Arkisto aiheelle ‘Koti’

Alkuvuoden ulkoiluja

torstaina 31. tammikuuta 2013

Vihdoin painon nousun myötä myös Veikka on alkanut viihtymään (ja tarkenemaan) ulkona! Tosin olen lisännyt toisenkin villahaalarin toppahaalarin alle jo 5 asteen pakkasessa, mutta mitäs sen väliä. Tärkeintä, että pienempikin on päässyt vähän nauttimaan talvesta.

Veikka 3v

torstaina 31. tammikuuta 2013

Synttärisankaria juhlittiin useampana päivänä. Varsinaisen synttäripäivän jälkeen juhlat jatkuivat sunnuntaina jo aamusta. Sankari itse nukahti klo 18 keinutuoliin, eikä tiennyt viimeisistä vieraista enää mitään. Edes Lassin ja Viljamin rakentama huutokone ei saanut Veikkaa enää hereille, ja unet jatkuivat aamukasiin asti.

Kakkua tarjoiltiin vielä seuraavanakin lauantaina muun muassa Jenna-kummille ja Veeralle.

Loppuvuoden kuulumisia

sunnuntaina 23. joulukuuta 2012

…tulee joskus!

Tays-keikka

torstaina 15. marraskuuta 2012

Enterorokosta toivuttiin, eikä tartutettu kuin kaksi lähipiiristämme. Lokakuun lopussa Veikka alkoi kuitenkin oireilemaan oikein todenteolla suolistonsa ja masunsa kanssa. Yöt olivat tosi levottomia ja parina yönä ei sitten enää oikein nukuttukaan. Liekö jälkimaininkeja tuosta rokosta vai ihan oma pöpö suolessa!? Taysiin lähdettiin näytille. Verikokeet ja muutkin näytteet olivat ok ja negatiivisia. Mitään syytä ei siis löytynyt. Jo olemassa olevaa antibioottia nostettiin lääkeannokseksi pariksi viikoksi ja Ringeriä tankattiin, ja ne auttoivat. Veikka on ollut tosi janoinen, mutta onneksi sekin on jo vähenemään päin, koska Veikallehan ei oikeasti saisi isoja määriä juottaa mitään… Tipattomat yöt ovat nyt kuitenkin hetkeksi jääneet taakse. Meillä oli jo lupa koittaa 4 tipatonta yötä viikossa, ja kerran se ehdittiin onnistuneesti kokeilemaankin, kunnes tämä alkoi. Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa… Veikka on kovin laihtunut, eikä kasvua varmaan taaskaan ole seuraavaan kontrolliin tapahtunut. Raukka pieni… ♥

Mutta täytyy kyllä kehua Taysia ja ihania lääkäreitämme! Me oltiin oltu Veikan kanssa jotain pari tuntia polilla odottaas lääkärille pääsyä, kun päiväsairaalasta oltiin hälytetty kiireapuun toinen lääkäri. Tämä lääkäri tiesi Veikan ennestään viime talvelta. Hän otti meidät ensimmäisenä vastaan, ja sanoi, että hoitajat olivat pyytäneet tekemään näin, kun Veikka oli joutunut odottamaan jo niin kauan. Itselleni tuo 2 tuntia ei oikeastaan tuntunut edes paljolta, koska olemmehan olleet siellä joskus aavistuksen pidempäänkin ”seurattavana”, mutta Veikka alkoi kyllä olemaan jo kypsänä, kun me ei voitu poistua polin puhtaalta puolelta mihinkään.  No, kesken tutkimusten tämä lääkäri hälytettiin kuitenkin takaisin päiväsairaalaan, me menimme leikkipaikalle odottaan. Tarja- ja Kalle-lääkärimme sattuivat kävelemään odotusaulan ohi ja pysähtyivät ihmettelemään, mitä teimme siellä. Kerroin kuulumiset ja oireet ja eipä aikaakaan, kun he olivat jo suunnitellleet lääkemuutokset, otettavat kokeet jne. Veikan äsken katsonut lääkäri soitti Kallelle ja Kalle kertoi, että täällähän me Tarjan kanssa jo suunnittelemme Veikan hoitoa. Vartin päästä Veikan leikanneet kirurgit tupsahtivat myös paikalle, joten siinä sitten keskustelin koko konkkaronkan kanssa tilanteesta. Oli aika luksuspalvelua!!! Puolen tunnin jutustelun jälkeen Veikka nukahti syliini. Hoitaja tuli ottamaan verikokeet ja pääsimme uudelleen lääkärinkin luo. Veikka nukkui tutkimusten ajan. Sitten kahvilaan kermamunkille! Veikka nukkui edelleen. Lopulta verikokeiden vastausten tultua lähdimme kotiin toivoen, että palaisimme vasta perjantaina hammaslääkäriin ja sovittuihin verikoekontrolleihin. Näin myös kävi!

Nyt Veikka voi ihan hyvin. Maitoja menee taas normaali määrä, ja tosiaan tipassa ollaan joka yö, mutta yöt ovat masuvaivojen osalta onneksi rauhoittuneet. On se vaan ihanaa, kun voi ja pystyy nesteyttämään lastaan kotona, koska ilman tuota keskuslaskimokatetriahan tässä oltaisiin taas oltu sairaala-arkea jonkin aikaa…

Miehistöni iltasella ♥ ♥ ♥

Ensilumi

torstaina 15. marraskuuta 2012

Ja tontutkin alkoivat jo hiippailemaan

Syysloma

maanantaina 15. lokakuuta 2012

Viikonloppuna vierailimme Alavudella. Vesku teki polttopuita ja mä tyhjensin omia varastoja mummulasta, ystävien tuleva koti tuli tarkastettua ja Keskinen kierrettyä. Sunnuntai-iltana suuntasimme kotiin, kahdestaan. Pojat jäivät siis jo syyslomalle mummulaan ja Sapsulle. Mä olin tänään töissä ja samoin huomenna. Töiden jälkeen puuhastelen hetken vielä kotosalla ja suuntaan sitten poikien luo. Veskulla ei mitään lomia oo, joten hän jää koti-isännäksi. Tuntuu aikas uskomattomalta, että Veikkakin voi olla poissa meidän vanhempien luota näin kauan, 2 yötä. Tähän asti tämä on onnistunut vain sairaalassa ollessa. Pidämme Veikalla 2 tipatonta yötä peräkkäin, vaikkei se niin kovin hyväksi hänelle olekaan, mutta kiritään sitten nestetasapainoa taas seuraavina päivinä. Sain nämä alkuviikon päivät omaishoidon vapaina. Niitä kuuluisi olla 3 kpl/ kuukausi, mutta nämä ovat ensimmäiset tässä 1,5 vuoden omaishoitajuuden aikana. Tästä on hyvä jatkaa!

Kavereita

maanantaina 1. lokakuuta 2012

Olo uudessa kodissa ja sen ympäristössä on ollut ihanaa. Pojat ovat leikkineet toistensa, naapurilasten ja vieraidemme kanssa.

Tässä kuvaparhaimmistoa:

Viljami ja Lassi

Veljekset vauhdissa

Soffi-kummin kanssa saunalautalla

Veikka ohjaa

Väsyneet saunalauttailijat

Puutarhassamme

Naapurustoa hiekkalaatikolla

Vesikoneella

Pienet kaivurimiehet

Veera ja Veikka ♥

Eero ja Lassi

Autorata

Iltasella

Mamman kanssa leikkimässä

Mummun kainalossa

Lassi 4v

maanantaina 1. lokakuuta 2012

Synttärit juhlittu. Pari viikkoa sitten juhlimme suvun ja Sara-kummin kanssa, viikko sitten kävivät vielä naapuriperheet, joten 3-päiväisiksi venyivät juhlinnat. Lassi nautti vieraista, ja kumma kyllä ei tällä kertaa oikein edes huomioinut lahjoja. Tokihan niitä oli kiva saada ja uusilla jutuilla on leikitty, mutta eniten on puhuttu vieraista. Nikoa toki vielä kaipaillaan yökylään.

Yhteistyöllä

4-vuotias

Pikkuveli juhlatamineissa

Sekalaisia kuulumisia

maanantaina 1. lokakuuta 2012

Kuivaksiopettelu on hyvässä vauhdissa. Pottailut ovat alkaneet sujumaan aika mukavasti, mutta vahinkoja tulee silti vielä lähes joka päivä. Veikalla ei ihan kauheaa omaa halua oo pottailla, mutta vaipattomuus on onneksi alkanut jo kiinnostaa. Enkä kyllä stressaa tätä sitten yhtään. Kyllä se sitten joskus loksahtaa, ihan niin kuin Lassillakin, omalla ajallaan.

Veikan lempiharrastuksesi on tullut saksilla leikkaaminen. Ja hän leikkaa ihan paperia, toisin kuin äitinsä pienenä… Tämän taidon Veikka on opetellut itsekseen. Viikonloppuna urakoimme askartelujen parissa. Veikka leikkasi ja liimasi, Lassi pääasiassa piirteli ja harjoitteli oman nimensä kirjoittamista, oikeaa kynäotettakin yritimme harjoitella.

Lassin lempiharrastus on koneiden rakentaminen. Niitä rakennetaan pihalle ja sisälle ties minkälaisilla vivuilla. Jonkin sortin insinööri lienee tulossa…

Tässä yksi rakennetuista koneista

Innokas apulainen auton pesussa

Ensimmäisinä iltoina uudessa kodissa pojat nukahtivat omaan sänkyyn. Sen jälkeen ei ole tätä ole tainnut montaakaan kertaa tapahtua. Meidän sänkyyn on hyvä nukahtaa… Nukuttamiseen kelpaa onneksi välillä iskäkin, koska mä nukahdan lähes poikkeuksetta poikien mukana. Nukkumaanmenoaika on onneksemme aikaistunut hieman, ollen nyt noin klo 21.30

Eräänäkin iltana

Elokuussa kävimme perheen kanssa kotieläinpuistossa. Pojat nauttivat eläimistä ja etenkin loppuajasta, kun pääsivät ajelemaan mönkkäreillä ja hyppimään pomppulinnaan. Eläimistä suosikkeina oli tänä vuonna porot.

Sapsun pappa on ollut apulaisenamme jo useampana viikkona. Ja kyllä on hommat edennytkin. Paljon pieniä juttuja ja muutamia isompiakin. Suurinpana juttuna nousi toisen papan ja Veskun kanssa pihavarasto jo harjakorkeuteen. Mummulan pappa ja Vesku tekivät perustukset Lassin synttäriviikonloppuna ja nyt tänä viikonloppuna kolmikko urakoi varaston huopakattoa vaille talvikuntoon.

Takka on pitkän odottelun jälkeen käytössämme! Sapsun pappa askarteli taustan siihen teknisessä tilassa ja Vesku teki sähköiset kytkennät. Nyt lämpiää vesi ja tupa puilla! Ja takkamakkaraakin paistoimme eilen, kun saimme makkaraseipäät ostettua…

Paluu työelämään

lauantaina 15. syyskuuta 2012

Mä aloitin työt meidän lähiala-asteella lukukauden aluksi. Paluu työelään tuli aika yllättäen. Olin ajatellut palaavani töihin aikaisintaan tammikuun alussa, kun Veikka täyttää 3 vuotta. Moision koulun rehtori soitti mulle 2 viikkoa ennen koulun alkua. Hän tarvitsi opettajaa, jolta onnistuisi musiikin, liikunnan ja teknisen työn opetus. Tarjous oli niin houkutteleva, että lupasin samantien, että tulen opettajaksi, jos saamme pojille hoitajan kotiin. Lempäälän kunnan vammaispalvelun johtaja ja äitini sanoivat molemmat, että otat työn vastaan, joten niinpä mä sitten otin. Sain paikan tapaamatta rehtoria, kiitos suosittelijani Hannan (Kaiuksen äitin)! Näiden ensimmäisten viikkojen perusteella uskon, ettei hän ole valintaansa joutunut katumaan.

Olen viihtynyt työssä. Minulla on 4.luokka opetettavana, ja lisäksi yksi poikien liikuntaryhmä, 5.luokkien tekninen työ ja yhden 5.luokan musiikki. Töiden aloitus on vienyt huimasti aikaa ja työpäivät ovat venyneet pitkiksi, mutta alun jälkeen on kyllä jo helpottanut, kun jotkut asiat ovat edes muuttuneet rutiineiksi. Äiti ja Kaija ovat olleet meillä poikia hoitamassa. Kunnasta luvattiin hoitaja kotiin, mutta sen etsiminen vei aikaa. Nyt se on vihdoin löytynyt ja maanataina hoitaja tulee ensimmäistä kertaa. Äiti on ensi viikon perehdyttämässä hoitajaa ja sen jälkeen koittaa äitillekin toivottavasti hetken tai vaikka pidemmänkin ajan vapaa meiltä. Uudella hoitajallamme on sairaalatausta ja kokemus lastenhoidosta omien lasten kautta. Tavatessamme hän tuntui erittäin mukavalta ja empaattiselta, ja pojatkin tykkäsivät hänestä.