu pitää, laitettiin Veikalle kanyyli kyynärtaipeeseen.

Olemme vuorotelleet Veskun kanssa sairaalayöt. Se on helpottanut mua ja mun jaksamista ihan hirveästi. Vesku on ollut siellä tän illan ja on ens yön, mä meen aamupäivällä takaisin sairaalaan ja Vesku pääsee pikkujouluilemaan työkavereidensa kanssa.

Infektio-osastolla

tiistaina 6. joulukuuta 2011

Neloselle jouduttiin eilen, jotta Veikka ei tartuttaisi muita ykkösellä. Nyt sitten alkoi myös mun täysipäiväinen sairaalaelämä, koska Veikka on onneksi yksin huoneessaan, jotta muilta tartunnoilta vältytään, mutta toisaalta hän on sitten yksin myös öisin siellä. Nelosella hoitaja ei ole koko aikaa paikalla, eikä huoneiden ovia pidetä käytävälle auki, joten mitenkäs tuo vajaa 2-vuotias ilmoittelisi itsestään, jos ei vanhempia olisi paikalla. Vesku päästi onneksi mut täksi yöksi kotiin lepäämään ja meni itse Veikan luo ja huomen aamupäivänkin saan olla poissa sairaalasta. Vesku tekee työt sitten, kun mä meen päästään sen pois osastolta.

Veikalla oli eilen kuume korkeimmillaan 40,6. Kahta suonensisäistä antibioottia meni 2-3 kertaa vuorokaudessa ja kahta kipulääkettä (Ketorin ja Perfalcan) menee yhteensä 7 kertaa vuorokaudessa. Nyt illalla aloitettiin vielä kolmas antibiootti eli se kuuluisa hevoskuuri, jonka pitäisi tepsiä nyt lähes kaikkeen.

Viime yö meni levottomassa merkeissä. Veikalla oli lämpöä koko ajan 38,6-40,1. Eilen illalla ja tämän aamupäivän Veikka oli onneksi jo ihan voimissaan. Crp vaan jatkaa nousuaan, eikä syytä ole löydetty. Tänään tulehdusarvo oli jo yli 100. Korvat on puhtaat, keuhkot kuunnellen ja röntgenkuvissa puhtaat, nieluviljelmä puhdas (eli ei pitäisi olla adeno- eikä rs-virus), veriviljely vielä vastaamatta. Pissassa oli ihan vähän viruksia, mutta löydös oli niin pieni, ettei lääkäri ainakaan vielä usko senkään syyksi tätä tautia.

Syytähän ei välttämättä löydy, mutta toivotaan, että tauti alkaisi pian talttumaan. Lääkärit niin kovasti haluaisi tehdä sen ohutsuolen varjoainekuvauksen vielä tällä viikolla, mutta infektiossa sitä on ihan turha tehdä, koska suoli ei toimi normaalisti. Edellisenä vuorokautena (sairaalan nestevuorokausi klo 14-klo 14) masusta tyhjättiin 1500ml, viime vuorokautena 1020ml ja tämän kuluvan saldo on tällä hetkellä 610ml, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. Suolesta tulee lähes normaalisti, mutta tuo mahan kautta tyhjäys pitäisi saada kyllä lähes loppumaan. Maidot on tippunut 4x 20ml/ vrk, joten lähes nollassa ollaan ja täydellä iv-nutritiolla mennään. 1-2 tunnin tauko on lupa pitää tipassa, jos sokerit vaan kestää.

Sairastelua

lauantaina 3. syyskuuta 2011

Lassi aloitti meidän perheen sairastelut 2 viikkoa sitten kovalla yskällä ja pariksi päiväksi nousi kuumekin. Alkuviikosta aloimme myös Veskun kanssa yskiin ja lämpöileen. Mulla nousi kuume korkeimmillaan 38,5 ja sitten alkoi peitteet ilmestymään kurkkuun. Hain keskiviikkona kuurin angiinaan ja se alkoi hitaasti puremaan. Vielä maanantainakin oli peitteitä ja kurkkukipu lähti oikeastaan vasta eilen. Sitkiää siis oli ja luulin jo, ettei lähtisikään pois. Alan jopa saamaan ääntänikin jo takaisin! :) Vesku taas on vieläkin puolikuntoinen, kun ei oo kuin yhden päivän vähä rauhoittunut. Toivotaan, että nyt viikonlopun huilauksen jälkeen helpottaisi ja saisi viimeisen lomaviikon painaa täysillä raksahommissa.

Veikan vuoro kuumeiluun tuli viikko sitten torstaina. Kuume nousi heti lähelle 40 astetta ja luulin todellakin, että se johtuisi rokotuksesta. Näinhän se varmaan osaksi olikin. Perjantai-illalla kuumetta oli 40,4. Pelkkä Panadol 6 tunnin välein ei riittänyt ja hälytin Helin keskellä yötä tuomaan Pronaxenia. Veikalta jäi lauantaina Iran hautajaiset väliin. :( Sunnuntain Veikka on todella väsynyt. Maanantai oli jo parempi, mutta menimme varmuuden vuoksi käymään TAYS:ssa. Lääkäri tutki ja kokeita otettiin: verikokeet, nieluviljely, pissanäyte ja lopulta myös keuhkokuva. CRP oli yli 140. Veikalla antibiootit on aina aloitettu, kun crp nousee yli 10, joten tuo tuntui hurjan korkealta. Syytä tulehdusarvoihin ei heti löydetty ja meidät otettiin infektio-osastolle sisään. Onneksi pääsimme yhden hengen huoneeseen. Heti sinne päästyä kuulimme, että Veikalla oli keuhkokuume ja seuraavana päivänä tuli myös pissanäytteen tulos positiivisena. 3 suonensisäistä antibioottia 3 kertaa vuorokaudessa, se kuuluisa hevoskuuri, joka Veikalla on usein ollut. Sunnuntaista tiistaihin vaivasi myös verenvuoto nenästä ja Veikka sai siihen jotain lääkitystäkin. Tiistaina Veikka sai vähän lisänesteytystä, jotta elektrolyyttiarvot saatiin kuntoon sekä alhainen Hb (73) nostetiin punasolutankkauksella lähelle satasta. Vointi alkoi kohentua ja kotiuduimme keskiviikkoiltapäivällä kotisairaalan turvin. Tänään iltapäivällä hoitaja kävi laittamassa viimeisen lääkkeen.

Kuulumiset

sunnuntaina 1. toukokuuta 2011

Lassi on parantunut. Torstaina ei ollut enää kuumetta ja uskaltaudutttiin pitkän tauon jälkeen pihallekin. No, yskä jatkuu edelleen, mutta kuitenkin…

Veikan vointi on kans kohentunut. Viime yö oli huomattavasti kolmea edellistä parempi. En mitannut kuumetta, mutta todennäköisesti ei ainakaan paljoa ollut. Aamulla oli 36,5 eikä se päivän aikana noussut. Illalla ennen nukkumaan menoa lämpöä oli 37,1, ja annamme vielä yötä vasten Panadolin. Ja mikä ihme tänään tapahtui, molemmat pojat nukkuivat puoli 9 saakka!!!! Sain itsekin loikoiltua pitkään. Herätä piti tietty jo kuuden jälkeen antaan lääkkeet ja kotisairaala tuli ennen kasia, mutta eipä se haitannut. Luksusaamu!

Perjantai-iltapäivällä kotisairaalan ollessa meillä, lääkäri soitti, että halusi meidän kontrolliin polille, mahdollisesti veritankkaukseen ja osastolle. Kuume oli ollut koko yön sen 40 astetta, eikä oikeastaan laskenut millään. Hb oli aamulla 78 ja Veikan veritankkausraja on 80. Mä aloin ihan tylsistyneenä pakkaamaan taas kamoja mukaan, olihan Veikan vointi kuitenkin jo edellispäivää parempi, vaikka yö olikin rauhaton. Ei olisi yhtään huvittanut lähteä. Kolmen tunnin kontrollikäynniksi se jäi. Ilmoittauduimme polille, hoitaja teki alkukyselyt ja sitten odottelimme yli 2 tuntia ennen lääkärille pääsyä. Lopulta sielläkään ei ollut mitään ihmeellistä ja sanoin ottavani Veikan kotiin. Määräsi aamuksi verinäytteet eli pitäisi sitten aamulla taas mennä polille, ja jos Hb olisi edelleen alhaalla, menisimme tankkaukseen. Soitin kotisaraalan hoitajalle ja Tuula sanoi ottavansa aamun verikokeet heti, joten menimme käymään kotisairaalan toimistossa. Näin saimme tietää verikokeiden tulokset jo illalla ja säästyimme aamun poliodottelulta. Noi kotisairaalan hoitajat on kyllä niin ihania, ajattelevaisia ja meidän puolia pitäviä, jotta ei voi kyllä liikaa niitä hehkuttaa! Hb oli 79, joten tankkaus oli tulossa. Kotisairaala kävi aamulla antamassa antibiootit ja lupasi hoitaa asiat sairaalassa niin, että kaikki oli valmiina, kun Veikka sinne menee. Vesku meni Veikan kanssa klo 11 maissa veritankkaukseen LO4:lle eli infektioosastolle, mutta eipä siellä ihan valmiita oltukaan ja tankkaus alkoi vasta klo 13.30, koska veret oli tilattu vasta Veikan saapuessa osastolle ja sitten niiden piti vielä lämmitä. Kotiin he pääsivät klo 19 jälkeen. Pitkä päivä jälleen, mutta tulipahan käytyä!

Oma olokin on alkanut helpottamaan. Niistää pitää välillä, mutta ei oikeastaan muuta. Ja Vesa-Matti on säästynyt. Mummu ehdittiin tartuttamaan, toivotaan papan ja mamman säästyvän.

Kokonaisuudessaan vähällä taidettiin tällä kertaa näistä taudeista päästä, vaikka poikien kume olikin rajua ja tauti viruksesta johtuvaa, joten antibiootit eivät auttaneet. Vielä jokin aika sitten olin varma, että tällainen tarkoittaisi Veikalla automaattisesti osastolle menoa, mutta ei näköjään, onneksi. Toki he varmasti Veikan olisivat osastolle ottaneet, jos olisin sinne antanut. Kolme tosi levotonta yötä, valvoimme ja nukuimme pätkiä, sillä päästiin. Väsymystä piisaa, vaikka saimme mummun, papan ja mamman täksi aikaa avuksemme. Kuinkahan olisimme taas ilman heitä pärjänneetkään?

Tervehtymään päin

maanantaina 25. lokakuuta 2010

Tällä toisella kerralla infektio-osastolla on ollut ihan mukavaa olla. Toki se oli aluksi taas hieman raskasta, kun oli jälleen se uusi paikka ja itsestä tuntui, että olisi pitänyt pystyä olemaan paljon kauemmin Veikan luona. Veikka on kuitenkin saanut muutaman ykköseltäkin tutun hoitajan ja muutenkin pääsääntöisesti samat hoitajat nyt koko ajan, joten ovat oppineet jo hieman tuntemaan poikaa. Uskaltauduimme lauantaina lähtemään Pohjanmaallekin. Talvirenkaat oli saatava Passatin alle ja samalle reissulla pyörähdimme Laihialla testaamassa Teppojen uutta saunaa ja uima-allasta. Löylyt olivat hyvät ja mäkin uskaltauduin jopa kerran kastautumaan. Perhettä tuli siis treffattua tänä viikonloppuna, kun Merja ja Niko olivat meillä perjantaista lauantaihin kylässä ja Alavudella nähtiin pikaisesti mamma, mummu, papat ja Kurunmäet. Voi, kuinka Lassi taas nautti Nikon (ja Merjankin) tapaamisesta. Sorry Merja, että laitoin sut sulkuihin, mutta jäät auttamattomasti Nikolle toiseksi. :) Kävimme Merjan kanssa perjantaina vielä hieman toipilaan pikkumiehen luona sairaalassa ja pojat olivat sillä aikaa saaneet meidän kodin melkoiseen sekasotkuun. No, lelujahan ne vain olivat. Illalla pääsimme Veskun kanssa vielä katsomaan, kun SPV rökitti Nokian melko selvin lukemin.

Eteenpäin on Veikankin vointi mennyt. Vieläkään ei voi sanoa, että tauti olisi taltutettu, mutta kuitenkin. Maitoja ei olla uskallettu antaa, koska oksennuksia on vielä tullut. Pahiten mahaa tuntuu ärsyttävän suun kautta annettava immunoglobuliini, vaikka tietenkin pitkäaikainen tavoite on juuri päinvastainen. Määrä ei ole suuri (15ml) ja se annetaan hiljalleen nenämahaletkuun, mutta vissiin kuoheltaa sen verran, että on lähes joka kerta tullut osaksi oksennuksena pois. Tänään oli eka päivä ilman oksennuksia, ainakin iltapäivään asti. 7x 15ml Osmosalilla mennään ja nutritiotauko on noin tunti. Antibiootit jatkuu ja Ringeriä on annettu tarvittaessa. Tällä kertaa lääkärit eivät onneksi turvottaneet (*kop kop*) Veikkaa kovin pahasti. 10280g päästiin, mutta jo ennemmin olin puhunut lääkärille, että alentaisi Veikan saamaa nestemäärää ja se onnistui. Veikan normaalipaino on noin 9900g ja aamulla painoa oli 10080g. Lääkäri oli kyllä määrännyt 300ml Ringeriä tämän jälkeen, joten katsotaan… Mutta siis päivä kerrallaan taas kohti ykkösosastoa! Niin joo, kävelyharjoittelutkin on alkaneet, nyt mennään jo puita pitkin! :)

Infektio-osastolla

keskiviikkona 20. lokakuuta 2010

Siirto Nelososastolle. Veikan kakkanäytteestä löytyi Adenovirus eli se sama, joka siellä osaston yhdessä huoneessa jyllää. Veikka on siis todennäköisesti ehtinyt viime viikolla napata tuon pöpön ollessaan kävelytuolilla osaston käytävällä, kahvihuoneessa ja kansliassa. Nyt vain toivotaan, ettei Emma-neidin ensi viikon leikkaus olisi vaarassa! Josko hän olisi jotenkin välttänyt pöpön saamisen Veikalta.

Reippaat terkut neloselta

keskiviikkona 15. syyskuuta 2010

Mutta missä on Veikka?

Osaston vaihto

maanantaina 13. syyskuuta 2010

Meidät ”ylennettiin” kolmanteen kerrokseen infektio-osastolle. Veikan majapaikka LO1:llä eli 5 huone tarvittiin toiselle infektiopotilaalle, joka tarvitsi tehohoitoa. LO1:llä ei ollut enää paikkaa Veikalle, joten osastonvaihto oli edessä. Nyt vain toivotaan, ettei Veikka nappaisi tuolta osastolta lisää pöpöjä ja joutuisi infektiokierteeseen! Veikalla on onneksi oma huone ja oma hoitaja, joten uskotaan, että lisäpöpöiltä säästytään!

CRP oli tänä aamuna 21, joten hienosti ollaan perjantaisesta arvosta (90) tultu alas. Osmosalit ovat tänään pysyneet sisällä ja muutenkin on ollut virkeä poika. Nyt vain tutustumista uusiin hoitajiin ja sitten toivottavasti pikaisesti kotia kohti. Hoitaja kyllä tänään meinas, että antibiootit menis vissiin vielä tän viikon, mut katotaan nyt…