Maidot saatiin toukokuun alkupuolella nousemaan 1000ml:aan päivässä, 120ml kerta-annoksella. 6 päivän jälkeen Veikka alkoi oireilemaan masua. Liekö samaa tautia kuin Lassilla, joka oli 6 päivää vatsa kuralla. Jouduimme tiputtamaan maitomäärää 600-800ml:aan päivässä, 40-60ml kerta-annoksella, silti oksennuksia tuli ja Veikan vatsaan sattui. Hän makoili paljon lattialla ja etsi viileitä paikkoja.
Vointi säilyi kuitenkin yllättävän hyvänä. Enkä joutunut korvausnesteitäkään tiputtamaan, koska oksennusmäärät olivat niin pieniä. Tämä tauti meni onneksi itsekseen ohi, emmekä joutuneet käymään edes lääkärissä. Soitin kyllä viikko sitten varmuuden vuoksi Anna-Leenalle, että mitä mieltä hän on, tarviiko tulla näytille. Ei tarvinnut. Veikalla tauti kesti kymmenisen päivää, ja vieläkin ollaan letkuravinnoissa hieman jäljissä siitä, mitä oli ennen tautia. Kokonaismäärä on taas 1000ml, mutta kerta-annos vielä 60-100ml. Tämä tarkoittaa sitä, että letkutamme Veikan herättyä ruokaa joko 60ml 45minuutin välein tai 100ml 1 tunti 15minuutin välein. Yritämme tällä hetkellä nostaa kerta-annoksen 150ml:aan, jolloin päivässä olisi 7 ”ruokailua”. Saas nähdä, milloin tuo onnistuu, tai onnistuuko ollenkaan.
Torstaina kävimme lääkärissä. Pauliina ja Kalle olivat molemmat meitä vastassa. Kuulumiset kuultuaan he olivat todella tyytyväisiä. Tyytyväisiä siihen, että letkuravinto oltiin saatu nostettua 1000ml:aan (tähän Pauliina ei ollut uskonut), ja siihen, että vatsataudista huolimatta olimme saaneet olla kotona ja Peptisorbin määräkin oli pysynyt hyvänä. Pituutta oli tullut taas hieman lisää, ollen nyt 88,5cm, paino oli laskenut (12,4kg), mutta se kuulemma vatsataudin jälkeen suodaan myös Veikalle.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat on, että tällä viikolla rasvattoman yötipan (joka kolmas yö) määrä tiputetaan 775ml:sta 500ml:aan. Seuraavalla viikolla määrä on 250ml. Tällöin minun pitää illalla, yöllä ja aamulla kontrolloida Veikan verensokereita. En kyllä usko, että vielä tuolloin tulee mitään ongelmia. Parin viikon päästä olisi sitten aika koittaa tipatonta yötä. Ja taas mittaillaan sokereita. Uskon, että ainakin aluksi joutuu yöllä laittamaan Peptisorbiakin pieniä määriä. Jos Veikan verensokerit alkavat pysymään hyvinä, niin tulevaisuudessa saisimme olla joka kolmas yö ilman tippaa. Uskomatonta, ihan uskomatonta! En uskonut, että meillä olisi tähän ollut mitään mahdollisuutta. 60cm jotenkin toimivaa ohutsuolta olisi tähän riittänyt, mutta että se mahdollisuus tulee myös tuolla 20cm suolenpätkälläkin… Onnenkyyneleitä! :’) Kerron sitten heti, miten kävi.
Perjantaina oli sitten vuorossa hammaslääkärikäynti. Liisa katsoi hampaat pikaisesti. Tummentumista hän tuumasi, että niiden poistaminen olisi lapsen kiusaamista. Veikalla on aikas paljon mustaa värjäytymää hampaissa, mutta se ei kuulemma ole vaarallista ja tulisi sitten poiston jälkeen heti takaisin. Odotetaan, että poika kasvaa ja alkaisi mahdollisesti syömään suun kautta, niin silloin värjäytymätkin vähenisivät. Puolen vuoden päästä sitten taas… Ja tulevaisuudessa aletaan katsomaan, pitääkö purentaa alkaa korjaamaan, vai korjaantuuko se itsestään, kun tuttia ei enää ole.
Ruokailut on edelleen nollassa. Kevyt maitojuomaa Veikka juo nykyään 2- 2,5dl päivässä, mutta muuten ”ruokailut” ovat tikkarin, mehujään, sipsin ja juuston nuoleskelua, pienissä määrin.
Tällä kertaa kiirehdin vielä takaisin työpaikalle ja opekokoukseen, joten vierailu ykkösellä ja Annen luona jäi tekemättä. Ehkäpä sitten joulukuussa, kun on seuraava poliaika. Toivotaan ainakin niin, ettei ennemmin tarvitsisi vierailla valkoisessa talossa.
