Oireilu alkoi jo Jennan ja Villen häälauantaina. Veikka alkoi oksenteleen useasti päivässä. Jouduimme vähentämään Peptisorbin määrää, mutta saimme silti annettua 700-900ml päivässä. Emme pitäneet koko viikolla yhtään tipatonta yötä ja tiputin jopa Ringeriäkin yhtenä yönä, kun Veikka oli vähän lommosilmäinen ja kuivan oloinen. En ole joutunut tiputtaan korvausnesteitä viimeisen sairaalajakson jälkeen, joten hälytyskellot soivat, ettei Veikka voinut normaalisti. Oksentelut loppuivat kuitenkin ja keskiviikkona poika oli jo lähes normaali. Hiukan itkuisempi ja väsyneempi, mutta kuitenkin. Torstaina Veikka nukahti yöunille jo ennen seitsemää. Puolenyön aikaan muistin, etten laittanut Veikalle vaippaa. Kun laitoin sitä, huomasin, että nyt on kyllä kuumeinen poika. Lämpöä 39,3. Panadolin avulla yö meni suht rauhallisesti. Aamulla lämpöä oli 38,4. Mietimme Veskun kanssa, että lähdemmekö sairaalaan näytille. Emme lähteneet, koska Veikka voi kuumeesta huolimatta hyvin, kuumelääkkeet tuntuivat auttavan, eikä mitään muuta oiretta ollut kuin kuume. Jäimme seuraamaan tilannetta. Neljän jälkeen kuume oli 40,1. Taysissa oli paikalla enää päivystäjävät lääkärit, jotka laittaisivat meidät heti infektio-osastolle, joten kynnys sinne lähtemiseen oli suuri. (Tays:n lääkäreillä on ohje, että jos on korkea kuume ja keskuslaskimokatetri, niin se on automaattisesti passitus osastohoitoon. Ja näin varmasti toimitaan, ellei meitä tunneta…) Veikan vointi oli korkeasta kuumeesta huolimatta edelleen hyvä, joten emme vielä lähteneet. Vointi koheni päivä päivältä ja tiistai oli jo kuumeeton. Jihuu! Jälleen onnistuimme välttämään sairaalan Veikan kuumeilujen ajan.
Viikonloppu oli helteinen. Lassi leikki pihalla, Veikka katseli televisiota ja nukkui välillä. Lauantaista sunnuntaihin Merja ja Niko tulivat seuraksemme. Lassi ja Niko sammuttivat mm. tulipaloja leikkipuistosta.
